Tahdon takaisin kamoihin

Sanoo että asioita joista pitää kannattaa kokea niin kauan kuin elämää on. Toisin sanoen: Jos en käytä en koe asioita jotka merkitsevät edes jotain. Mikään ei viittaa siihen ja tulos on empiristinen kokemus raittiista elämästä jota olen viettänyt vuosikymmeniä.

Huumeiden kanssa olen tehostettu. Ne ovat lääke elämännälkääni, johtavat ja pakottavat vaikutuksiltaan olemaan ja kokemaan. Aivonystyröissä säkenöivän ekstaasin tuomaa oloa ei voi välttää. En voi passivoitua sen edessä - toisin kuin voin vaikkapa alisuorittaa jatkuvasti treffejä koettassani epätoivoisesti löytää rakkautta joka koskettaisi minuakin.

Lisäksi huumeista saan myös alati läsnä olevalle itsesäälilleni todellisen syyn. Hei, mä olen todellakin kurja nisti joka elää kemikaaliharhaa. Nyt - raittiina - olen saamaton nolla, vätys jonka itsesääli on turhauttavaa ruikutusta siitä kuinka elämällä ei ole sisältöä. Itsesääli tilanteessa jossa huumeet ovat elämän sisältö on loppujen lopuksi parempi ja konkreettisempi syy itsesäälille.

Ongelmahan tilanteessa eivät ole huumeet laisinkaan tavallaan - vaan minä itse. Huumeet ovat erittäin kyseenalainen lääke vaivaan - mutta tietyllä tavalla ne tepsivät. Saan olla ja kokea jotain sellaista jota en ole arkiolemisessani kohdannut koskaan. Vaikka se onkin aivokemikaalien väärintoimintaa pohjimmiltaan on kokemuksien intensiivisyys ja subjektiivinen arvo silti todellinen.

Oikeastaan huumeista irroittautuminen ei ollut lainkaan vaikeaa menneisyydessä. Huumeet olivat jonkinlainen vastaus vaivoihini - eivät hyvä - mutta vastaus kuitenkin. Huumeiden jättäminen oli minulle valinta etsiä elämäni tuskaan parempaa lääkettä huonomman tilalle.

Kun ihmisellä on haava hän haluaa sen sidotuksi ja verenvuodon loppumaan. Aikaa ei ole rajattomiin etsiä oikenlaista ja asianmukaista sidettä. Siksi hyvinkin pian kelpuuttaa sen vanhan likaisen T-paidankin haavansa tukkeeksi vaikka se kangas saastainen onkin. Se hoitaa tilanteen.

Mitä kauemmin haava on auki sitä vähemmän kyselee mistä apu. 8 vuotta on pitkä aika vuotaa ja etsiä parempaa sidettä jota ei ole löytynyt.

Eskaappi kirjoitti:

Sanoo että asioita joista pitää kannattaa kokea niin kauan kuin elämää on. Toisin sanoen: Jos en käytä en koe asioita jotka merkitsevät edes jotain. Mikään ei viittaa siihen ja tulos on empiristinen kokemus raittiista elämästä jota olen viettänyt vuosikymmeniä.

Huumeiden kanssa olen tehostettu. Ne ovat lääke elämännälkääni, johtavat ja pakottavat vaikutuksiltaan olemaan ja kokemaan. Aivonystyröissä säkenöivän ekstaasin tuomaa oloa ei voi välttää. En voi passivoitua sen edessä - toisin kuin voin vaikkapa alisuorittaa jatkuvasti treffejä koettassani epätoivoisesti löytää rakkautta joka koskettaisi minuakin.

Lisäksi huumeista saan myös alati läsnä olevalle itsesäälilleni todellisen syyn. Hei, mä olen todellakin kurja nisti joka elää kemikaaliharhaa. Nyt - raittiina - olen saamaton nolla, vätys jonka itsesääli on turhauttavaa ruikutusta siitä kuinka elämällä ei ole sisältöä. Itsesääli tilanteessa jossa huumeet ovat elämän sisältö on loppujen lopuksi parempi ja konkreettisempi syy itsesäälille.

Ongelmahan tilanteessa eivät ole huumeet laisinkaan tavallaan - vaan minä itse. Huumeet ovat erittäin kyseenalainen lääke vaivaan - mutta tietyllä tavalla ne tepsivät. Saan olla ja kokea jotain sellaista jota en ole arkiolemisessani kohdannut koskaan. Vaikka se onkin aivokemikaalien väärintoimintaa pohjimmiltaan on kokemuksien intensiivisyys ja subjektiivinen arvo silti todellinen.

Oikeastaan huumeista irroittautuminen ei ollut lainkaan vaikeaa menneisyydessä. Huumeet olivat jonkinlainen vastaus vaivoihini - eivät hyvä - mutta vastaus kuitenkin. Huumeiden jättäminen oli minulle valinta etsiä elämäni tuskaan parempaa lääkettä huonomman tilalle.

Kun ihmisellä on haava hän haluaa sen sidotuksi ja verenvuodon loppumaan. Aikaa ei ole rajattomiin etsiä oikenlaista ja asianmukaista sidettä. Siksi hyvinkin pian kelpuuttaa sen vanhan likaisen T-paidankin haavansa tukkeeksi vaikka se kangas saastainen onkin. Se hoitaa tilanteen.

Mitä kauemmin haava on auki sitä vähemmän kyselee mistä apu. 8 vuotta on pitkä aika vuotaa ja etsiä parempaa sidettä jota ei ole löytynyt.

Lue lisää

Sait hienon tilaisuuden ylistää rakastamaasi ainetta.
Menin hienoiseen lankaan, mutta ei se mitään.
Hyvää jatkoa sinulle.

vierestäseurannut kirjoitti:

Sait hienon tilaisuuden ylistää rakastamaasi ainetta.
Menin hienoiseen lankaan, mutta ei se mitään.
Hyvää jatkoa sinulle.

Ja palstaa jo pidemmän aikaa ja tiedän ettei sinulla ole vastauksia eikä neuvoja. Tsemppaamisesi on halpaa itsetarkoituksellista lirkuttelua joka soveltuu älyllisesti rajoittuneille mutta itse en saa siitä mitään.

Tekstin tuottaminen on niitä harvoja jonkinlaista tyydytystä tuottavia asioita elämässäni. Ajatuksellisen tekstin tuottaminen. Se että kirjailen yksikseni ääliöille jotka eivät samaistu tai edes tavoita sanomaani ei kuitenkaan anna elämälleni oleellista sisältöä. Se on vain kuin runkkaamista, mukavaa ja vie paineet hetkeksi - mutta ei edelleenkään ole ratkaisu mihinkään.

Kuvittelitko että hämähäkinseitilläsi pelastat sarvikuonon? Mieti uudelleen.

Eskaappi kirjoitti:

Ja palstaa jo pidemmän aikaa ja tiedän ettei sinulla ole vastauksia eikä neuvoja. Tsemppaamisesi on halpaa itsetarkoituksellista lirkuttelua joka soveltuu älyllisesti rajoittuneille mutta itse en saa siitä mitään.

Tekstin tuottaminen on niitä harvoja jonkinlaista tyydytystä tuottavia asioita elämässäni. Ajatuksellisen tekstin tuottaminen. Se että kirjailen yksikseni ääliöille jotka eivät samaistu tai edes tavoita sanomaani ei kuitenkaan anna elämälleni oleellista sisältöä. Se on vain kuin runkkaamista, mukavaa ja vie paineet hetkeksi - mutta ei edelleenkään ole ratkaisu mihinkään.

Kuvittelitko että hämähäkinseitilläsi pelastat sarvikuonon? Mieti uudelleen.

Lue lisää

Suosittelen sinulle psykedeeleja. Kokeile harvoin mutta suurilla vaikkapa anoksilla Ayahuascaa tai taikasieniä. Löydät kyllä netistä sopivat nauttimismäärät. Ne kyllä opastavat sinua näkemään maailman uuudestaan kohtaat ongelmasi ja parannat ne. Muista annosten on oltava suht suuret! Pyri viidenteen tasoon!c

shamaanitohtori kirjoitti:

Suosittelen sinulle psykedeeleja. Kokeile harvoin mutta suurilla vaikkapa anoksilla Ayahuascaa tai taikasieniä. Löydät kyllä netistä sopivat nauttimismäärät. Ne kyllä opastavat sinua näkemään maailman uuudestaan kohtaat ongelmasi ja parannat ne. Muista annosten on oltava suht suuret! Pyri viidenteen tasoon!c

Lue lisää

Ja totean että näitä on tullut napsittua aikaisemmin ja ne toimivat hetken. Mutta on pitkälti sama millä tavalla noidankattilaani kauhoo - se on sama soppa silti. Palat ovat vain kerta toisensa jälkeen eri järjestyksessä. Olen siis käyttänyt psykedeelejä vallan runsaastikin, kokenut varmaan kymmeniä merkityksettömiä kemiallisia valaistumisia ja tajunnut että mikään konkreettinen ei niistä muutu.

Mutta, noiden juttujen suuri etu on että ne tuntuvat joltain sen ohimenevän hetken. Paskaa lääkettä - mutta silti parempaa kuin ei lääkettä lainkaan. Saan niillä muutaman vuoden laatuaikaa siihen saakka kunnes psyyke kaikkiaan rapistuu liikaa. Selvinpäin palojeni järjestelminen on ankeaa ja epäkiitollista mutta se onnistuu. Päihteissä en paloja edes yritä järjestää vaan ne menevät miten milloinkin, se vain on nautinnollista. Ehkä elämäni toimii kuin lasten mäkiauto - painovoiman avulla vauhdinhurmaa saadaan vain kun ollaan alamäessä. Moottori puuttuu - joten liike voi toimia vain putoamalla.

Eskaappi kirjoitti:

Ja totean että näitä on tullut napsittua aikaisemmin ja ne toimivat hetken. Mutta on pitkälti sama millä tavalla noidankattilaani kauhoo - se on sama soppa silti. Palat ovat vain kerta toisensa jälkeen eri järjestyksessä. Olen siis käyttänyt psykedeelejä vallan runsaastikin, kokenut varmaan kymmeniä merkityksettömiä kemiallisia valaistumisia ja tajunnut että mikään konkreettinen ei niistä muutu.

Mutta, noiden juttujen suuri etu on että ne tuntuvat joltain sen ohimenevän hetken. Paskaa lääkettä - mutta silti parempaa kuin ei lääkettä lainkaan. Saan niillä muutaman vuoden laatuaikaa siihen saakka kunnes psyyke kaikkiaan rapistuu liikaa. Selvinpäin palojeni järjestelminen on ankeaa ja epäkiitollista mutta se onnistuu. Päihteissä en paloja edes yritä järjestää vaan ne menevät miten milloinkin, se vain on nautinnollista. Ehkä elämäni toimii kuin lasten mäkiauto - painovoiman avulla vauhdinhurmaa saadaan vain kun ollaan alamäessä. Moottori puuttuu - joten liike voi toimia vain putoamalla.

Lue lisää

En nyt oo varma trollaatko vai onko noi sun juttus totta.. Mutta vähän vaikea alkaa auttamaan, hyvä kun ymmärtää noita sun kirjotuksias.. Ettäs näin.

Joo psykedeelit todellaki auttaa hallitsemaan omaa mieltään ja keksii ratkaisut asioihin paremmin.

Eskaappi kirjoitti:

Sanoo että asioita joista pitää kannattaa kokea niin kauan kuin elämää on. Toisin sanoen: Jos en käytä en koe asioita jotka merkitsevät edes jotain. Mikään ei viittaa siihen ja tulos on empiristinen kokemus raittiista elämästä jota olen viettänyt vuosikymmeniä.

Huumeiden kanssa olen tehostettu. Ne ovat lääke elämännälkääni, johtavat ja pakottavat vaikutuksiltaan olemaan ja kokemaan. Aivonystyröissä säkenöivän ekstaasin tuomaa oloa ei voi välttää. En voi passivoitua sen edessä - toisin kuin voin vaikkapa alisuorittaa jatkuvasti treffejä koettassani epätoivoisesti löytää rakkautta joka koskettaisi minuakin.

Lisäksi huumeista saan myös alati läsnä olevalle itsesäälilleni todellisen syyn. Hei, mä olen todellakin kurja nisti joka elää kemikaaliharhaa. Nyt - raittiina - olen saamaton nolla, vätys jonka itsesääli on turhauttavaa ruikutusta siitä kuinka elämällä ei ole sisältöä. Itsesääli tilanteessa jossa huumeet ovat elämän sisältö on loppujen lopuksi parempi ja konkreettisempi syy itsesäälille.

Ongelmahan tilanteessa eivät ole huumeet laisinkaan tavallaan - vaan minä itse. Huumeet ovat erittäin kyseenalainen lääke vaivaan - mutta tietyllä tavalla ne tepsivät. Saan olla ja kokea jotain sellaista jota en ole arkiolemisessani kohdannut koskaan. Vaikka se onkin aivokemikaalien väärintoimintaa pohjimmiltaan on kokemuksien intensiivisyys ja subjektiivinen arvo silti todellinen.

Oikeastaan huumeista irroittautuminen ei ollut lainkaan vaikeaa menneisyydessä. Huumeet olivat jonkinlainen vastaus vaivoihini - eivät hyvä - mutta vastaus kuitenkin. Huumeiden jättäminen oli minulle valinta etsiä elämäni tuskaan parempaa lääkettä huonomman tilalle.

Kun ihmisellä on haava hän haluaa sen sidotuksi ja verenvuodon loppumaan. Aikaa ei ole rajattomiin etsiä oikenlaista ja asianmukaista sidettä. Siksi hyvinkin pian kelpuuttaa sen vanhan likaisen T-paidankin haavansa tukkeeksi vaikka se kangas saastainen onkin. Se hoitaa tilanteen.

Mitä kauemmin haava on auki sitä vähemmän kyselee mistä apu. 8 vuotta on pitkä aika vuotaa ja etsiä parempaa sidettä jota ei ole löytynyt.

Lue lisää

Jos olisit käynyt terapiassa koko sen kahdeksan vuotta, jonka olet ollut kuivilla, olisit nyt täysin pelikunnossa. Mielen sairaudet eivät parane päihteillä. Kuten eivät muutkaan sairaudet! Jos lääkäri määrää esim. sydämen tahdistimen, pitäisikö kieltäytyä ja ottaa pienet sille?? Siis: hae itsellesi ammattiapua, ja lopeta tuo itsesäälissä kiereskely!

Erityisasiantuntija kirjoitti:

Jos olisit käynyt terapiassa koko sen kahdeksan vuotta, jonka olet ollut kuivilla, olisit nyt täysin pelikunnossa. Mielen sairaudet eivät parane päihteillä. Kuten eivät muutkaan sairaudet! Jos lääkäri määrää esim. sydämen tahdistimen, pitäisikö kieltäytyä ja ottaa pienet sille?? Siis: hae itsellesi ammattiapua, ja lopeta tuo itsesäälissä kiereskely!

Lue lisää

Täällä yksi, joka on syönyt kymmeniä eri psyykenlääkkeitä, joista mikään ei toimi. Terapiaan olen h-vetin kyllästynyt. Jos muita hoitokeinoja ei ole olemassa, mieluummin alan käyttää piristäviä huumeita kuin tapan itseni, niih.

.................. kirjoitti:

Täällä yksi, joka on syönyt kymmeniä eri psyykenlääkkeitä, joista mikään ei toimi. Terapiaan olen h-vetin kyllästynyt. Jos muita hoitokeinoja ei ole olemassa, mieluummin alan käyttää piristäviä huumeita kuin tapan itseni, niih.

Lue lisää

Kaikkea, minkä eteen olette nähnyt vaivaa. Itse olen lääkevieroituksessa, ja uskon silti, että jonain päivänä helpottaa.
Kannattaisi nyt ajatella jotain muuta, kuin vanhaan palaamista. Miten olisi hyvä ihmissuhde? Tiedän tunteen, kun ei mikään kiinnosta. Kun mikään lääke ei auta, voisit kokeilla sähköhoitoa. On nopeaa tehokasta ja turvallista, minulle auttoi.

PS. Ei kannata luovuttaa!

Eskaappi kirjoitti:

Sanoo että asioita joista pitää kannattaa kokea niin kauan kuin elämää on. Toisin sanoen: Jos en käytä en koe asioita jotka merkitsevät edes jotain. Mikään ei viittaa siihen ja tulos on empiristinen kokemus raittiista elämästä jota olen viettänyt vuosikymmeniä.

Huumeiden kanssa olen tehostettu. Ne ovat lääke elämännälkääni, johtavat ja pakottavat vaikutuksiltaan olemaan ja kokemaan. Aivonystyröissä säkenöivän ekstaasin tuomaa oloa ei voi välttää. En voi passivoitua sen edessä - toisin kuin voin vaikkapa alisuorittaa jatkuvasti treffejä koettassani epätoivoisesti löytää rakkautta joka koskettaisi minuakin.

Lisäksi huumeista saan myös alati läsnä olevalle itsesäälilleni todellisen syyn. Hei, mä olen todellakin kurja nisti joka elää kemikaaliharhaa. Nyt - raittiina - olen saamaton nolla, vätys jonka itsesääli on turhauttavaa ruikutusta siitä kuinka elämällä ei ole sisältöä. Itsesääli tilanteessa jossa huumeet ovat elämän sisältö on loppujen lopuksi parempi ja konkreettisempi syy itsesäälille.

Ongelmahan tilanteessa eivät ole huumeet laisinkaan tavallaan - vaan minä itse. Huumeet ovat erittäin kyseenalainen lääke vaivaan - mutta tietyllä tavalla ne tepsivät. Saan olla ja kokea jotain sellaista jota en ole arkiolemisessani kohdannut koskaan. Vaikka se onkin aivokemikaalien väärintoimintaa pohjimmiltaan on kokemuksien intensiivisyys ja subjektiivinen arvo silti todellinen.

Oikeastaan huumeista irroittautuminen ei ollut lainkaan vaikeaa menneisyydessä. Huumeet olivat jonkinlainen vastaus vaivoihini - eivät hyvä - mutta vastaus kuitenkin. Huumeiden jättäminen oli minulle valinta etsiä elämäni tuskaan parempaa lääkettä huonomman tilalle.

Kun ihmisellä on haava hän haluaa sen sidotuksi ja verenvuodon loppumaan. Aikaa ei ole rajattomiin etsiä oikenlaista ja asianmukaista sidettä. Siksi hyvinkin pian kelpuuttaa sen vanhan likaisen T-paidankin haavansa tukkeeksi vaikka se kangas saastainen onkin. Se hoitaa tilanteen.

Mitä kauemmin haava on auki sitä vähemmän kyselee mistä apu. 8 vuotta on pitkä aika vuotaa ja etsiä parempaa sidettä jota ei ole löytynyt.

Lue lisää

Miksi sinulla ei ole tyttöystävää, siis pitkäaikaista? Mitä harrastit kun olit 8-vuotta ilman huumeita?
Oletko ulospäin suuntautunut, vai omissa oloissasi elävä. Entäpä kaverit, onko niitä, siis poika, tai tyttö KAVEREITA?
Onko sinulla mukava työporukka?

ihmiset pilatko kirjoitti:

Kaikkea, minkä eteen olette nähnyt vaivaa. Itse olen lääkevieroituksessa, ja uskon silti, että jonain päivänä helpottaa.
Kannattaisi nyt ajatella jotain muuta, kuin vanhaan palaamista. Miten olisi hyvä ihmissuhde? Tiedän tunteen, kun ei mikään kiinnosta. Kun mikään lääke ei auta, voisit kokeilla sähköhoitoa. On nopeaa tehokasta ja turvallista, minulle auttoi.

PS. Ei kannata luovuttaa!

Lue lisää

"Kannattaisi nyt ajatella jotain muuta, kuin vanhaan palaamista. Miten olisi hyvä ihmissuhde?"

Taitaa olla turhaa viitata taaksepäin että lukisit koko tarinan ajatuksella. Nimenomaan "hyvä ihmissuhde" on se mitä toi jamppa on hakenut eikä hän ole sellaista löytänyt vaan ilmeisesti on "sosiaalisesti köyhä". Ymmärrän oikein hyvin kirjoituksensa perusteella että tuollainen luonne ei etenkään naisia kiinnosta pätkänkään vertaa, siis toi tyyppi on älykäs muttei mitään sankariainesta vaan monessa suhteessa täys romu. Kuka helvetti sellaista katselisi - siis millään tasolla asiallinen ihminen? Tosta jampasta näkyy että elämään kaivataan muutakin kuin nalkuttava ruma lihava tyhmä ämmä - joka on absolutely maksimi mitä tuolla luontella saa poimittua mukaansa.

Joten jos hän ei pysty saavuttamaan sitä hyvää ihmissuhdetta - kuten hän itse kirjoitti - ja on pettynyt kaikkeen eikä tulevaisuudella ole muuta tarjottavaa kuin selkeää harmaata kuraa niin miksei rällätä kun vielä pystyy? Ymmärrän toki että idiootit vetää itsensä tuossa vaiheessa hirteen mutta tossa tyypissä on edes sen verran munaa ja tahtoa Elää että hän haluaa myös nauttia elämästä vaikka se oliskin alamäkeä sitten eikä johtaisi mihinkään parempaan. Jos sen jälkeen on paskana ja tilanne sama tai huonompi eikä pysty enää jatkaan niin sitten vaan itseltään henki veks - kun oli saanut hupiaineista sen huvin minkä pystyy.

Se on kuitenkin parempi kuin ei hupia ollenkaan.

"Kaikkea, minkä eteen olette nähnyt vaivaa. Itse olen lääkevieroituksessa, ja uskon silti, että jonain päivänä helpottaa."

Sä olet matkalla sinne missä toi tyyppi on ollut jo pitkän aikaa. Tuo tyyppi on irti huumeista ollut hyvän aikaa ja hän on yrittänyt kehittää elämäänsä. Ongelma ei ole ne kamat (kuten sulla) vaan se että normaali elämä ei anna mitään kiksejä tai toi ei osaa hakea ja kohdata niitä hyviä juttuja - tai nauttia niistä. Se on aika vitun iso ongelma joka ei liity huumeisiin mitenkään - ja on nyt aiheuttanut sen että tyyppi on selkeesti kaipaamassa takas pöllyihin kun elämä on selkeää paskaa eikä raittiista elämästä löydy mitään mielekästä.

Sä saatat olla perusluonteeltasi sellainen että kun toivut sä kasaat elämäsi ja jatkat suunnilleen taviksena, löydät mukavan mimmin johon teet vaikutuksen ja perustat perheen ja olet onnellinen siitä. Toi tyyppi ei ole henkiseltä malliltaan samanlainen selvästikään, johan koko viestin älyllinen kaava ja huomiot omasta elämästä kertoo selvää kieltään?

utelias naikkonen kirjoitti:

Miksi sinulla ei ole tyttöystävää, siis pitkäaikaista? Mitä harrastit kun olit 8-vuotta ilman huumeita?
Oletko ulospäin suuntautunut, vai omissa oloissasi elävä. Entäpä kaverit, onko niitä, siis poika, tai tyttö KAVEREITA?
Onko sinulla mukava työporukka?

Lue lisää

"Miksi sinulla ei ole tyttöystävää"

Koska romahdan emotionaalisesti ja menen lukkoon noin 10 sekunnissa kun juttu menee yhtään vakavaksi. Karkaan ja jos en karkaa niin se vaste mitä saan elkeistäni on aina negatiivista ja vähättelevää. Tämä johtaa kierteeseen joka pitää yllä itseään ja tutustumiset menevät samalla kaavalla aina, olen alkanut luovuttamaan ennen kuin aloitankaan. En osaa iskeä, en olla miellyttävä, en kohdata toista ihmistä kiinnostuneena vaan käännyn katselemaan omia epäonnistumisiani ja kertaamaan niitä.

Olen yrittänyt selittää näitä asioita naisille havaittuani ettei minun kannata etsiä seuraa normaalilla tavalla koska se on aina katastrofi. Se mikä on paperilla helposti sulavaa osoittautuu käytännössä naisille täysin kestämättömäksi ominaisuudeksi minussa. Olen anti - en lämmitä naista vaan muutan hänet täysin kylmäksi ja vasteettomaksi millään tasolla. En tee sitä tahallani, en vittuile (kuin ehkä vahingossa kun alkaa ahdistamaan ja kun se tapahtuu romahdan taas kun huomaan typeryyteni), en pilkkaa tai väheksy. Minä vain en osaa kohdata sillä tavalla että toisesta tuntuisi hyvältä. Olen kiitollinen siitä että kerran yksi nainen uskalsi kertoa totuuden : "Kanssasi oleminen on kuin olisi hautausmaan muurin kanssa."

"Mitä harrastit kun olit 8-vuotta ilman huumeita?"

Kirjoittamista ja muutamia taideaineita, lukemista, elokuvia, mielimaisemien ja ajatusten maalailua jonkin verran luonnossa liikkumista ja perusliikuntaa (lenkkeilyä). Elän kuitenkin enimmäkseen pääni sisällä ja päivät kuluvat korviketoiminnoissa.

Huom. Elän edelleen ilman huumeita. En vain näe tässä mitään pointtia.

"Oletko ulospäin suuntautunut, vai omissa oloissasi elävä."

Äärimmäisen introvertti.

"Entäpä kaverit, onko niitä, siis poika, tai tyttö KAVEREITA?"

Tiedätkin jo vastauksen, et voi olla niin typerä etteikö se olisi itsestäänselvä.

Ja siihen mitä seuraavaksi kysyt: Olen suunnilleen yhtä paska kaverina kuin mitä olen seuralaisena.

"Onko sinulla mukava työporukka?"

Kyllä. He eivät puutu yksityisasioihini ja minä en puutu heidän yksityisasioihinsa ja he antavat minun olla siinä suhteessa rauhassa ja toimittavat minulle sen mitä tarvin. Työn suhteen sujuu ihan ok, en ole peruskommunikaatiossa mitenkään epäpätevä, virastot, kaupat ja muut sellaiset asia-sosialisoinnit eivät merkityksettömyydessään minua kosketa ja niissä ei mitään ongelmaa. Vasta kun pitäisi olla itsensä ja säröni tulevat esiin niin alkaa kierre joka tuhoaa kaiken.

.............................. kirjoitti:

"Kannattaisi nyt ajatella jotain muuta, kuin vanhaan palaamista. Miten olisi hyvä ihmissuhde?"

Taitaa olla turhaa viitata taaksepäin että lukisit koko tarinan ajatuksella. Nimenomaan "hyvä ihmissuhde" on se mitä toi jamppa on hakenut eikä hän ole sellaista löytänyt vaan ilmeisesti on "sosiaalisesti köyhä". Ymmärrän oikein hyvin kirjoituksensa perusteella että tuollainen luonne ei etenkään naisia kiinnosta pätkänkään vertaa, siis toi tyyppi on älykäs muttei mitään sankariainesta vaan monessa suhteessa täys romu. Kuka helvetti sellaista katselisi - siis millään tasolla asiallinen ihminen? Tosta jampasta näkyy että elämään kaivataan muutakin kuin nalkuttava ruma lihava tyhmä ämmä - joka on absolutely maksimi mitä tuolla luontella saa poimittua mukaansa.

Joten jos hän ei pysty saavuttamaan sitä hyvää ihmissuhdetta - kuten hän itse kirjoitti - ja on pettynyt kaikkeen eikä tulevaisuudella ole muuta tarjottavaa kuin selkeää harmaata kuraa niin miksei rällätä kun vielä pystyy? Ymmärrän toki että idiootit vetää itsensä tuossa vaiheessa hirteen mutta tossa tyypissä on edes sen verran munaa ja tahtoa Elää että hän haluaa myös nauttia elämästä vaikka se oliskin alamäkeä sitten eikä johtaisi mihinkään parempaan. Jos sen jälkeen on paskana ja tilanne sama tai huonompi eikä pysty enää jatkaan niin sitten vaan itseltään henki veks - kun oli saanut hupiaineista sen huvin minkä pystyy.

Se on kuitenkin parempi kuin ei hupia ollenkaan.

"Kaikkea, minkä eteen olette nähnyt vaivaa. Itse olen lääkevieroituksessa, ja uskon silti, että jonain päivänä helpottaa."

Sä olet matkalla sinne missä toi tyyppi on ollut jo pitkän aikaa. Tuo tyyppi on irti huumeista ollut hyvän aikaa ja hän on yrittänyt kehittää elämäänsä. Ongelma ei ole ne kamat (kuten sulla) vaan se että normaali elämä ei anna mitään kiksejä tai toi ei osaa hakea ja kohdata niitä hyviä juttuja - tai nauttia niistä. Se on aika vitun iso ongelma joka ei liity huumeisiin mitenkään - ja on nyt aiheuttanut sen että tyyppi on selkeesti kaipaamassa takas pöllyihin kun elämä on selkeää paskaa eikä raittiista elämästä löydy mitään mielekästä.

Sä saatat olla perusluonteeltasi sellainen että kun toivut sä kasaat elämäsi ja jatkat suunnilleen taviksena, löydät mukavan mimmin johon teet vaikutuksen ja perustat perheen ja olet onnellinen siitä. Toi tyyppi ei ole henkiseltä malliltaan samanlainen selvästikään, johan koko viestin älyllinen kaava ja huomiot omasta elämästä kertoo selvää kieltään?

Lue lisää

"Normaali elämä ei anna mitään kiksejä"

Ei täällä kukaan muukaan elä jossain euforisessa olotilassa jatkuvasti. Kyllä vaan on arjesta ne kiksit vedettävä.
Ihminen ei tavoittelisi tuollaista, ellei olisi kokenut huumeita.

Terveys on ihmisen paras lahja. Kannattaisi miettiä mitä itse jo omistaa esim. näkee, kuulee, pystyy kävelemään ym. ym.

Kannattaisi asettua välillä miettimään jonkun vammaisen elämää. He yrittävät vähillä avuillaan joskus niin paljon enemmän, kuin me terveet, että tulee joskus huono omatunto omasta saamattomuudestaan.

Jos ainut tavoite elämässä on hyvän olon tavoittelu keinolla millä hyvänsä, ja oman navan ympärillä pyöriskely, niin ONNEA VAAN ELÄMÄLLE!

Eskaappi kirjoitti:

"Miksi sinulla ei ole tyttöystävää"

Koska romahdan emotionaalisesti ja menen lukkoon noin 10 sekunnissa kun juttu menee yhtään vakavaksi. Karkaan ja jos en karkaa niin se vaste mitä saan elkeistäni on aina negatiivista ja vähättelevää. Tämä johtaa kierteeseen joka pitää yllä itseään ja tutustumiset menevät samalla kaavalla aina, olen alkanut luovuttamaan ennen kuin aloitankaan. En osaa iskeä, en olla miellyttävä, en kohdata toista ihmistä kiinnostuneena vaan käännyn katselemaan omia epäonnistumisiani ja kertaamaan niitä.

Olen yrittänyt selittää näitä asioita naisille havaittuani ettei minun kannata etsiä seuraa normaalilla tavalla koska se on aina katastrofi. Se mikä on paperilla helposti sulavaa osoittautuu käytännössä naisille täysin kestämättömäksi ominaisuudeksi minussa. Olen anti - en lämmitä naista vaan muutan hänet täysin kylmäksi ja vasteettomaksi millään tasolla. En tee sitä tahallani, en vittuile (kuin ehkä vahingossa kun alkaa ahdistamaan ja kun se tapahtuu romahdan taas kun huomaan typeryyteni), en pilkkaa tai väheksy. Minä vain en osaa kohdata sillä tavalla että toisesta tuntuisi hyvältä. Olen kiitollinen siitä että kerran yksi nainen uskalsi kertoa totuuden : "Kanssasi oleminen on kuin olisi hautausmaan muurin kanssa."

"Mitä harrastit kun olit 8-vuotta ilman huumeita?"

Kirjoittamista ja muutamia taideaineita, lukemista, elokuvia, mielimaisemien ja ajatusten maalailua jonkin verran luonnossa liikkumista ja perusliikuntaa (lenkkeilyä). Elän kuitenkin enimmäkseen pääni sisällä ja päivät kuluvat korviketoiminnoissa.

Huom. Elän edelleen ilman huumeita. En vain näe tässä mitään pointtia.

"Oletko ulospäin suuntautunut, vai omissa oloissasi elävä."

Äärimmäisen introvertti.

"Entäpä kaverit, onko niitä, siis poika, tai tyttö KAVEREITA?"

Tiedätkin jo vastauksen, et voi olla niin typerä etteikö se olisi itsestäänselvä.

Ja siihen mitä seuraavaksi kysyt: Olen suunnilleen yhtä paska kaverina kuin mitä olen seuralaisena.

"Onko sinulla mukava työporukka?"

Kyllä. He eivät puutu yksityisasioihini ja minä en puutu heidän yksityisasioihinsa ja he antavat minun olla siinä suhteessa rauhassa ja toimittavat minulle sen mitä tarvin. Työn suhteen sujuu ihan ok, en ole peruskommunikaatiossa mitenkään epäpätevä, virastot, kaupat ja muut sellaiset asia-sosialisoinnit eivät merkityksettömyydessään minua kosketa ja niissä ei mitään ongelmaa. Vasta kun pitäisi olla itsensä ja säröni tulevat esiin niin alkaa kierre joka tuhoaa kaiken.

Lue lisää

Varsin tyhjentäviä vastauksia sinulta. Kirjoituksistasi huokuu se, miten oman tiesi kulkija olet. Eikä siinä suinkaan mitään pahaa ole.

Ymmärsin, että olet kiinnostunut maalaamisesta, lukemisesta ym. Eikö hyvän kirjan parissa, tai luonnossa oleminen tuo vähäistäkään nautintoa? Tai miksi et kaukomatkaile uskon, että se voisi antaa paljonkin uutta elämääsi.

Noista naisasioista vielä, luovutatko heti, kun jokin asia ei suju, oletko mielestäsi yrittänyt tarpeeksi? Oletko omasta mielestäsi hauskan näköinen?

utelias naikkonen kirjoitti:

Varsin tyhjentäviä vastauksia sinulta. Kirjoituksistasi huokuu se, miten oman tiesi kulkija olet. Eikä siinä suinkaan mitään pahaa ole.

Ymmärsin, että olet kiinnostunut maalaamisesta, lukemisesta ym. Eikö hyvän kirjan parissa, tai luonnossa oleminen tuo vähäistäkään nautintoa? Tai miksi et kaukomatkaile uskon, että se voisi antaa paljonkin uutta elämääsi.

Noista naisasioista vielä, luovutatko heti, kun jokin asia ei suju, oletko mielestäsi yrittänyt tarpeeksi? Oletko omasta mielestäsi hauskan näköinen?

Lue lisää

"Ymmärsin, että olet kiinnostunut maalaamisesta, lukemisesta ym. Eikö hyvän kirjan parissa, tai luonnossa oleminen tuo vähäistäkään nautintoa?"

Mä puran niihin asioitani. Ne kuvastaa pohjimmiltaan säröäni. Nautinko siitä että saan transferoida olojani ulos? En koska oloni ei ole sisällä hyvä. Se on vain tapa vähentää pahoja juttuja - ei tapa lisätä hyviä asioita.

"Tai miksi et kaukomatkaile uskon, että se voisi antaa paljonkin uutta elämääsi."

Olen tehnyt näin ja se oli aika turhauttavaa. Suunnittelin reissua pitkään ja toteutin sen, menin paikkaan joka minua kiinnosti. Kun olin siellä huomasin matkan päätteeksi että en ollut ollutkaan missään muualla kuin pääni sisällä koko reissun ajan. En ollut avautunut edes niille asioille joita lähdin sieltä etsimään vaan pysynyt / siirtynyt kalloni sisään.

"Noista naisasioista vielä, luovutatko heti, kun jokin asia ei suju, oletko mielestäsi yrittänyt tarpeeksi? Oletko omasta mielestäsi hauskan näköinen?"

Tähän on pakko sanoa että en pysty oikein käsittelemään tätä asiaa samalla tavalla kuin muut. Luovuttaminen, yrittäminen, oleminen kaikki ovat samaa söheröä. Se ei ole minulle yksioikoista touhua mitenkäänpäin, ei sillä tavalla että luovuttaisin pysyvästi - toivon saavani hyvää vastetta jonka pohjalta pystyisin ehkä rakentaa jotain. Toivon (toivo ei ole luopumista?) että kohtaan hyviä ja vahvistavia asioita. Koko homma on muuttunut niin kipeäksi massaksi etten enää harrasta deittailua tai yritäkään kohdata vastakkaista sukupuolta, tiedän että olen liian monimutkainen että minusta saisi otteen ja olisi mahdollista edes kuvitella jotain hyvää - ja toisaalta niin ei-antava että tarjoaisin yrittäjälle mitään motiivia jatkaakaan ensiarvion jälkeen. Ihmiset kaipaavat tietä jota kulkea. Edes polkua. Mulla on ohdakepelto. Jos siellä pellon takana/keskellä on jotain hyvää en ole oikein tietoinen siitä itsekään koska näen vain sen pellon ja olen itsekin siinä jumissa.

"Oletko omasta mielestäsi hauskan näköinen?"

En. Olen surumielisen, mitäänsanomattoman ja kärsineen näköinen. Näytän juuri siltä mitä kuulostankin.

Eskaappi kirjoitti:

"Ymmärsin, että olet kiinnostunut maalaamisesta, lukemisesta ym. Eikö hyvän kirjan parissa, tai luonnossa oleminen tuo vähäistäkään nautintoa?"

Mä puran niihin asioitani. Ne kuvastaa pohjimmiltaan säröäni. Nautinko siitä että saan transferoida olojani ulos? En koska oloni ei ole sisällä hyvä. Se on vain tapa vähentää pahoja juttuja - ei tapa lisätä hyviä asioita.

"Tai miksi et kaukomatkaile uskon, että se voisi antaa paljonkin uutta elämääsi."

Olen tehnyt näin ja se oli aika turhauttavaa. Suunnittelin reissua pitkään ja toteutin sen, menin paikkaan joka minua kiinnosti. Kun olin siellä huomasin matkan päätteeksi että en ollut ollutkaan missään muualla kuin pääni sisällä koko reissun ajan. En ollut avautunut edes niille asioille joita lähdin sieltä etsimään vaan pysynyt / siirtynyt kalloni sisään.

"Noista naisasioista vielä, luovutatko heti, kun jokin asia ei suju, oletko mielestäsi yrittänyt tarpeeksi? Oletko omasta mielestäsi hauskan näköinen?"

Tähän on pakko sanoa että en pysty oikein käsittelemään tätä asiaa samalla tavalla kuin muut. Luovuttaminen, yrittäminen, oleminen kaikki ovat samaa söheröä. Se ei ole minulle yksioikoista touhua mitenkäänpäin, ei sillä tavalla että luovuttaisin pysyvästi - toivon saavani hyvää vastetta jonka pohjalta pystyisin ehkä rakentaa jotain. Toivon (toivo ei ole luopumista?) että kohtaan hyviä ja vahvistavia asioita. Koko homma on muuttunut niin kipeäksi massaksi etten enää harrasta deittailua tai yritäkään kohdata vastakkaista sukupuolta, tiedän että olen liian monimutkainen että minusta saisi otteen ja olisi mahdollista edes kuvitella jotain hyvää - ja toisaalta niin ei-antava että tarjoaisin yrittäjälle mitään motiivia jatkaakaan ensiarvion jälkeen. Ihmiset kaipaavat tietä jota kulkea. Edes polkua. Mulla on ohdakepelto. Jos siellä pellon takana/keskellä on jotain hyvää en ole oikein tietoinen siitä itsekään koska näen vain sen pellon ja olen itsekin siinä jumissa.

"Oletko omasta mielestäsi hauskan näköinen?"

En. Olen surumielisen, mitäänsanomattoman ja kärsineen näköinen. Näytän juuri siltä mitä kuulostankin.

Lue lisää

Ei kukaan ole mitäänsanomattoman näköinen. Ellei muuta, niin jokaisessa on jokin persoonallinen piirre. Olet siis perusnega, mitä tulee omaan ulkonäköösi.
Mitäpä, jos astelisit peilin eteen, ja hymyilisit. Ellet ole näkemääsi yhtään tyytyväinen, katso sitten alaspäin. Näet taatusti 10 iloista ja kaunista varvasta. Vai ovatko nekin kääntyneet sisäänpäin?

Sinun pitäisi olla itsellesi vähän armollisempi. Jos mielestäsi kuljet ohdakepellossa, katso ainakin yli pellon. Ymmärrän kyllä, jos on sisäinen kokonaisvaltainen pahanolon tunne, se heijastuu kaikkeen. Pakko kysyä vielä, tunnetko olevasi masentunut?
Vielä noista matkoista, että oletko silläkin hetkellä "kallosi sisällä", vaikka näkisit jonkun todella ihmeellisen jutun. Tarkoitan, että et anna mielellesi mitään tilaisuutta. Suodatat kaikki asiat pois, ettei aivosi pääse tuulettumaan uusilla asioilla. Onko kaikki aina vain yhdentekevää?

Ellet halua vastata kerro, niin en pommita kysymyksillä.

utelias naikkonen kirjoitti:

Ei kukaan ole mitäänsanomattoman näköinen. Ellei muuta, niin jokaisessa on jokin persoonallinen piirre. Olet siis perusnega, mitä tulee omaan ulkonäköösi.
Mitäpä, jos astelisit peilin eteen, ja hymyilisit. Ellet ole näkemääsi yhtään tyytyväinen, katso sitten alaspäin. Näet taatusti 10 iloista ja kaunista varvasta. Vai ovatko nekin kääntyneet sisäänpäin?

Sinun pitäisi olla itsellesi vähän armollisempi. Jos mielestäsi kuljet ohdakepellossa, katso ainakin yli pellon. Ymmärrän kyllä, jos on sisäinen kokonaisvaltainen pahanolon tunne, se heijastuu kaikkeen. Pakko kysyä vielä, tunnetko olevasi masentunut?
Vielä noista matkoista, että oletko silläkin hetkellä "kallosi sisällä", vaikka näkisit jonkun todella ihmeellisen jutun. Tarkoitan, että et anna mielellesi mitään tilaisuutta. Suodatat kaikki asiat pois, ettei aivosi pääse tuulettumaan uusilla asioilla. Onko kaikki aina vain yhdentekevää?

Ellet halua vastata kerro, niin en pommita kysymyksillä.

Lue lisää

"Mitäpä, jos astelisit peilin eteen, ja hymyilisit. Ellet ole näkemääsi yhtään tyytyväinen"

Kyl mä hahmotan ihan siedettävän näköisen tyypin itsessäni, mut siis se "olemus" mikä musta huokuu ei ole edukseni. Mä tarkoitan, on olemassa mua rumempia tyyppejä mutta ne on kuitenkin helpommin lähestyttäviä ja tekevät kymmenen kertaa paremman vaikutuksen koska osaavat olla positiivisia ja hymyillä. Kenties heillä on hyvä mieli vaikka naama ei muuten edustakaan. Se nyt vaan näkyy olemuksessa.

Ja kun meen peilin eteen ja hymyilen niin se näyttää teennäiseltä. Ehkä se jotakuta voisi erehdyttää hetken mutta viimeistään siinävaiheessa kun alan puhuun mua alkais yököttään se että itseasiassa puhuin ihan paskaa enkä edusta todellista itseäni. Ajatus siitä että teen jonkun hymyilevän marionetin jota esittelen ihmisille ei tunnu oikealta, se tuntuu ennemmin siltä että se korostaisi vain yksinäisyyttäni. Kamalin ajatus on se että mulla on suuri ystävälauma ympärilläni joille kaikille hymyilen ja puhun jouhevaa paskaa ja samalla piilottelen naamani takana tätä paskaa oloa. Silloin olis olemassa kontrasti joka paljastais koko roskan syvyyden. Kun mä ympäröin itseni ja elämäni vain varjoilla on kaikki hiukan pehmeämpää. Kun kaikki on mustaa on se tumma likainen harmaa paletin kirkkain sävy.

"Pakko kysyä vielä, tunnetko olevasi masentunut? "

Tiedän olevani, diagnoosi on ja myös kaksisuuntainen ja varmasti kunhan tonkii löytyisi vaikka mitä - lääkäreille olen "moniongelmainen". Molemmat keskivahvoja, eli en ole itsetuhoisuuteen asti mitään mutta silti vitun solmussa.

"Vielä noista matkoista, että oletko silläkin hetkellä "kallosi sisällä", vaikka näkisit jonkun todella ihmeellisen jutun. Tarkoitan, että et anna mielellesi mitään tilaisuutta. Suodatat kaikki asiat pois, ettei aivosi pääse tuulettumaan uusilla asioilla. Onko kaikki aina vain yhdentekevää?"

Ei. On olemassa tilanteita joissa astun kokonaan itsestäni pois ja tarkkailen asioita täysin irti omasta referenssistäni. En osaa selittää sitä, ne ovat yleensä tilanteita arkielämässä, hahmotelmia joissa näen täysin ventovieraiden ihmisten toiminnassa heidän motiivinsa ja tunteensa, samaistun niihin ja näen tarinan sekä eteen että taaksepäin. En osaa oikein kuvailla sitä tai antaa mitään järjellistä esimerkkiä, aivoni vain antautuvat havaitsemaan. Koen joskus asioita "täydellisesti". Noissa hetkissä saattaa olla mukana suurtakin lämpöä ja välittämistä tai käsittämätöntä kauneutta. Ne eivät koskaan liity minuun millä tavalla. Olen vain kokija joka on lähinnä "sivullinen uhri" havaintonsa kanssa. En osaa suhtautua niihin mitenkään, niiden sisältämät hyvät ja kauniit asiat tuntuvat mutta ne eivät ole omiani, eivät johdu mistään mitä minä olen tehnyt tai aikaansaanut. Ne eivät tunnu ansaituilta.

Äh. En tainnut vastata edes kysymykseen. En oikein tiedä mitä tarkoitat "ihmeellisellä jutulla" koska pilkon asioiden ja kokemusten osat järjestelmällisesti analyysini alle jos kohtaan jotain joka poikkeaa arkikaavasta. Kun palastelu on ohi en löydä mitään mystistä.

Tuo "mielelleen tilaisuuden antaminen". En tiedä siitä mitään, en tiedä miten se toimisi tai miten sen voi tehdä.

"Onko kaikki aina vain yhdentekevää?"

Ei. Tai siis, kun lopetin käytön tein sen siksi että voisin löytää jotain joka toimii paremmin. Toivo on siis johdattanut askeleitani melko pitkälle ja se ei taida riittää "yhdentekevän" määrittelyyn. Muuten olisin varmaankin käyttänyt kunnes madot minut saavat. Nimenomaan en näe elämää "yhdentekevänä" vaan siten että sillä kai on jokin tarkoitus ja se on ainakin mahdollisuus saavuttaa mieluisia asioita. Se on järkevä ajatus. Sen nojalla olen siis heittänyt miellyttävän mutta huonon pois ja jatkanut etsintää vaikka se tarkoittaakin pisteliästä ja tyydyttymätöntä olemista. Eli ei, kaikki ei ole yhdentekevää mutta on taas eria asia koskettaako se ei-yhdentekevyys jota voi olla minua koskaan. Puitteet saavuttaa mitään sillä saralla eivät ole kaksiset, joten tässä tulee väkisin mieleen että kannattaako sittenkään pitää luukkua auki vai ottaa vain se minkä tietää hiukan antavan jotain vaikka se on kenties vain hitunen siitä mitä jokin aito voi olla.

Ja ei, tämä ei ahdista tai ole epämiellyttävää. Koska olen vain itseni kanssa niin itsestäni puhuminen ja vieläpä analyyttisesti on itseasiassa ainoa niistä aiheista joissa pärjään mitä loistavimmin ja jouheasti. Sinulla on jokin syy miksi kiinnostaa tietää asiasta enemmän koska yleensäkin kysyt joten en näe mitään menetettävää siinä että kerron. Ajankuluahan tämäkin.

Eskaappi kirjoitti:

"Mitäpä, jos astelisit peilin eteen, ja hymyilisit. Ellet ole näkemääsi yhtään tyytyväinen"

Kyl mä hahmotan ihan siedettävän näköisen tyypin itsessäni, mut siis se "olemus" mikä musta huokuu ei ole edukseni. Mä tarkoitan, on olemassa mua rumempia tyyppejä mutta ne on kuitenkin helpommin lähestyttäviä ja tekevät kymmenen kertaa paremman vaikutuksen koska osaavat olla positiivisia ja hymyillä. Kenties heillä on hyvä mieli vaikka naama ei muuten edustakaan. Se nyt vaan näkyy olemuksessa.

Ja kun meen peilin eteen ja hymyilen niin se näyttää teennäiseltä. Ehkä se jotakuta voisi erehdyttää hetken mutta viimeistään siinävaiheessa kun alan puhuun mua alkais yököttään se että itseasiassa puhuin ihan paskaa enkä edusta todellista itseäni. Ajatus siitä että teen jonkun hymyilevän marionetin jota esittelen ihmisille ei tunnu oikealta, se tuntuu ennemmin siltä että se korostaisi vain yksinäisyyttäni. Kamalin ajatus on se että mulla on suuri ystävälauma ympärilläni joille kaikille hymyilen ja puhun jouhevaa paskaa ja samalla piilottelen naamani takana tätä paskaa oloa. Silloin olis olemassa kontrasti joka paljastais koko roskan syvyyden. Kun mä ympäröin itseni ja elämäni vain varjoilla on kaikki hiukan pehmeämpää. Kun kaikki on mustaa on se tumma likainen harmaa paletin kirkkain sävy.

"Pakko kysyä vielä, tunnetko olevasi masentunut? "

Tiedän olevani, diagnoosi on ja myös kaksisuuntainen ja varmasti kunhan tonkii löytyisi vaikka mitä - lääkäreille olen "moniongelmainen". Molemmat keskivahvoja, eli en ole itsetuhoisuuteen asti mitään mutta silti vitun solmussa.

"Vielä noista matkoista, että oletko silläkin hetkellä "kallosi sisällä", vaikka näkisit jonkun todella ihmeellisen jutun. Tarkoitan, että et anna mielellesi mitään tilaisuutta. Suodatat kaikki asiat pois, ettei aivosi pääse tuulettumaan uusilla asioilla. Onko kaikki aina vain yhdentekevää?"

Ei. On olemassa tilanteita joissa astun kokonaan itsestäni pois ja tarkkailen asioita täysin irti omasta referenssistäni. En osaa selittää sitä, ne ovat yleensä tilanteita arkielämässä, hahmotelmia joissa näen täysin ventovieraiden ihmisten toiminnassa heidän motiivinsa ja tunteensa, samaistun niihin ja näen tarinan sekä eteen että taaksepäin. En osaa oikein kuvailla sitä tai antaa mitään järjellistä esimerkkiä, aivoni vain antautuvat havaitsemaan. Koen joskus asioita "täydellisesti". Noissa hetkissä saattaa olla mukana suurtakin lämpöä ja välittämistä tai käsittämätöntä kauneutta. Ne eivät koskaan liity minuun millä tavalla. Olen vain kokija joka on lähinnä "sivullinen uhri" havaintonsa kanssa. En osaa suhtautua niihin mitenkään, niiden sisältämät hyvät ja kauniit asiat tuntuvat mutta ne eivät ole omiani, eivät johdu mistään mitä minä olen tehnyt tai aikaansaanut. Ne eivät tunnu ansaituilta.

Äh. En tainnut vastata edes kysymykseen. En oikein tiedä mitä tarkoitat "ihmeellisellä jutulla" koska pilkon asioiden ja kokemusten osat järjestelmällisesti analyysini alle jos kohtaan jotain joka poikkeaa arkikaavasta. Kun palastelu on ohi en löydä mitään mystistä.

Tuo "mielelleen tilaisuuden antaminen". En tiedä siitä mitään, en tiedä miten se toimisi tai miten sen voi tehdä.

"Onko kaikki aina vain yhdentekevää?"

Ei. Tai siis, kun lopetin käytön tein sen siksi että voisin löytää jotain joka toimii paremmin. Toivo on siis johdattanut askeleitani melko pitkälle ja se ei taida riittää "yhdentekevän" määrittelyyn. Muuten olisin varmaankin käyttänyt kunnes madot minut saavat. Nimenomaan en näe elämää "yhdentekevänä" vaan siten että sillä kai on jokin tarkoitus ja se on ainakin mahdollisuus saavuttaa mieluisia asioita. Se on järkevä ajatus. Sen nojalla olen siis heittänyt miellyttävän mutta huonon pois ja jatkanut etsintää vaikka se tarkoittaakin pisteliästä ja tyydyttymätöntä olemista. Eli ei, kaikki ei ole yhdentekevää mutta on taas eria asia koskettaako se ei-yhdentekevyys jota voi olla minua koskaan. Puitteet saavuttaa mitään sillä saralla eivät ole kaksiset, joten tässä tulee väkisin mieleen että kannattaako sittenkään pitää luukkua auki vai ottaa vain se minkä tietää hiukan antavan jotain vaikka se on kenties vain hitunen siitä mitä jokin aito voi olla.

Ja ei, tämä ei ahdista tai ole epämiellyttävää. Koska olen vain itseni kanssa niin itsestäni puhuminen ja vieläpä analyyttisesti on itseasiassa ainoa niistä aiheista joissa pärjään mitä loistavimmin ja jouheasti. Sinulla on jokin syy miksi kiinnostaa tietää asiasta enemmän koska yleensäkin kysyt joten en näe mitään menetettävää siinä että kerron. Ajankuluahan tämäkin.

Lue lisää

Hyvä, ettet suuttunut minulle vielä. Kotona on kyllä opetettu, että uteliaisuus EI KUULU SIVISTYKSEEN.

On minulla tiettyjä syitä, miksi kyselen. Ei mitään hek.koht. kuitenkaan. Poimin vain ne tietyt asiat. Mutta, kirjoitustasi on myös erittäin mukava lukea. Vaikka aihe ei naurata yhtään. Sinulla on vivahteikas tyyli ilmaista asiat, voisit olla vaikka kirjailija, (ei ole kohteliaisuus) harkitse kuitenkin. Ulosantisi on luontevaa, lahjakasta ilmaisua, ja olet hyvin vakuuttava.

Menen taas itse asiaan. Älä loukkaannu, vaikka kirjoitan suoraan.
Olet hirveän torjuva, ja analyyttinen itseäsi kohtaan. Sinulla on mielestäni ylikorostunut itsekritiikki. Ne eivät ruoki hyviä puoliasi. Positiivinen sävy tulee vain harvoin esiin kirjoituksissasi. Minusta ruoskit itseäsi, vaikka pitäisi kehua. Onko jokin asia, joka on lyönyt itsekunnioitustasi joskus lyttyyn? Entäpä suhteet vanhempiisi, ovatko ne hyvät?

Artikulointini viime kerralla oli sinulle epäselvä, niin mullekin? No- tarkoitin "mielen tilaisuudella" sitä, että jos koet esim. matkallasi, jotain ainutkertaista. Et anna tunteillesi, ja aisteillesi tilaisuutta kokea sitä hetkeä, vaan torjut sen, vetäytymällä omiin oloihisi. Et anna itsellesi lupaa nauttia. Nautit kuitenkin, koska seuraat vieraiden ihmisten puuhasteluja, ja pystyt samaistumaan. Kun kirjoitit " asetun kokonaan itsestäni pois". Oletko silloin jonkinlaisessa depersonalisaatio tilanteessa?

Kumpa joku voisi takoa päähäsi oman itsesi arvostamista. Mikä olemuksessasi voi olla muka, niin huonoa? Näet kuitenkin jonkun muun, jonka olemus on parempi, kuin sinun. Ainakaan et ole katkera muille, joka on hyvä asia. Katkeria ihmisiä toisten onnistumisille on liikaa tässä maassa. Sinä tunnut kantavan kaunaa vain itsellesi, olenko väärässä?

Kenen kaltainen henkilö haluaisit olla? Jos saisit aloittaa aivan puhtaalta pöydältä, mitä et missään nimessä enää tekisi?

Jos ed. mainitut kysymykset ovat liian hek.koh. ei pidä vastata.

utelias naikkonen kirjoitti:

Hyvä, ettet suuttunut minulle vielä. Kotona on kyllä opetettu, että uteliaisuus EI KUULU SIVISTYKSEEN.

On minulla tiettyjä syitä, miksi kyselen. Ei mitään hek.koht. kuitenkaan. Poimin vain ne tietyt asiat. Mutta, kirjoitustasi on myös erittäin mukava lukea. Vaikka aihe ei naurata yhtään. Sinulla on vivahteikas tyyli ilmaista asiat, voisit olla vaikka kirjailija, (ei ole kohteliaisuus) harkitse kuitenkin. Ulosantisi on luontevaa, lahjakasta ilmaisua, ja olet hyvin vakuuttava.

Menen taas itse asiaan. Älä loukkaannu, vaikka kirjoitan suoraan.
Olet hirveän torjuva, ja analyyttinen itseäsi kohtaan. Sinulla on mielestäni ylikorostunut itsekritiikki. Ne eivät ruoki hyviä puoliasi. Positiivinen sävy tulee vain harvoin esiin kirjoituksissasi. Minusta ruoskit itseäsi, vaikka pitäisi kehua. Onko jokin asia, joka on lyönyt itsekunnioitustasi joskus lyttyyn? Entäpä suhteet vanhempiisi, ovatko ne hyvät?

Artikulointini viime kerralla oli sinulle epäselvä, niin mullekin? No- tarkoitin "mielen tilaisuudella" sitä, että jos koet esim. matkallasi, jotain ainutkertaista. Et anna tunteillesi, ja aisteillesi tilaisuutta kokea sitä hetkeä, vaan torjut sen, vetäytymällä omiin oloihisi. Et anna itsellesi lupaa nauttia. Nautit kuitenkin, koska seuraat vieraiden ihmisten puuhasteluja, ja pystyt samaistumaan. Kun kirjoitit " asetun kokonaan itsestäni pois". Oletko silloin jonkinlaisessa depersonalisaatio tilanteessa?

Kumpa joku voisi takoa päähäsi oman itsesi arvostamista. Mikä olemuksessasi voi olla muka, niin huonoa? Näet kuitenkin jonkun muun, jonka olemus on parempi, kuin sinun. Ainakaan et ole katkera muille, joka on hyvä asia. Katkeria ihmisiä toisten onnistumisille on liikaa tässä maassa. Sinä tunnut kantavan kaunaa vain itsellesi, olenko väärässä?

Kenen kaltainen henkilö haluaisit olla? Jos saisit aloittaa aivan puhtaalta pöydältä, mitä et missään nimessä enää tekisi?

Jos ed. mainitut kysymykset ovat liian hek.koh. ei pidä vastata.

Lue lisää

"Kotona on kyllä opetettu, että uteliaisuus EI KUULU SIVISTYKSEEN."

Kotonasi oli huonot opit. Uteliaisuus on se ominaisuus ihmisessä joka luultavasti on erottanut meidät aikoinaan eläimistä. Uteliaisuus mahdollistaa asian tai ilmiön ymmärtämisen koska se ajaa ihmistä ottamaan selvää muutenkin kuin vain pakon edessä. Uteliaisuus on selkeästi yksi luovuuden lähteistä.

"Sinulla on vivahteikas tyyli ilmaista asiat, voisit olla vaikka kirjailija, (ei ole kohteliaisuus) harkitse kuitenkin. Ulosantisi on luontevaa, lahjakasta ilmaisua, ja olet hyvin vakuuttava."

Tässä kohtaa kuuluu sanoa kiitos joten...

Kiitos.

"Menen taas itse asiaan. Älä loukkaannu, vaikka kirjoitan suoraan."

Äläkä sinä loukkaannu siitä ettet ole sellaisessa asemassa että pystyisit edes moiseen.

"Olet hirveän torjuva, ja analyyttinen itseäsi kohtaan. Sinulla on mielestäni ylikorostunut itsekritiikki. Ne eivät ruoki hyviä puoliasi. Positiivinen sävy tulee vain harvoin esiin kirjoituksissasi. Minusta ruoskit itseäsi, vaikka pitäisi kehua."

En oikein hahmota tuota että itseään pitäisi kehua. Kehun kun on aihetta. Itselleni tärkeissä - tai ne joita pidän tärkeinä ihmisessä ja elämässä - en koe olevani hyvä tai onnistunut. Olisi jotenkin nurjaa kehua itseään siitä että on huono siinä minkä kokee olennaiseksi.

"Onko jokin asia, joka on lyönyt itsekunnioitustasi joskus lyttyyn? Entäpä suhteet vanhempiisi, ovatko ne hyvät?"

Isäni lähti elämästäni pysyvästi kun olin alle kouluikäinen. Tai olen nähnyt hänet tasan yhden kerran, tosin sekin oli aikana jolloin olin henkisesti varsin tolaltani nimenomaan huumeiden takia. Olen siis hylätty ja moni juttu juontaa sinne. Asia on puitu psykologin kanssa.

Toisaalta äitini oli altruistinen huolehtija. Olin hänestä hyvin pitkään (epätavallisen pitkään) lapsenomaisen riippuvainen. Irroittauduin tuosta riippuvuudesta rajusti saadakseni itseni itselleni. Suhteeni äitiini on edelleen hyvä pidän hänetkin etäällä identiteettiäni suojellakseni.

Lisäksi kuviossa oli uusperhe joka ei ollut millään tavalla "minun yksikköni". Olin omissa oloissani, jopa eriniminen muiden kanssa. Omassa huoneessaan poissa siitä virallisesta perheyksiköstä joka asutti sitä taloa, menin ja otin mitä tarvin mutten koskettanut muita uusperhen jäseniä millään syvällisemmällä tavalla. Koin itseni ulkopuoleiseksi aina, jopa tunkeilijaksi.

"Et anna tunteillesi, ja aisteillesi tilaisuutta kokea sitä hetkeä, vaan torjut sen, vetäytymällä omiin oloihisi. Et anna itsellesi lupaa nauttia."

Joko en huomaa tilannetta tai en osaa kohdata sitä tai kohdatessani - pyrkiessäni - jokin nousee vastustamaan. Taidat olla oikeassa että kiellän (en tee sitä tietoisesti) sen nauttimisen tai sen kokemusen tiellä on esteitä. Looginen selitys olisi että jos koen jotain hyvää on se kontrasti sisäiselle kurjuudelleni. Jos likaisen harmaan viereen tiputtaa kirkkaan valkoisen - pienenkin - peittyvät tummat sävyt ja se mikä minä koen olevani katoaa näköpiiristä. Muistan erään taideteoksen ... siinä oli teksti "FUCK YOU" valaistuna. Tekstin sai sammutettua siten että teos oli musta seinä. Mutta se ei ollutkaan itseasiassa musta, kun silmät tottuivat hetken päästä siihen ettei kirkkautta ollut paljastui teoksesta kaunis runo joka oli kirjoitettu hyvin tummalla - muttei mustalla. Pelkäämpä että tapauksessani on sama ilmiö mutta toisinpäin. Minä olen se tumma - ja hyvät ja iloiset asiat ovat se kirkkaus. Se mikä valaisee ja on kaunista tuhoaa minut. Pelkään katoavani ja kadottavani itseni kirkkaudessa, enkä koe sitä valoa omakseni.

"Kun kirjoitit " asetun kokonaan itsestäni pois". Oletko silloin jonkinlaisessa depersonalisaatio tilanteessa?"

Kyllä, tuo oli sana jota koitin muistella mutta jouduin kuvailemaan tilan. Ne ovat hetkiä jolloin pääsen irti itsestäni/en havaitse itseäni suoraan. Itsasiassa olisi pirun hienoa jos voisi irtaantua depersonalisaatioon pysyvästi. Tosin se ei ole mahdollista tokihan "painovoima" kutsuu takaisin takaisin raatoon.

"Mikä olemuksessasi voi olla muka, niin huonoa?"

Aivan kuten musta peili ei kelpaa peiliksi en minäkään ihmisille pysty heijastamaan sitä mitä he haluavat nähdä. Etkö tiennyt että ihmisille tärkeintä on nähdä toisissa itsensä - ja mitä kauniimmin ja paremmin väritettynä ja ilmaistuna sen parempi.

"Ainakaan et ole katkera muille, joka on hyvä asia. Katkeria ihmisiä toisten onnistumisille on liikaa tässä maassa. Sinä tunnut kantavan kaunaa vain itsellesi, olenko väärässä?"

Pyrin välttämään sitä kaunaa. Tiedän että jokainen on vastuussa vain itsestään ja omaa taakkansa ei voi sälyyttää toisille. Siispä en tee niin. Kukaan ei pakottanut minua tälläiseksi.

Toisaalta joudun kyllä taistelemaan katkeruutta vastaan. Se ei kohdistu tosin yksilöihin vaan koko ihmiskuntaan ja yhteisöön kokonaisuudessaan. Kuka myi näille ääliöille positiivisisuuden mallin? Kuka opetti että se on ainoa tie? Siinä samalla minulta vietiin mahdollisuus kelvata itsenäni muille, olla se mitä olen ja silti aidosti kohdattu. Niin minä toisaalta koen.

"Kenen kaltainen henkilö haluaisit olla?"

Gandhi.

"Jos saisit aloittaa aivan puhtaalta pöydältä, mitä et missään nimessä enää tekisi?"

Tähän minulla ei ole vastausta. Jälkiviisauteni ei tavoita mitään sellaista asiaa tai teemaa jota voisin muuttaa repimättä itseäni tunnistamattomaksi.

Tämän kaiken keskellä on jokin voima, halu pitää hahmoni. Tahto olla minä kaikesta huolimatta.

Eskaappi kirjoitti:

"Kotona on kyllä opetettu, että uteliaisuus EI KUULU SIVISTYKSEEN."

Kotonasi oli huonot opit. Uteliaisuus on se ominaisuus ihmisessä joka luultavasti on erottanut meidät aikoinaan eläimistä. Uteliaisuus mahdollistaa asian tai ilmiön ymmärtämisen koska se ajaa ihmistä ottamaan selvää muutenkin kuin vain pakon edessä. Uteliaisuus on selkeästi yksi luovuuden lähteistä.

"Sinulla on vivahteikas tyyli ilmaista asiat, voisit olla vaikka kirjailija, (ei ole kohteliaisuus) harkitse kuitenkin. Ulosantisi on luontevaa, lahjakasta ilmaisua, ja olet hyvin vakuuttava."

Tässä kohtaa kuuluu sanoa kiitos joten...

Kiitos.

"Menen taas itse asiaan. Älä loukkaannu, vaikka kirjoitan suoraan."

Äläkä sinä loukkaannu siitä ettet ole sellaisessa asemassa että pystyisit edes moiseen.

"Olet hirveän torjuva, ja analyyttinen itseäsi kohtaan. Sinulla on mielestäni ylikorostunut itsekritiikki. Ne eivät ruoki hyviä puoliasi. Positiivinen sävy tulee vain harvoin esiin kirjoituksissasi. Minusta ruoskit itseäsi, vaikka pitäisi kehua."

En oikein hahmota tuota että itseään pitäisi kehua. Kehun kun on aihetta. Itselleni tärkeissä - tai ne joita pidän tärkeinä ihmisessä ja elämässä - en koe olevani hyvä tai onnistunut. Olisi jotenkin nurjaa kehua itseään siitä että on huono siinä minkä kokee olennaiseksi.

"Onko jokin asia, joka on lyönyt itsekunnioitustasi joskus lyttyyn? Entäpä suhteet vanhempiisi, ovatko ne hyvät?"

Isäni lähti elämästäni pysyvästi kun olin alle kouluikäinen. Tai olen nähnyt hänet tasan yhden kerran, tosin sekin oli aikana jolloin olin henkisesti varsin tolaltani nimenomaan huumeiden takia. Olen siis hylätty ja moni juttu juontaa sinne. Asia on puitu psykologin kanssa.

Toisaalta äitini oli altruistinen huolehtija. Olin hänestä hyvin pitkään (epätavallisen pitkään) lapsenomaisen riippuvainen. Irroittauduin tuosta riippuvuudesta rajusti saadakseni itseni itselleni. Suhteeni äitiini on edelleen hyvä pidän hänetkin etäällä identiteettiäni suojellakseni.

Lisäksi kuviossa oli uusperhe joka ei ollut millään tavalla "minun yksikköni". Olin omissa oloissani, jopa eriniminen muiden kanssa. Omassa huoneessaan poissa siitä virallisesta perheyksiköstä joka asutti sitä taloa, menin ja otin mitä tarvin mutten koskettanut muita uusperhen jäseniä millään syvällisemmällä tavalla. Koin itseni ulkopuoleiseksi aina, jopa tunkeilijaksi.

"Et anna tunteillesi, ja aisteillesi tilaisuutta kokea sitä hetkeä, vaan torjut sen, vetäytymällä omiin oloihisi. Et anna itsellesi lupaa nauttia."

Joko en huomaa tilannetta tai en osaa kohdata sitä tai kohdatessani - pyrkiessäni - jokin nousee vastustamaan. Taidat olla oikeassa että kiellän (en tee sitä tietoisesti) sen nauttimisen tai sen kokemusen tiellä on esteitä. Looginen selitys olisi että jos koen jotain hyvää on se kontrasti sisäiselle kurjuudelleni. Jos likaisen harmaan viereen tiputtaa kirkkaan valkoisen - pienenkin - peittyvät tummat sävyt ja se mikä minä koen olevani katoaa näköpiiristä. Muistan erään taideteoksen ... siinä oli teksti "FUCK YOU" valaistuna. Tekstin sai sammutettua siten että teos oli musta seinä. Mutta se ei ollutkaan itseasiassa musta, kun silmät tottuivat hetken päästä siihen ettei kirkkautta ollut paljastui teoksesta kaunis runo joka oli kirjoitettu hyvin tummalla - muttei mustalla. Pelkäämpä että tapauksessani on sama ilmiö mutta toisinpäin. Minä olen se tumma - ja hyvät ja iloiset asiat ovat se kirkkaus. Se mikä valaisee ja on kaunista tuhoaa minut. Pelkään katoavani ja kadottavani itseni kirkkaudessa, enkä koe sitä valoa omakseni.

"Kun kirjoitit " asetun kokonaan itsestäni pois". Oletko silloin jonkinlaisessa depersonalisaatio tilanteessa?"

Kyllä, tuo oli sana jota koitin muistella mutta jouduin kuvailemaan tilan. Ne ovat hetkiä jolloin pääsen irti itsestäni/en havaitse itseäni suoraan. Itsasiassa olisi pirun hienoa jos voisi irtaantua depersonalisaatioon pysyvästi. Tosin se ei ole mahdollista tokihan "painovoima" kutsuu takaisin takaisin raatoon.

"Mikä olemuksessasi voi olla muka, niin huonoa?"

Aivan kuten musta peili ei kelpaa peiliksi en minäkään ihmisille pysty heijastamaan sitä mitä he haluavat nähdä. Etkö tiennyt että ihmisille tärkeintä on nähdä toisissa itsensä - ja mitä kauniimmin ja paremmin väritettynä ja ilmaistuna sen parempi.

"Ainakaan et ole katkera muille, joka on hyvä asia. Katkeria ihmisiä toisten onnistumisille on liikaa tässä maassa. Sinä tunnut kantavan kaunaa vain itsellesi, olenko väärässä?"

Pyrin välttämään sitä kaunaa. Tiedän että jokainen on vastuussa vain itsestään ja omaa taakkansa ei voi sälyyttää toisille. Siispä en tee niin. Kukaan ei pakottanut minua tälläiseksi.

Toisaalta joudun kyllä taistelemaan katkeruutta vastaan. Se ei kohdistu tosin yksilöihin vaan koko ihmiskuntaan ja yhteisöön kokonaisuudessaan. Kuka myi näille ääliöille positiivisisuuden mallin? Kuka opetti että se on ainoa tie? Siinä samalla minulta vietiin mahdollisuus kelvata itsenäni muille, olla se mitä olen ja silti aidosti kohdattu. Niin minä toisaalta koen.

"Kenen kaltainen henkilö haluaisit olla?"

Gandhi.

"Jos saisit aloittaa aivan puhtaalta pöydältä, mitä et missään nimessä enää tekisi?"

Tähän minulla ei ole vastausta. Jälkiviisauteni ei tavoita mitään sellaista asiaa tai teemaa jota voisin muuttaa repimättä itseäni tunnistamattomaksi.

Tämän kaiken keskellä on jokin voima, halu pitää hahmoni. Tahto olla minä kaikesta huolimatta.

Lue lisää

Olenko minä mielestäsi obsessiivinen? (enkä ole)

Millaista liikeideaa olet joskus miettinyt?

Ellet ole ateisti, niin uskotko uudelleensyntymiseen?

Koska nukut huonosti, miksi et kuuntelisi klassista musiikkia kissa, tai koira kainalossa? Sinähän olet eläirakas.

Onko hyvä ruoka sinulle nautinto? Jos ruokailet yksin katatko kauniisti, ja käytät voiveistä?


Ei, nyt tämä saa riittää!

Erityisasiantuntija kirjoitti:

Jos olisit käynyt terapiassa koko sen kahdeksan vuotta, jonka olet ollut kuivilla, olisit nyt täysin pelikunnossa. Mielen sairaudet eivät parane päihteillä. Kuten eivät muutkaan sairaudet! Jos lääkäri määrää esim. sydämen tahdistimen, pitäisikö kieltäytyä ja ottaa pienet sille?? Siis: hae itsellesi ammattiapua, ja lopeta tuo itsesäälissä kiereskely!

Lue lisää

Syrjäytyneenä, nuoruuden tuskissani kävin jokusen kerran kunnes huomasin, että terapia tarjoaa ratkaisua ongelmiin varsin suppeakatseisesti. Vika täytyy löytyä sinusta. Ei suinkaan _esimerkisi_ kaikista epäkohdista ympäristössäsi ja menneisyydessäsi, mihin olet joutunut kohtaamaan. Terapia pätee ehkä typerimpiin avuttomiin, jotka ovat helposti manipuloitavissa. Jos et ole helppo saalis, aina on tämä "kemiallinen epätasapaino" mitä syyttää, ja siihen kyllä löytyy lääkkeet. Piruparat.

fsafassaa kirjoitti:

En nyt oo varma trollaatko vai onko noi sun juttus totta.. Mutta vähän vaikea alkaa auttamaan, hyvä kun ymmärtää noita sun kirjotuksias.. Ettäs näin.

Joo psykedeelit todellaki auttaa hallitsemaan omaa mieltään ja keksii ratkaisut asioihin paremmin.

Lue lisää

Ei varmasti trollaa. Mitä kukaan voisi saavuttaa tällaisella trollilla? Senkö, että psykedeelit eivät sittenkään ratkaise mielenterveysongelmia (tai masennusta) - ainakaan automaattisesti.

Nyt ole ilmiselvää kirjoitti:

Ei varmasti trollaa. Mitä kukaan voisi saavuttaa tällaisella trollilla? Senkö, että psykedeelit eivät sittenkään ratkaise mielenterveysongelmia (tai masennusta) - ainakaan automaattisesti.

Lue lisää

Enkelinkaltainen sivustaseuraaja jonka pyhän, oikeudenmukaisen ja kauniin taikasauvan iskusta maailma muuttuu oi-niin-paljon-paremmaksi. Siksi trollileima kun totuus ihmisyyden nurjasta puolesta ei kelpaa.

utelias naikkonen kirjoitti:

Olenko minä mielestäsi obsessiivinen? (enkä ole)

Millaista liikeideaa olet joskus miettinyt?

Ellet ole ateisti, niin uskotko uudelleensyntymiseen?

Koska nukut huonosti, miksi et kuuntelisi klassista musiikkia kissa, tai koira kainalossa? Sinähän olet eläirakas.

Onko hyvä ruoka sinulle nautinto? Jos ruokailet yksin katatko kauniisti, ja käytät voiveistä?


Ei, nyt tämä saa riittää!

Lue lisää

"Olenko minä mielestäsi obsessiivinen? (enkä ole)"

Voimme ehkä testata tätä tulevaisuudessa. Mitä olet valmis tekemään vastauksia saadaksesi? - oikeastaan tiedän että niin kauan kuin referenssi on mustanpuhuva taikamaailmani jossa pensselissä on yhtä sävyä niin kiinnostuksesi on hyvinkin suuri.

Kuinka solmuun itse menisit saadaksesi lisää? Kieroutuisitko tai opettelisitko sinäkin näkemään toisin lopulta nähdäksesi lisää?

"Ellet ole ateisti, niin uskotko uudelleensyntymiseen?"

Uskon ja koen että tietoisuus on laajempi ja universaalimpi kuin mitä se meidän ihmis-särmistämme katsottuna näyttää. Luulempa että kuolemassa se mikä meissä on "sielu" tai "olemassaolevuus" koskettaa iäisyyttä, kaikkea, muistaa ja tuntee kaiken - ja siksi muuttuu ei-identiteetiksi koska havaitsessaan olevansa kaikki se on samalla ei-mitään yksilöllistä. Paluussa ajattomuuteen ja ruumiittomuuteen ei muistoillamme ja näkökulmallamme ole enää väliä vaan tiedostamme sen vain olevan osa kokonaisuutta jonka näkemme sitten koko loistossaan. Maallinen elämä muuttuu kuiskaukseksi kuiskauskien joukossa kun taas olevaisuus itse on ikuinen voimallinen ulvonta muistuttamassa itseään itsestään.

"Koska nukut huonosti, miksi et kuuntelisi klassista musiikkia kissa, tai koira kainalossa? Sinähän olet eläirakas."

Koska en rankaise yhtäkään elollista olentoa holtittomuudellani ja sillä että saattaisin laiminlyödä hoivan. En ole lainkaan taitava noissa käytännön asioissa saati sitten rutiineissa.

Mitä musiikkiin tulee niin valitsen mielummin vaikkapa tämän: http://www.youtube.com/watch?v=qc98u-eGzlc

Mitäpä muuta ne perkeleet olisivatkaan kuin enkeleitä joilta siivet katkottu ja kaulat kahlittu. Se mikä ei vapaana lennä se janoaa ja saalistaa vapauttaan ja juuri siitähän se kahle tehty on. Joka tämän käsittää ei perkeleitään nujertaa saata koska ne enkeleitä luonnoltaan ovat - vaan ne hiljaisuudessaan ja tyyneydessään kätensä alle lannistaa hyväksyen luontonsa sellaisena kuin se on - ajan riivaama, muistojensa painama, kauneutta ja rakkautta etsiessään pelon ja hämmennyksen löytäneenä ja tietäen ettei elämänlanka ikuisena puolaltaan irtoa.

Klassinen musiikki harmoniassaan ei puhuttele minua. Samaistumista ei ole koska ei ole harmoniaakaan.

"Onko hyvä ruoka sinulle nautinto? Jos ruokailet yksin katatko kauniisti, ja käytät voiveistä?"

Pidän hyvästä ruuasta toki mutten jaksa panostaa siihen kovin usein... ei, en kata kauniisti. Mutta nautin ravintola-aterioista hyvin paljon ja käyn ulkona syömässä ns. paremmissa paikoissa mielelläni jos varaa ja tilaisuus on.

"Ei, nyt tämä saa riittää!"

Ja samalla toinen puoli huutaa lisää.

Keitä ovat ne jotka sinussa keskustelevat? Näen ainakin kaksi eri ääntä jotka eivät ole ydintäsi. Isi ja äiti?

Kuka sinä olet kun nimet ja tittelit ja muu epäolennainen heitetään pois?

Eskaappi kirjoitti:

"Olenko minä mielestäsi obsessiivinen? (enkä ole)"

Voimme ehkä testata tätä tulevaisuudessa. Mitä olet valmis tekemään vastauksia saadaksesi? - oikeastaan tiedän että niin kauan kuin referenssi on mustanpuhuva taikamaailmani jossa pensselissä on yhtä sävyä niin kiinnostuksesi on hyvinkin suuri.

Kuinka solmuun itse menisit saadaksesi lisää? Kieroutuisitko tai opettelisitko sinäkin näkemään toisin lopulta nähdäksesi lisää?

"Ellet ole ateisti, niin uskotko uudelleensyntymiseen?"

Uskon ja koen että tietoisuus on laajempi ja universaalimpi kuin mitä se meidän ihmis-särmistämme katsottuna näyttää. Luulempa että kuolemassa se mikä meissä on "sielu" tai "olemassaolevuus" koskettaa iäisyyttä, kaikkea, muistaa ja tuntee kaiken - ja siksi muuttuu ei-identiteetiksi koska havaitsessaan olevansa kaikki se on samalla ei-mitään yksilöllistä. Paluussa ajattomuuteen ja ruumiittomuuteen ei muistoillamme ja näkökulmallamme ole enää väliä vaan tiedostamme sen vain olevan osa kokonaisuutta jonka näkemme sitten koko loistossaan. Maallinen elämä muuttuu kuiskaukseksi kuiskauskien joukossa kun taas olevaisuus itse on ikuinen voimallinen ulvonta muistuttamassa itseään itsestään.

"Koska nukut huonosti, miksi et kuuntelisi klassista musiikkia kissa, tai koira kainalossa? Sinähän olet eläirakas."

Koska en rankaise yhtäkään elollista olentoa holtittomuudellani ja sillä että saattaisin laiminlyödä hoivan. En ole lainkaan taitava noissa käytännön asioissa saati sitten rutiineissa.

Mitä musiikkiin tulee niin valitsen mielummin vaikkapa tämän: http://www.youtube.com/watch?v=qc98u-eGzlc

Mitäpä muuta ne perkeleet olisivatkaan kuin enkeleitä joilta siivet katkottu ja kaulat kahlittu. Se mikä ei vapaana lennä se janoaa ja saalistaa vapauttaan ja juuri siitähän se kahle tehty on. Joka tämän käsittää ei perkeleitään nujertaa saata koska ne enkeleitä luonnoltaan ovat - vaan ne hiljaisuudessaan ja tyyneydessään kätensä alle lannistaa hyväksyen luontonsa sellaisena kuin se on - ajan riivaama, muistojensa painama, kauneutta ja rakkautta etsiessään pelon ja hämmennyksen löytäneenä ja tietäen ettei elämänlanka ikuisena puolaltaan irtoa.

Klassinen musiikki harmoniassaan ei puhuttele minua. Samaistumista ei ole koska ei ole harmoniaakaan.

"Onko hyvä ruoka sinulle nautinto? Jos ruokailet yksin katatko kauniisti, ja käytät voiveistä?"

Pidän hyvästä ruuasta toki mutten jaksa panostaa siihen kovin usein... ei, en kata kauniisti. Mutta nautin ravintola-aterioista hyvin paljon ja käyn ulkona syömässä ns. paremmissa paikoissa mielelläni jos varaa ja tilaisuus on.

"Ei, nyt tämä saa riittää!"

Ja samalla toinen puoli huutaa lisää.

Keitä ovat ne jotka sinussa keskustelevat? Näen ainakin kaksi eri ääntä jotka eivät ole ydintäsi. Isi ja äiti?

Kuka sinä olet kun nimet ja tittelit ja muu epäolennainen heitetään pois?

Lue lisää

Minulla ei tietääkseni ole sivupersoonahäiriötä. Eikä minussa keskustele kukaan muu, kuin minä itse, siis väärä diagnoosi.
Samoin tuo "isi ja äiti", josta meni melkein puolikas herne nenään. Iskä sattui heittämään lusikan nurkkaan, kun olin 4v. Opitut ajatusmallit eivät ole ainakaan sieltä puolelta.
Sosiaalisuus on kai äidiltä, joka hoiti sairaita.

Musiikkinäytteesi oli suoraan helvetin esikartanosta. En ole vielä käynyt, mutta vahva mielikuva olisi ehkä juuri tuollaista.
Hyvä, ettei sinulla ole lemmikkiä!

Niin... pitäisi heittää "nimet ja tittelit ja muu epäolennainen"

Uloin pintakerros: Vaalea 160 pitkä, 56 painava. Geneettisesti hidaskasvuinen, ehyt solukko. Fotosynteesi nyt vähäinen, mutta ei vaikuta energiatasapainoon.

Ydin: Poikkileikkauksessa ehkä havaittavissa ydinsädepeilejä ja raitoja ytimeen asti.
Sydänmusta voi olla kohtalainen, tai lievä.

Nyt en kysy mitään.

utelias naikkonen kirjoitti:

Minulla ei tietääkseni ole sivupersoonahäiriötä. Eikä minussa keskustele kukaan muu, kuin minä itse, siis väärä diagnoosi.
Samoin tuo "isi ja äiti", josta meni melkein puolikas herne nenään. Iskä sattui heittämään lusikan nurkkaan, kun olin 4v. Opitut ajatusmallit eivät ole ainakaan sieltä puolelta.
Sosiaalisuus on kai äidiltä, joka hoiti sairaita.

Musiikkinäytteesi oli suoraan helvetin esikartanosta. En ole vielä käynyt, mutta vahva mielikuva olisi ehkä juuri tuollaista.
Hyvä, ettei sinulla ole lemmikkiä!

Niin... pitäisi heittää "nimet ja tittelit ja muu epäolennainen"

Uloin pintakerros: Vaalea 160 pitkä, 56 painava. Geneettisesti hidaskasvuinen, ehyt solukko. Fotosynteesi nyt vähäinen, mutta ei vaikuta energiatasapainoon.

Ydin: Poikkileikkauksessa ehkä havaittavissa ydinsädepeilejä ja raitoja ytimeen asti.
Sydänmusta voi olla kohtalainen, tai lievä.

Nyt en kysy mitään.

Lue lisää

Että olen mielikuvitusolento.

Tosin en senkaltainen lelu jota halpahupiset harrastavat ärsyttääkseen toisia, trolleiksikin kutsuttuja. Tahdoin vain katsoa mitä tapahtuu jos luon tälläisen hahmon. Pystyn eläytymään siihen täysin koska vuodatan siihen niin paljon itseäni - todellista itseäni - synkkää puoltani joka viimeaikoina on ollut hyvinkin konkreettinen ja todellinen jopa siihen asti että olen oikeasti harkinnut kaiken jättämistä ja takaisin paskoihin kuvioihin palaamista. Täten siis kyseessä on jokin tosiolevainen - vangittu ja kahleessa esitelty mielipiru - sillä nyt vain ei ole yksiselitteistä vastinetta oikeassa maailmassa. Olen pahoillani jos tunnet tulleesi huijatuksi. Se ei ole tarkoitukseni ja hmmm... onnistuin kieltämättä tavoittamaan jotain hyvin mielenkiintoista.

Kuitenkaan en ole vammautunut niin etten pystyisi tuntemaan iloa ja onneakin. Ne nyt tulevat minulle vain vaimennettuna, ainakin tässä elämänvaiheessa ja -sisällössä.

En myöskään "syyttänyt" sinua häiriöiseksi - vaan havaitsin vain että puhuttelet itseäsi usein aivan kuin sinua olisi monta. En näe sellaista mitenkään vääränä tai huonona - vain mielenkiintoisena - ja jopa mahdollisuutena ajatella asiat monella tavalla. Oletko suorittaja, hikipinko pyrkyri?.... Teoriat esim. sivupersoonista on kyseenalaistettu - kyse ei ole sivupersoonista tai monipersoonasta vaan yhdestä persoonasta joka ilmenee monella tavalla - hahmot limittyvät toisiinsa saumattomasti ja toimivasti. Kyse ei ole häiriöstä - enkä edes tiedä oletko sinä tuollainen vai onko tuo vain keskustelutyylisi. Jokatapauksessa se on mielenkiintoinen sellaisena kuin on. Se että esitän asian töykeästi on omaa huonouttani.

Herkkyytesi on myös ilmeinen. Kuten on myös että olet päästäsi enemmän kuin taitava. Silti hyvin hallittu, eleganssiin asti.

Sydänpuun tummentumankin voi nähdä kauneutena jos työstäjä suhtautuu asiaan oikein. Puun laatua ei määritäkään se ytimen tummuus vaan se kuinka lujaa puuaines sydänpuussa on - haavan (etenkin sienettyneen) sydänpuu on niin höttöä että se murenee käsiin kun taas terveen tammen sydänpuu on kovinta mitä luonnostaan kovasta puusta löytyy. Kontrasti ytimen ja pintapuun välillä ennemminkin mahdollistaa mielenkiintoiset pinnat - ja sama koskee ydinsädepeilejä joita taitava työstäjä voi korostaa valitsemalla leikkuukulman syyrakenteen avaavaksi. Tuo tietenkin lisää työn ja jättöpuun määrää mutta kun tehdään jotain niin tehdään sitten kunnolla...

Tässä sitten ollaan. Minä joka olen esitellyt vain yhden puolen itsestäni, sinä joka annat vastauksia deittipalstan mittatarkkuudella kun puhutaan ulkonäöstä. Tarve kelvata kenties ja tarve löytää joku jolle kelvata? Jos näin niin sitten siinä on jotain yhteistä.

Jos käsissäni olisi tukko vaaleita hiuksia haluaisin tuntea sinut niin hyvin että osaan valita että tukistaako vaiko eikö, itselleni molemmat sopivat oikein hyvin. Eri syistä ja tarpeista lähtöisin.

Negatiivisuus minussa herjaa nyt että helvettiäkö luulet itsestäsi liikoja ja vieläpä tuollaisella tökeröllä tavalla ... no, siihen ääneen olenkin jo tottunut. Ehkäpä pimeä energia sitten on se vastaus minullekin.

Eskaappi kirjoitti:

Että olen mielikuvitusolento.

Tosin en senkaltainen lelu jota halpahupiset harrastavat ärsyttääkseen toisia, trolleiksikin kutsuttuja. Tahdoin vain katsoa mitä tapahtuu jos luon tälläisen hahmon. Pystyn eläytymään siihen täysin koska vuodatan siihen niin paljon itseäni - todellista itseäni - synkkää puoltani joka viimeaikoina on ollut hyvinkin konkreettinen ja todellinen jopa siihen asti että olen oikeasti harkinnut kaiken jättämistä ja takaisin paskoihin kuvioihin palaamista. Täten siis kyseessä on jokin tosiolevainen - vangittu ja kahleessa esitelty mielipiru - sillä nyt vain ei ole yksiselitteistä vastinetta oikeassa maailmassa. Olen pahoillani jos tunnet tulleesi huijatuksi. Se ei ole tarkoitukseni ja hmmm... onnistuin kieltämättä tavoittamaan jotain hyvin mielenkiintoista.

Kuitenkaan en ole vammautunut niin etten pystyisi tuntemaan iloa ja onneakin. Ne nyt tulevat minulle vain vaimennettuna, ainakin tässä elämänvaiheessa ja -sisällössä.

En myöskään "syyttänyt" sinua häiriöiseksi - vaan havaitsin vain että puhuttelet itseäsi usein aivan kuin sinua olisi monta. En näe sellaista mitenkään vääränä tai huonona - vain mielenkiintoisena - ja jopa mahdollisuutena ajatella asiat monella tavalla. Oletko suorittaja, hikipinko pyrkyri?.... Teoriat esim. sivupersoonista on kyseenalaistettu - kyse ei ole sivupersoonista tai monipersoonasta vaan yhdestä persoonasta joka ilmenee monella tavalla - hahmot limittyvät toisiinsa saumattomasti ja toimivasti. Kyse ei ole häiriöstä - enkä edes tiedä oletko sinä tuollainen vai onko tuo vain keskustelutyylisi. Jokatapauksessa se on mielenkiintoinen sellaisena kuin on. Se että esitän asian töykeästi on omaa huonouttani.

Herkkyytesi on myös ilmeinen. Kuten on myös että olet päästäsi enemmän kuin taitava. Silti hyvin hallittu, eleganssiin asti.

Sydänpuun tummentumankin voi nähdä kauneutena jos työstäjä suhtautuu asiaan oikein. Puun laatua ei määritäkään se ytimen tummuus vaan se kuinka lujaa puuaines sydänpuussa on - haavan (etenkin sienettyneen) sydänpuu on niin höttöä että se murenee käsiin kun taas terveen tammen sydänpuu on kovinta mitä luonnostaan kovasta puusta löytyy. Kontrasti ytimen ja pintapuun välillä ennemminkin mahdollistaa mielenkiintoiset pinnat - ja sama koskee ydinsädepeilejä joita taitava työstäjä voi korostaa valitsemalla leikkuukulman syyrakenteen avaavaksi. Tuo tietenkin lisää työn ja jättöpuun määrää mutta kun tehdään jotain niin tehdään sitten kunnolla...

Tässä sitten ollaan. Minä joka olen esitellyt vain yhden puolen itsestäni, sinä joka annat vastauksia deittipalstan mittatarkkuudella kun puhutaan ulkonäöstä. Tarve kelvata kenties ja tarve löytää joku jolle kelvata? Jos näin niin sitten siinä on jotain yhteistä.

Jos käsissäni olisi tukko vaaleita hiuksia haluaisin tuntea sinut niin hyvin että osaan valita että tukistaako vaiko eikö, itselleni molemmat sopivat oikein hyvin. Eri syistä ja tarpeista lähtöisin.

Negatiivisuus minussa herjaa nyt että helvettiäkö luulet itsestäsi liikoja ja vieläpä tuollaisella tökeröllä tavalla ... no, siihen ääneen olenkin jo tottunut. Ehkäpä pimeä energia sitten on se vastaus minullekin.

Lue lisää

Minulle sopii, että olet mielikuvitusolento, mutta sitten olen minäkin.

"Olet harkinnut oikeasti palaamista takaisin...."
Juuri eilen kirjoitukseni jälkeen, ajattelin, että kysyn. Toivon kuitenkin, että se palaamisesi jäisi pelkästään harkintaan. Jos kysyisit "olennolta", se huutaisi EI!

Kun vierailin tällä palstalla 06.02. se oli ensimmäinen kerta. Et varmaan usko, mutta miksi valehtelisin?
Tässä mielessä olen itsellenikin yllätys, miksi olen täällä vieläkin? Pohdin syytä, mutta kai täällä joku puhuttelee syvällisemmin. Yleensä ihmiset ovat pinnallisia, eikä omaa sisintä juurikaan käsitellä.

Et ole syyttänyt minua mistään ns. persoonallisuushäiriöstä. Jokaisella saa olla omat havaintonsa. Haluaisin kuitenkin tietää, mistä sen huomaa, että minussa olisi useampi persoona?

Ei, en ole suorittaja, enkä hikipinko, en myöskään kieroilija, jonka mainitsit ed. kirjoituksessa. Sellaista asiaa ei tule, enkä mene, niin solmuun, että kieroilisin. En yksinkertaisesti alennu siihen. Olen sen verran perus rehellinen "olento".
Minähän tämän kyselyn viritin, ja sinä vastasit. Se oli täysin oma valinta, minun ei tarvinnut kieroilla. Sinä toit asiat värikkäästi esille, kun minä vain referoin.

Tarkoitus ei muuten ollut deittailla, enkä ole "tyrkky", ei tarvitse olla. Kelpaan ihmisenä, ihmisille ihan omana itsenäni, niin ulkonäön, kuin identiteettini suhteen. Kirjoittelen sinulle, koska en näe tässä mitään pahaa. En vain pääse ystävieni kanssa tälle tasolle keskustelemaan.

Vaikka olet minulle mielikuvitusolento, niin kyllä mielikuva pitää olla selvillä. Sinulla on nyt jokin kuva minusta, mutta minulla ei mitään.

Haluan ensin testata intuitioni. Olet alkujaan ristiverinen, nyt "omasta toimestasi" musta hiuksinen. Olet hyvin kevyt, ja sinulla on lävistyksiä????
Menikö ihan väärin? Ole rehellinen, se on hyvin tärkeää minulle!

Haluatko, että valitsen sinulle ystävän päivä lahjan, vaikka emme konkreettisesti ole ystäviä.

utelias naikkonen kirjoitti:

Minulle sopii, että olet mielikuvitusolento, mutta sitten olen minäkin.

"Olet harkinnut oikeasti palaamista takaisin...."
Juuri eilen kirjoitukseni jälkeen, ajattelin, että kysyn. Toivon kuitenkin, että se palaamisesi jäisi pelkästään harkintaan. Jos kysyisit "olennolta", se huutaisi EI!

Kun vierailin tällä palstalla 06.02. se oli ensimmäinen kerta. Et varmaan usko, mutta miksi valehtelisin?
Tässä mielessä olen itsellenikin yllätys, miksi olen täällä vieläkin? Pohdin syytä, mutta kai täällä joku puhuttelee syvällisemmin. Yleensä ihmiset ovat pinnallisia, eikä omaa sisintä juurikaan käsitellä.

Et ole syyttänyt minua mistään ns. persoonallisuushäiriöstä. Jokaisella saa olla omat havaintonsa. Haluaisin kuitenkin tietää, mistä sen huomaa, että minussa olisi useampi persoona?

Ei, en ole suorittaja, enkä hikipinko, en myöskään kieroilija, jonka mainitsit ed. kirjoituksessa. Sellaista asiaa ei tule, enkä mene, niin solmuun, että kieroilisin. En yksinkertaisesti alennu siihen. Olen sen verran perus rehellinen "olento".
Minähän tämän kyselyn viritin, ja sinä vastasit. Se oli täysin oma valinta, minun ei tarvinnut kieroilla. Sinä toit asiat värikkäästi esille, kun minä vain referoin.

Tarkoitus ei muuten ollut deittailla, enkä ole "tyrkky", ei tarvitse olla. Kelpaan ihmisenä, ihmisille ihan omana itsenäni, niin ulkonäön, kuin identiteettini suhteen. Kirjoittelen sinulle, koska en näe tässä mitään pahaa. En vain pääse ystävieni kanssa tälle tasolle keskustelemaan.

Vaikka olet minulle mielikuvitusolento, niin kyllä mielikuva pitää olla selvillä. Sinulla on nyt jokin kuva minusta, mutta minulla ei mitään.

Haluan ensin testata intuitioni. Olet alkujaan ristiverinen, nyt "omasta toimestasi" musta hiuksinen. Olet hyvin kevyt, ja sinulla on lävistyksiä????
Menikö ihan väärin? Ole rehellinen, se on hyvin tärkeää minulle!

Haluatko, että valitsen sinulle ystävän päivä lahjan, vaikka emme konkreettisesti ole ystäviä.

Lue lisää

Kenties siirtyä jonnekin yksityisemmälle puolelle? Minua alkaa häiritsemään "yleisö" tässä vaiheessa. Onko sinulla sähköpostia, väliaikastakin - johon voisin kirjoittaa?

Voin esitellä itseni kokonaan toki, nyt vain on huono paikka ja itseasiassa hetkikin sille. Olen kuolemanväsynyt, rojahdin päivällä sänkyyn - nyt heräsin ja haluan hetimiten takaisin untenmaille.

"Haluan ensin testata intuitioni. Olet alkujaan ristiverinen, nyt "omasta toimestasi" musta hiuksinen. Olet hyvin kevyt, ja sinulla on lävistyksiä????
Menikö ihan väärin? Ole rehellinen, se on hyvin tärkeää minulle!"

Meni aivan väärin. Piirteeni ovat sisällä, eivät ulkona. Saat kuvani jos haluat, lupaan että se hämmentää.

Haluatko, että valitsen sinulle ystävän päivä lahjan, vaikka emme konkreettisesti ole ystäviä."

Tämä olisi todella hieno ele. Arvostan. Itse en ole mikään hyvä antamaan lahjoja - tietenkään.

Eskaappi kirjoitti:

Kenties siirtyä jonnekin yksityisemmälle puolelle? Minua alkaa häiritsemään "yleisö" tässä vaiheessa. Onko sinulla sähköpostia, väliaikastakin - johon voisin kirjoittaa?

Voin esitellä itseni kokonaan toki, nyt vain on huono paikka ja itseasiassa hetkikin sille. Olen kuolemanväsynyt, rojahdin päivällä sänkyyn - nyt heräsin ja haluan hetimiten takaisin untenmaille.

"Haluan ensin testata intuitioni. Olet alkujaan ristiverinen, nyt "omasta toimestasi" musta hiuksinen. Olet hyvin kevyt, ja sinulla on lävistyksiä????
Menikö ihan väärin? Ole rehellinen, se on hyvin tärkeää minulle!"

Meni aivan väärin. Piirteeni ovat sisällä, eivät ulkona. Saat kuvani jos haluat, lupaan että se hämmentää.

Haluatko, että valitsen sinulle ystävän päivä lahjan, vaikka emme konkreettisesti ole ystäviä."

Tämä olisi todella hieno ele. Arvostan. Itse en ole mikään hyvä antamaan lahjoja - tietenkään.

Lue lisää

Tässä lupaamani kirjalahja, tai vaihtoehtoisesti kaksi.

Minun ykkösvalintani sinulle olisi Lempeyden tie - Sharon Salzbeg.
Kakkosena voisi olla, Olet jo perillä - Jon Kabat-Zinn.

Hyvää Ystävänpäivää!


Niin, onhan täällä melkoinen yleisö. Nyt tuli kyllä harkinnan paikka. Jo alussa ajattelin, etten koskaan anna sähköpostiani. Palaan, kun olen tehnyt valinnan.

utelias naikkonen kirjoitti:

Tässä lupaamani kirjalahja, tai vaihtoehtoisesti kaksi.

Minun ykkösvalintani sinulle olisi Lempeyden tie - Sharon Salzbeg.
Kakkosena voisi olla, Olet jo perillä - Jon Kabat-Zinn.

Hyvää Ystävänpäivää!


Niin, onhan täällä melkoinen yleisö. Nyt tuli kyllä harkinnan paikka. Jo alussa ajattelin, etten koskaan anna sähköpostiani. Palaan, kun olen tehnyt valinnan.

Lue lisää

[email protected]

Saattaapi sataa paskaa niskaan tästäkin hyvästä, mutta ehkä parempi että ropisee minulle kuin sinulle. Mitenkäs se sanottiinkaan... kokemus tuo varmuutta?