100

tai ylikin ja näkee taas kaipaamiansa ihmisiä.. Mutta lähinnä ajatus on nyt se miten sen käyttäisi.

Rakentaisiko tuon ajan tunteelle, intuitiolle, sulkien pois kaiken kaipauksen sisältään.. toimisiko noin järkisyistä, koska useasti silloin pystyy nauttimaan elämästään parhaiten kun saa itsensä täyteen terään. Voi kai kaipauskin ohjailla ihmisen henkistä kasvua ja menneistä parantumista, mutta suurimpana voimavarana on kai kuitenkin ´minä itse` ja se kaikki mihin itse kykenee. Ympäröivät ihmiset ja ystävät kyllä ovat kullan arvoisia tai oikeastaan paljon arvokkaampia, mutta yksin tässä elämässä loppupeleissä kuitenkin ollaan itsensä ja ympäröivän keskellä.

Harvoin asiat kulkevat suunnitelmien mukaan mutta jokapäiväinen aamu- ja iltameditointi on nouseva voimavara ihmisen inhimillisessä kokonaisuudessa. Suunnitelma kai useasti kuitenkin auttaa ongelmanratkaisussa - ensin perehdyn tähän, sitten tähän - mutta kun on kyse jatkuvasti elämän pyörinässä vaikutteita saavasta ihmisestä tuntuu suunnitelma itsestään mahdottomalta. Vaan, mitä tulee siihen pahuuteen jota ihminen elämänsä tiellä kohtaa: löytyi kissamainen viisaus.. kun vastustaja on hyökkäämässä, pysy rauhallisen tyynenä paikallasi nököttäen vailla huolen häivää osoittamatta minkäänlaista merkkiä mistään, kun se huomaa tilanteen olevan hyökkäystarpeeton ja kääntää selkänsä iske lujemmin.. mutta vain silloin kun tiedät vastustajan olevan läpipaha!

Mutta.. toteutus .. .. .. jokaisessa meissä on hyvät ja huonot puolemme. Elän päivä kerrallaan, luojaan luottaen.. elän päivä kerrallaan, Hänen rakkauden kutsua seuraten..

http://www.youtube.com/watch?v=f3lydLIxJec