Rakkaat yksinäiset/syrjäytyneet!

vaan riitä aina ja haluaa olla omissa oloissaa,ainakin jos suvussa on alkoholin väärinkäyttäjä joka haluaa pilata muidenkin elämän.
Hyvä ajatus sunänsä,kannatan ja tsemppiä Sinulle!

Itse en koe olevani syrjäytynyt,olen kokenut paljon ja haluan eläävaan rauhassa nyt.

Piristävää tekstiä päivääni, josta kiitokseni Sinulle.

Samaa mieltä kanssasi, ennakkoluulottomuutta voi tosiaankin opetella. Mukava on myös tuo oma omistautumisesi asialle, maksaa takuulla vaivan vähän ponnistellakin vaikka alkuun voisi hankalalta tuntuakin.

Muiden huomioimisella saat takuulla ilahdutettua monen mielen, ja ainakin omalla kohdallani jo ystävällinen käytös kohottaa mielialaa huikeasti.

Toivottavasti muutkin oivaltavat kirjoituksestasi myönteisiä pikkujuttuja arkeensa. Sanomasi on ennenkaikkea hieno!

Sinulla tuntuu olevan samallainen tilanne kuin minulla. Koulu ja Työ on tauolla mutta sain hyvän terapeutin ...monen mutkan kautta.

Suunta on siis ylöspäin. Luottamus ihmisiin pitää palauttaa. Vuorokausi rytmi menee välillä sekaisin pitkien unijaksojen takia mutta yritän pitää arkirutiineista kiinni. Aluksi oli vaikeuksia ihan perusasioissa kuten kaupassa käynti ja syöminen. Mutta terapeutti auttoi siinä hyvin. Tosin terapia sinänsä oli niin raskasta alussa että en meinannut sinnekään vääntää itseäni. Vanhat asiat oli niin raskaita käsitellä.
Kun sain juonesta kiinni tuntui että lähes kaikki ihmiset olivat terapian tarpeessa. välillä piti pinnistellä ettei avannut suutaan jokapaikassa :)
Syrjäytymis riski on olemassa säännölliseen työhön / skoleen ei vielä kykene...
tsemppiä. Kiitos teknologian kehityksen vertaistukea löytyy ainakin täältä :)

"Piristävä vaihtoehto tälle on se, että alkaa itse auttaa muita ihmisiä. Siis opettelee huomaamaan milloin muut tarvitsevat apua (ihan oven avaamisesta alkaen) ja sitten rientää avuksi tilanteeseen. Voiko olla mitään parempaa hoitoa."

Parempaa hoitoa on se että muut ihmiset huomaavat tämän henkilön.

Olen tuntenut ihmisiä jotka ovat toimineet kuten sinä ehdotat. He ovat olleet yksinäisiä ja ovat pyrkineet siitä eroon auttamalla muita ihmisiä ja olemaan empaattinen. Miehelle tällainen vaihtoehto on käytännössä turha koska sinua ei sitten ainakaan tunnisteta mieheksi. Nainen taas hyvää hyvyyttään auttaa ja todennäköisesti kelpaa hyväksikäytettäväksi. Tällaiset ihmiset auttavat muita mutta jäävät lopulta sitten kuitenkin yksin ja vaille huomiota. He kantavat usein enemmän kuin oikeasti jaksaisivat ja samalla myös helpottavat muiden niiden ei-yksinäisten taakkaa.

Yksinäiset ihmiset itse useinkaan eivät voi välttämättä tilanteelleen tehdä paljoa tai vain rajoitetusti. Se on vain ne muut ihmiset jotka usein hylkivät yksinäisiä minkä vuoksi yksinäiset jäävät usein juuri yksin.

Elleivät sitten yksinäiset tapaa toisiaan.

sanottu.Sille on kyllä norminimi joka on masennus...tolla tavalla siitakin yritetään eroon päästä...Havainnot kuuluu matkaan kohti uutta huomista itsekkin samoja huomannut tosin kuntoutuksessa josta sain paljon apua.

"Äsken radiossa kerrottiin tutkimuksesta, jonka mukaan muiden ihmisten tuki estää syrjäytymisen. Hehe, aika itsestään selvyys tämä tutkimustulos.
"
Jos nämä muut ihmiset ovat lähinnä vitsinä tukemassa syrjittyä, eikä mitään todellista tukea ole?
Jospa tämä olisi sellainen tekoystävä-leikki, jossa leikitään syvältä revittyjä kavereita, jotka tekevätkin karhunpalveluksia syrjitylle. Tämä edesauttaisi vain itsemurhaan, olisiko teillä esimerkkiä kyseisestä toiminnasta. Varmasti jokaisella syrjityllä on huonoja kokemuksia tekoystävyydestä, ne ovat juuri niitä kiusaamisen ja syrjinnän järjestäjiä.

Kiitos paljon tuosta kirjoituksestasi. Jo tuo kirjoittaminenkin voi olla joskus se avunantotapa!

Kun auttaa toista, saa siitä hyvää mieltä itsekkin.
Samalla unohtaa hetkeksi sen oman murheensa,missä
usein itse velloo yksinollessaan.


Ei se sen kummoisempaa tarvi olla, kun tutun tai sukulaisen luona käynti jossain laitoksessa.
Voi vaikka käydä lukemassa hänelle sanomalehtiä,
jos ei tämä itse jaksa.Tai viedä ulos. Samalla saa raitista ilmaa itsekkin.

Mutta siinä on osattava itse tietenkin laittaa raja sille, mitä jaksaa. Oman hyvinvoinnin vuoksi
on mietittävä, jaksaako käydä kuinka monta kertaa kuukaudessa tai viikossa.

Voi rajat itsellen kartoittaakseen tosiaan aloittaa varovasti ja pienin askelin. Sillä pettyyhän se laitoksessa olijakin, jos alkuun käy vaikka kerran viikossa ja sitten tuleekin väsähdyksen vuoksi yhtäkkiä kuukauden tauko.

Auttamistyötä voi jokainen tehdä oman jaksamisensa mukaan!

ei se aina oo niin helppoa mitä esim. olis kirjottaa näin näytölle. avuntarvitsijoita ehkä riittää mutta ne elämän kolhimatkaan ei apua tai sympatiaa välttämättä halua niille antaa sen takia koska ite eivät oo joko oman itsensä takia tai jostain muusta syystä sitä saanu joten pistetään vahinko kiertämään.. mukavahan se kuitenki olis saaha sellanen tuttava/kaveri/ystävä joka olis kokenu samoja asioita ja yhteisymmärrystä riittäis ja luottamus syntyis mutta sitä varten pitäis osata puhua.. ja se vasta vaikeaa onki.