Alkuvuoden pop puheenaihe on ikäero avioliitossa.
Ikäero on ja pysyy, toinen syntynyt 10-20-30v aikaisemmin, saanut sen ajan opit ja kasvatuksen. Turha väittää että iän mukana tuomat ominaisuudet muuttuisi liitossa. Koska tiikeri on päässyt juovistaan irti?
TV tuottaa vain mielikuvia, miten ei ole haittaa vaikka ikäero on suuri. Haetaan Aira Samulin Ekkuineen ja Reijo Oras Nizzasta saakka todistelemaan onnistumista liitossa, vaan kukapa olisi oman pesänsä likaaja.
Olin avioliitossa ikäiseni miehen kanssa 30v kunnes jäin leskeksi, mutta siinäkin liitossa oli hyviä ja huonoja päiviä, nekin oli elettävä lävitse. Siis ihan normaali liitto, jos vääntöä ei olisi ollut, toisen olisi pitänyt olla täysi nössö tai debiili.Pieni vääntö piti vireyttä yllä.
Seurustelin itseäni 12v vanhemman miehen kanssa useita vuosia, joka vaati sopeutumista äärirajoille saakka. Miehellä on ns "vanhan kansan" tavat jo 70v, ja niistä hän ei päässyt koskaan irti. Vaikeuksia tuli terveyden alalla, hän ei jaksanut pysyä vauhdissa mukana, en jaksa lähteä, en aikaisemminkaan ole käynyt siellä tai täällä, joten en lähde nytkään.
Tuli eturauhassyöpä johon hormoonilääkitys, tuli enemmän väsymystä, artyneisyyttä jopa kadehtimista iästäni. Olen jo vanha mies, en jaksa elää pätkääkään sinun nuottiesi mukaan.
Kaverit joita tapaan sanovat samaa, toinen ihminen huushollissa takaa turvallisuutta ja toimeentuloa, kaikki muu arsyttää. Katsovat TV:tä myöhään ovat netissä, ei ne ymmärrä vanhempia miehiä tai naisia.
Olen vakuuttunut, suuri ikäero tuo aina ongelmia, nuoremman on elettävä ikämiehen tai ikänaisen ehdoilla, muuten suhde ei yksinkertaisesti toimi. Kovan hinnan joutuu maksamaan jäettäessä omat tapansa ja toiveensa vanhemman lattimatoksi.
Kerran me vain eletään, on tehtävä valintoja jotka tekevät elämän elämisen arvoiseksi. Mitä se sitten ovatkin. Jokainen heiluttaa oman elämän tahtipuikkoa kapelimestarin tavoin, joka sopeutuu ympärillä olevan orkesterin kanssa harmoniseen yhteiseloon.
Ikäero on ja pysyy, toinen syntynyt 10-20-30v aikaisemmin, saanut sen ajan opit ja kasvatuksen. Turha väittää että iän mukana tuomat ominaisuudet muuttuisi liitossa. Koska tiikeri on päässyt juovistaan irti?
TV tuottaa vain mielikuvia, miten ei ole haittaa vaikka ikäero on suuri. Haetaan Aira Samulin Ekkuineen ja Reijo Oras Nizzasta saakka todistelemaan onnistumista liitossa, vaan kukapa olisi oman pesänsä likaaja.
Olin avioliitossa ikäiseni miehen kanssa 30v kunnes jäin leskeksi, mutta siinäkin liitossa oli hyviä ja huonoja päiviä, nekin oli elettävä lävitse. Siis ihan normaali liitto, jos vääntöä ei olisi ollut, toisen olisi pitänyt olla täysi nössö tai debiili.Pieni vääntö piti vireyttä yllä.
Seurustelin itseäni 12v vanhemman miehen kanssa useita vuosia, joka vaati sopeutumista äärirajoille saakka. Miehellä on ns "vanhan kansan" tavat jo 70v, ja niistä hän ei päässyt koskaan irti. Vaikeuksia tuli terveyden alalla, hän ei jaksanut pysyä vauhdissa mukana, en jaksa lähteä, en aikaisemminkaan ole käynyt siellä tai täällä, joten en lähde nytkään.
Tuli eturauhassyöpä johon hormoonilääkitys, tuli enemmän väsymystä, artyneisyyttä jopa kadehtimista iästäni. Olen jo vanha mies, en jaksa elää pätkääkään sinun nuottiesi mukaan.
Kaverit joita tapaan sanovat samaa, toinen ihminen huushollissa takaa turvallisuutta ja toimeentuloa, kaikki muu arsyttää. Katsovat TV:tä myöhään ovat netissä, ei ne ymmärrä vanhempia miehiä tai naisia.
Olen vakuuttunut, suuri ikäero tuo aina ongelmia, nuoremman on elettävä ikämiehen tai ikänaisen ehdoilla, muuten suhde ei yksinkertaisesti toimi. Kovan hinnan joutuu maksamaan jäettäessä omat tapansa ja toiveensa vanhemman lattimatoksi.
Kerran me vain eletään, on tehtävä valintoja jotka tekevät elämän elämisen arvoiseksi. Mitä se sitten ovatkin. Jokainen heiluttaa oman elämän tahtipuikkoa kapelimestarin tavoin, joka sopeutuu ympärillä olevan orkesterin kanssa harmoniseen yhteiseloon.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kertomasi taitaa sisältää totuuden. Näinhän siinä pakostakin käy. Nuoremmasta tulee saattohoitaja. Ellei ole hoivaluonteinen diakonissasielu, taakka käy raskaaksi kantaa.
Varmaan moni tuntee joutuneensa ansaan. Olisit hyvin voinut liittää kertomuksesi alla olevaan keskusteluun - paitsi että kerroit itse olleesi eräänlaisessa ansassa.
Luin nauttien ikäeropulmia. Omalla kohdallani voisi pohtia toisinpäin, miten menee 5 vuotta nuoremman kanssa. Vaatisi hieman pohdiskelua ja sanojen valikointia. Sanonpa vaan, että hän on kuin vanhana syntynyt, alkaa jo 65 jälkeen jähmettyä sohvan nurkkaan.
Kyllä riippuu yksilöistä, terveydestä, rahasta, opinnoista, ammatista, itsekkyydestä/epäitsekkyydestä jne voisi listata paljon asioita. Kyllä eri-ikäinen pariskunta voi olla onnellinen ja harmoninen, ei sitä voi mihinkään kaavaan parasta ikää rajoittaa!
Voi tokkiisa, kuten edellä kirjoiteltiin, kukapa on oman pesänsä likaaja, harvalla on niin vahva itsetunto että voi erehdyksensä myöntää.
Voihan se paksu lompsa ukon perstaskussa olla motivoiva tekijä.
Jo elintoimintojen fysiologia tekee tehtävänsä sekä miehiin että naisiin iän ksrttuessa.
Itsepäisyys lie pahin ongelma ja fysiologisten toimintojen rappeutuminen.
Miehillä testosteronin tuotanto pikkuhiljaa loppu samoin naisilla progesteronin ja estrogenin tuotanto, jotka vaikuttavat kaikkiin toimintoihin puolin ja toisin.
Iho ikääntyy, itsellänikin taitaa olla naama kuin Niinistöllä, ajan hampaan mukana tuomia kelkanjälkiä naama täynnä.
Pitäisi mennä naamanahkan kiristykseen kauneusleikkaukseen, sitten jää vain kaulalle kurtut toimenpiteestä.
Miehillä ei pelitä ja naisilla kuivuu naama ja nahkat, ne ovat eittämättä edessä kaikilla. Läheisyyttä, lempeä ja lämpöä jokainen odottaa, se vaan ei ole aina mahdollista.
Samat harrastukset vähitellen muodostuvat pakkopullaksi ja jäkätystä riittää, akka on kuin suolapatsas ja ukko kuin Mooseksen laintaulu.
Nämä asiat tulevat eteenniissä avioliitoissa joissa ikähaitari on suuri. Samanikäiset osaavat antaa arvoa toisilleen, ymmärtävät elämä on nyt tässä vaiheessa ja elävät sen mukaan. Molemmat vanhenevat samanaikaisesti.
juttelimme illat kaikki menneisyydestä, missä sinä olit sitten yo-kirjoitusten jälkeisenä kesänä, siis
19XX ? Minä olin silloin ...
Se oli valtavan hauskaa, kun samat vuodet kerroimme toisillemme.
Sekin oli hyvä, että koulutuksemme oli samanlainen, meillä oli niin paljon yhteistä.
Oli helppoa ymmärtää toisiamme.
parilla on oltava kuin sänkyhomma, sillä ei se pitkään yksinään toimi, jos toinen on paljon vanhempi. alkaa olla sairaalloisuutta ja kipuja, lääkkeitä ja haluttomuutta.Miten silloin se nuorempi jolla on aivan eri tarpeet ja menojalka vipattaa.
toista, joka ei ymmärrä.