Onko palstalla

Toistaiseksi kaikki on ihan hyvin, käyn työssä ja silleen, odottelen eläkeikää.
Kaikki mahdolliset hoidot tuli käytyä läpi: leikkaus, sytot, säteet ja hormoonihoito. Oikeasti elän ihan niinkuin syöpää ei olisi ollutkaan tai ihan niinkuin se olisi ollut joku pahemman luokan flunssa tai vastaava.
Viimeeksi kävin kontrollista 2 v sitten, silloin 5v:n kohdalla. Tänä vuonna olen taas menossa. Silloin tällöin tulee mieleen, että saattahan se uusia tai tulla johonkin muualle, mutta en voi sanoa olevani asiasta kovin huolestunut.
Jos näin käy, niin sitten eletään sen mukaan. Olen ajatellut alusta asti niin, että huonomminkin minulle olisi voinut käydä. Mitä siitä, että menetin toisen rintani. Paljon paljon pahempaa olisi elämä varmaankin ollut jos olisin vaikka esim. liikenneonnettomuudessa menettänyt liikuntakykyni.
Onneksi älysin hakeutua ajoissa lääkäriin, ja olen ihan oikeasti kiitollinen siitä, että sain hyvää hoitoa ja sen myötä monta vuotta elinaikaa lisää. Toivottavasti näin jatkuu edelleenkin. Itsestäni minä en niin välitä, jos näin voi sanoa, mutta haluaisin niin kovasti olla mukana lastenlasteni elämässä. Heidän kanssaan olisi niin paljon kaikenlaista vielä tekemättä, näkemättä ja kokematta.
Mottoni on ollut, että otetaan asiat päivä kerrallaan. Huomisestahan ei tiedä, mutta tänään on ollut hyvä päivä, toivottavasti Teillä muillakin.

7 v kirjoitti:

Toistaiseksi kaikki on ihan hyvin, käyn työssä ja silleen, odottelen eläkeikää.
Kaikki mahdolliset hoidot tuli käytyä läpi: leikkaus, sytot, säteet ja hormoonihoito. Oikeasti elän ihan niinkuin syöpää ei olisi ollutkaan tai ihan niinkuin se olisi ollut joku pahemman luokan flunssa tai vastaava.
Viimeeksi kävin kontrollista 2 v sitten, silloin 5v:n kohdalla. Tänä vuonna olen taas menossa. Silloin tällöin tulee mieleen, että saattahan se uusia tai tulla johonkin muualle, mutta en voi sanoa olevani asiasta kovin huolestunut.
Jos näin käy, niin sitten eletään sen mukaan. Olen ajatellut alusta asti niin, että huonomminkin minulle olisi voinut käydä. Mitä siitä, että menetin toisen rintani. Paljon paljon pahempaa olisi elämä varmaankin ollut jos olisin vaikka esim. liikenneonnettomuudessa menettänyt liikuntakykyni.
Onneksi älysin hakeutua ajoissa lääkäriin, ja olen ihan oikeasti kiitollinen siitä, että sain hyvää hoitoa ja sen myötä monta vuotta elinaikaa lisää. Toivottavasti näin jatkuu edelleenkin. Itsestäni minä en niin välitä, jos näin voi sanoa, mutta haluaisin niin kovasti olla mukana lastenlasteni elämässä. Heidän kanssaan olisi niin paljon kaikenlaista vielä tekemättä, näkemättä ja kokematta.
Mottoni on ollut, että otetaan asiat päivä kerrallaan. Huomisestahan ei tiedä, mutta tänään on ollut hyvä päivä, toivottavasti Teillä muillakin.

iloinen kirjoitus siitä että tämä rintasyöpä ei ole kuolemantuomio ja tästä selviää
kunhan on hoidot saanut.

Kiitos että kirjoitit ja toivon ettei jatkossakaan sinulle uusiudu ,päivä kerrallaan otamme vastaan mitä se tuoneekin tullessaan:)