Olet aivan kieleni päällä
puhuttavissa, maistettavissa
hiipimässä mieleen
Edelleen luulen puhumaani
joksikin kieleksi
jota kuuntelet, nyökkäilet
Varaudun jo
muistamaan sinut huomennakin
Olet muuttumassa makeaksi sherryksi
anna minun kohottaa tätä lasia usein
sillä minulla ei ole muuta suuntaa,
vain suunnaton ikävä
puhuttavissa, maistettavissa
hiipimässä mieleen
Edelleen luulen puhumaani
joksikin kieleksi
jota kuuntelet, nyökkäilet
Varaudun jo
muistamaan sinut huomennakin
Olet muuttumassa makeaksi sherryksi
anna minun kohottaa tätä lasia usein
sillä minulla ei ole muuta suuntaa,
vain suunnaton ikävä
Vastaukset 10
Vanhimmat
niin lähellä,
niin kaukana,
koko ajan mielessä,
vain sielua syövä ikävä
kaunis runo kovasta ikävästä,
sen aika kuitenkin
hiljalleen himmentää,
kipu lopulta katoaa
Kiitos, Belethiel! Niin lähellä ja kaukana.. Aika himmentää.. ehkä, sen aika näyttää.. Toisaalta, haluanko päästä eroon tästä ikävästä.. se on kuitenkin ainoa, mitä hänestä on.. no, onhan ne hyvät ajat.. pitäisi muistella iloiten niistä hyvistä hetkistä.. Muistan Häntä aina kun juon makeaa sherryä.. niin Hän tulee siitä mieleen.. maistuukin paremmalta niin nautittuna.
Toi loppu! Se on hieno!
Ei muuta suuntaa kuin suunnaton ikävä, näistä koukuista mie tykkään ja sie osaat niitä näihin runoihin laittaa.
Tykkäsin :)
Kiitos, Amanda! Olin alkuviikosta kuntosalilla.. tein selkää tai vatsaa, kun ikävä iski yllättäen..itkin..mieleeni tuli kirjoittaa runo, jossa ei ollut mitään koukkuja tai krumeluuria, ainoastaan sanottuna se, että on ikavä ja että se tuntuu..
Kuitenkin jälkikäteen tuo näky itkevästä miehestä kuntosalilla runoilemassa tuntui niin absurdilta, että häivytin suntyneen runonkin mieleni hämäristä..
Eilen kun tuli tällainen pieni runonaihe mieleen, niin halusin tuosta alkuviikon raakileesta ottaa sen ikävän tähän.. Halusin runon loppuvan siihen, ikävään.
...on niin vahva elämän maku, jonka osaat pukea sanoiksi, että ne koskettavat samansuuntaisia ajatuksiani:)
minua väsyttää
kuulen kuin unessa
sanojasi
en pysty erottamaan
onko tämä unta vai oletko
siinä vierelläni
kun herään
mietin keskustelimmeko
ja minuun astuu ikävä
kaipaus Sinusta
Kiitos, Kaaru! Olen huomannut, että runoissasi käsittelet usein samoja teemoja kuin minäkin, eli tuttua on puolin ja toisin :) Tosin saat runosi paremmin eläviksi, niissä on voimakkaana mukana kaksi hetkeä - se mennyt todellisuus välittyy elinvoimaisena niissä.
Iltaisin hiipii toinen ihminen mieleen... On osana ajatuksia... välillä puhuu aivan kuin toinen kuuntelisi.. onko tämä totta vai unta... Kirjoittaessakin huomaa, että vaistomaisesti kirjoittaa kuin toinen olisi lukemassa, valikoiko sanoja tietyllä tavalla.. Kaikessa vaikuttava voima, Hän, ikävä Häneen...
Taas hyvä runo sinulta,
tälläkertaa jotenkin pehmeämpi
kirjoitustyyli :)
jossa lempeän kaipauksen
tuulahdus ja riviväleissä iso
ikävä..
Tykkäsi kuules
noita, työkiireiden
keskeltä =))))
Kiitos, Minänoita! =) Pehmeämpi tyyli, onko noin? No, villit nuoruusvuodet ovat jääneet taa, on aika rauhoittua, ottaa kiltti ja vaaraton pehmomies-imago käyttöön. :)
Se suuri maitolaituri-hyppykin lähestyy... Sekin saa mielen vakavaksi, punnitsemaan elettyä elämää... kuin filminauha se kulkee silmieni lomitse...
Älä liikaa rehki :)
Tuollaisia sanoja kun osaisi itsekin laittaa oikeaan järjestykseen.... vaikka en sherrystä pidäkään. :)
Sinähän olet itse mitä oivin sanaseppo! Mistä turha vaatimattomuus.. En osaisi kirjoittaa sinunlaisiasi runoja ollenkaan, niinhän se on, että jokaisella on kuitenkin oma jäljittelemätön tyylinsä.
Minä en kovin monesta alkoholijuomasta pidä, sherry on yksi mielikkini: kuivaa aperitiiviksi, makeaa jälkiruoan kanssa tai itse jälkiruoaksi. Konjakki, vodka, olut tai moni muu ei sen sijaan maistu...
Sherrylasi on eräs länsimaisen kulttuurin upeimpia luomuksia.