Masennus iskee KUN

...hei jos et oo mikään vellihousu niin pistä joku nakkikioski pystyyn ja alat myymään vaikka vanhoja kalsareita. Kyllä sinussa jotakin hyviäkin aineksia on, koska haet työtä jne... Ole rohkea, koska muutaman vuoden kuluttua saatat olla jo miljönääri ja naapuri sinisenä kateuudesta.

Älä välitä siinä huomaat kuka on tosi ystävä.
Mihin tarvit töitä pysyt kyllä varmaan hengissä muutenkin. Olisko aihetta miettiä elämänarvoja että onko ne kunnossa. Moni tekee töitä vaan sokeana tässä suoritusyhteiskunnassa, muista kuolevasi. Ei se ole herkkua herätä joka aamu töihinkään.
Ole onnellinen olet vapaa tekemään mitä ikinä haluat.

Katso taivaan lintuja ei ne sato korjaa mutta niillä on tarpeeks kaikkea.

Kerron vuosien kokemuksella, älä pelkää työttömän amuja, käy lenkillä ja ala ajattelemaan kesää mitä kaikkea voi ttehfä ilman rahaa..tai pienellä pudetilla, eikä tarvitse olla missään määräajassa. Anteeksi kirjoitus virheet.

Sama täällä, olen ollut jo yli 4 kk työttömänä ja työnsaanti näyttää olevan mahdotonta, en kelpaa edes
hanttihommiin, masentaa taas enemmän :(

Kun samoja kommenteja ja kyselyjä kuulee usein, se alkaa traumatisoimaan. Ymmärrän sinun ja tässä viimeksi kirjoittaneen fiiliksiä, jos vaikka olette nuoriakin vasta. Mä itte oon 6-kymppinen just työelämän lopettanut, tosin pätkätöiden kautta. Tiedän eri tilanteissa olemisesta ja siitä kun pitää olla kilpailemassa. Se että lähettää hakemuksia ja heti alunalkaen tietää sinne menevän kymmeni ja satoja muitakin hakemuksia, on se kovin vaativaa. Pitää vaan olla positiivisella mielellä ja itsevarmana ja postittaa hakemus; kyllä siinäkin ihminen kuluu.

Silti tosiaan minäkin sanon, että ajattele arvoja uusiksi, se voi auttaa sinua. Opettele myös joitakin standardivastauksia noille kyselijöille, älä anna heidän lannistaa. Sano vaikka, että joo on se todella kurja juttu kun työpaikkoja ei riitä kaikille, niitä on ehdottomasti liian vähän. Ei niihin sen takia voi päästä, etkö ole kuullut uutisista, miten ne vähenevät eivätkä ne työssä olleet ihmiset kuitenkaan kuole, vaan jäävät olemaan töidensä ulkopuolelle. Toisaalta itse aikoinaan käytin semmoista salaisuuden verhoa, sanoin, että mulla on hyvät elämänsuunnitelmat kyllä, ei tässä mitään, miten kukin; annoin ymmärtää, että kaikki hanskassa ja hyvin menee ja että suunnitelakin mulla on kanttia. Tein tahallani toista vähän kateelliseksi siitä jostakin, että mulla (muka) jopa vaihtoehtoja, joita kyselijällä, työssäkäyvällä ei ole. - Täytyy niinku käyttää alyä ja tilannetajua, että kuin voittaa arvokkuudessa tuon työllisen; he kuitenkin ovat salaa kateellisia (syyttä!) ja myös pelkäävät joka päivä oman työpaikkansa muutoksia ja mahdollisia potkuja, jopa julkishallinnosta. He joutuvat pelkäämän jopa tulla pakotetuksi paikkakunnalta muuttoon, tiedät. - En voi sinänsä käsittää, että edes tapaat (aloittaja) noin typerästi puhuvia ihmisiä, eivät ole kovin sivistyneitä. Voisit kysäistä moiselta kysyjältä, että mikä ottaa päähän, mikä vihastuttaa ja miksi. Mitä itse tekisit sijassani. Tuolla sinä joku, joka puhuit kioskin pystyttämisestä, mene matkoihisi ideoinesi; tiedät, ettei semmoinen noin vain käy eikä edes kannata!! Ei sellaisesta mitään hyödy; kaikille ei ollenkaan käy jokin yrittäjäksi alkaminen, firman pystyttäminen, typeriä ehdotuksia. Eikös tuommoiset voisi jättää työttömänä olevan oman harkinnan varaan, ei heitä tommoisilla ideoilla tarvitse 'auttaa'. - Tsau.