olen maatilakuolinpesän

tapauksessasi tukeutua perintökaaren 25 lukuun, siinä on jotain rajoituksia, sinun pitää olla ammatti taitoinen viljelijä ja tilan elinkelpoinenn, nämä nyt ulkomuistista.

http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/oik/yksit/pg/salonen/luku2.html

voi yhessä sitä tillaa pittää, perustatta jonkun ay,oy tai mitä niitäonkaan.
Varsinkin jos on elukoita ja se tila on riittävän iso. Sillo on helpompi laajentaakkin.

isän kanssa jatkosuunnitelmistasi, eikä jättää niitä hänen jälkeensä. Asioilla on tapana mutkistua, jos asianosaiset eivät enää ole elossa.

Se menee näin, isäsi voi testamentata omaisuutensa kenelle haluaa, sitä et voi estää, ihminen voi menetellä omaisuutensa kanssa miten itse haluaa.

Mutta, sinulla on ns. lakiosa isäsi perintöön, joka takaa sinulle 50 %:tia perinnön arvosta.
Jos isäsi testamenttaa maat muualle, niin silloin katsotaan sitä, että rikkoutuuko sinun lakiosasi, eli onko jäljelle jäänyt perintö sen arvoinen että tuo 50 %:n sääntö toteutuu.

Eli lakiosaa määritellessä lasketaan koko perintö yhteen ja jos testamentissa muualle annettu osa on alle puolet koko perinnön arvosta, niin silloin asia jää siihen, et voi tilannetta muuttaa edes oikeudessa.

Mikäli testamentattu omaisuus on suurempi, kuin tuo 50 %:tia koko perinnön arvosta, niin testamentin saaja joutuu maksamaan hyvitystä sinulle, mutta vain sen verran kun lakisosan täyttyminen vaatii, ei enempää.

Testamentti ei kumoudu, vainajan tahto toteutuu jokatapauksessa, sinä saat vain hyvitystä serkultasi, mikäli isäsi muu omaisuus ei ole niin suuri, että lakiosa tulisi kuitatuksi sillä.

Oikeudessa ei sinun tahdollasi ole mitään merkitystä, oikeus toteuttaa vainajan tahdon ja jos sinä et sa lakiosaa omaisuudesta, niin testamentin saaja maksaa sinulle hyvitystä, mutta testamenttia ei kumota.

Isäsi päättää, kuka maat saa.
Näin se on Suomessa, jokainen voi menetellä omaisuutensa kanssa miten haluaa.