rahasta tekkee mieli puhua. kysysin teiltä mite työ ootte järjestänny kumppanin kanssa raha asiat.
sillo ko olitte avioliitossa tai jos nyt viel ootte. paatteko rahat yhtee, onko teil sopimus kuka maksaa mitäkin,vai hoitaako mies raha asiat.
saatko,tai saitko sie käyttää rahaa sillo ko tarviit ommiin tarkoituksii,pitikö tai pittääkö niist tehhä tillii miehelle.
voihan sen kyssyy toisinkin päin jos on mies vastaajii. mut yleensä miehet hoiti raha asiat,en tiiä mite on nykyaikan ko kaik on mänt päälaellee;)
mie ostin ensimmäisen lompakon jalmarin kuoltuu.oli minul käslaukku mut ei lompakkoo. ko ei ollu koskaa rahhaakaa,eikä minull ollu ommaa tiliäkkää pankissa.kaik ol jalmarin nimellä.
mutta siin hää ol kaukaa viisas, et ko kävin hänen kuoleman jälkee pankis kysymäs,mistäs mie nyt rahhaa saan elämissee,niin hyö sano et jalmari ol antant minulle nosto ja käyttö oikeuten hänen kaikille tilille. jalmari oli ottanu kaik huomioo,kiitos siitä hänelle.
mie en koskaa käynny ostamassa mittää yksin hää oli ain mukana maksumiehenä. tais männä vuoskymmenii etten pitänt rahhaa ees käessä.
jalmari hoiti meiän talouten tulot ja menot, enkä mie niin hyvin olis osannu hoitaakkaa, nuorenpana tahoin ain kaikkee nättii ja uutta mitä ol saatavilla,ja oisinkii pannu monnee turhuuteen jos säkin nyörit ois ollu minulla.;)
kyllä jalmari osti jos oli tarpeellista,jos sanoin jottain mitä tarviin,se piti perustella,eikä vaa sannoo et tahon.ja perustelu ko ol hyvä se mäntii ostamaa.
tein mie semmosta vilunkii välillä, et sanoin vaik että, jokkuu tavara mitä mielin makssa vähemmän ko oikeesti makso,sit ko mäntii kauppaa niin hää ei kehannu sielt lähtee ostamatta ko vartavasten tultii jottain hakemaa;)
monast hää toi kaupunki reisullaa minulle hamekankaita,joita sitte teetätin ompelijalla,sellanen ko siihe aikaa kyläl viel oli.
nyt ko on ommaa rahhaa niin saap päättää ite asioista,mutta rahhaa ei silti ole lompakossa, raha on muuttunut kortiksi.sillä mie pelaan nykyää kokonaa,ko eurot ei vielkää oo kokonaa ymmärryksessä.
viel tullee isompii hintoja muutettuu markoiksi.:)
ennää ei tarvii tehhä tillii kellekkää,mutta ko johonkii joskus törsään ,niin tullee siitä huono omatunto muutamaks päiväks,mutta sitte ko pistelen vaa kinuski leivoksii poskee niin siin mennee omatuntokii hiljaseks;)))) heippa taas.
sillo ko olitte avioliitossa tai jos nyt viel ootte. paatteko rahat yhtee, onko teil sopimus kuka maksaa mitäkin,vai hoitaako mies raha asiat.
saatko,tai saitko sie käyttää rahaa sillo ko tarviit ommiin tarkoituksii,pitikö tai pittääkö niist tehhä tillii miehelle.
voihan sen kyssyy toisinkin päin jos on mies vastaajii. mut yleensä miehet hoiti raha asiat,en tiiä mite on nykyaikan ko kaik on mänt päälaellee;)
mie ostin ensimmäisen lompakon jalmarin kuoltuu.oli minul käslaukku mut ei lompakkoo. ko ei ollu koskaa rahhaakaa,eikä minull ollu ommaa tiliäkkää pankissa.kaik ol jalmarin nimellä.
mutta siin hää ol kaukaa viisas, et ko kävin hänen kuoleman jälkee pankis kysymäs,mistäs mie nyt rahhaa saan elämissee,niin hyö sano et jalmari ol antant minulle nosto ja käyttö oikeuten hänen kaikille tilille. jalmari oli ottanu kaik huomioo,kiitos siitä hänelle.
mie en koskaa käynny ostamassa mittää yksin hää oli ain mukana maksumiehenä. tais männä vuoskymmenii etten pitänt rahhaa ees käessä.
jalmari hoiti meiän talouten tulot ja menot, enkä mie niin hyvin olis osannu hoitaakkaa, nuorenpana tahoin ain kaikkee nättii ja uutta mitä ol saatavilla,ja oisinkii pannu monnee turhuuteen jos säkin nyörit ois ollu minulla.;)
kyllä jalmari osti jos oli tarpeellista,jos sanoin jottain mitä tarviin,se piti perustella,eikä vaa sannoo et tahon.ja perustelu ko ol hyvä se mäntii ostamaa.
tein mie semmosta vilunkii välillä, et sanoin vaik että, jokkuu tavara mitä mielin makssa vähemmän ko oikeesti makso,sit ko mäntii kauppaa niin hää ei kehannu sielt lähtee ostamatta ko vartavasten tultii jottain hakemaa;)
monast hää toi kaupunki reisullaa minulle hamekankaita,joita sitte teetätin ompelijalla,sellanen ko siihe aikaa kyläl viel oli.
nyt ko on ommaa rahhaa niin saap päättää ite asioista,mutta rahhaa ei silti ole lompakossa, raha on muuttunut kortiksi.sillä mie pelaan nykyää kokonaa,ko eurot ei vielkää oo kokonaa ymmärryksessä.
viel tullee isompii hintoja muutettuu markoiksi.:)
ennää ei tarvii tehhä tillii kellekkää,mutta ko johonkii joskus törsään ,niin tullee siitä huono omatunto muutamaks päiväks,mutta sitte ko pistelen vaa kinuski leivoksii poskee niin siin mennee omatuntokii hiljaseks;)))) heippa taas.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen ollut kotiäiti siitälähtien kun ekalapsemme syntyi,toinen tuli melkeen samaan syssyyn sit- 16kk oli ikäeroo,olivat ku kaksoset tavallaan ja parhaat kaverit vieläkin.
Meillä siis oli yksi rahantuoja talossa ja yksi tili pankissa,mutta kaikki oli molempien nimillä.Minä hoitelin asiat aina..mieheni ei koskaan raha-asioista välittänyt.Ostin mitä tarvin,joskus kerroin,et oli kaunista sitä ja sitä,mutko niin kallista,etten hennonut ostaa kuitenkaan.
Ei mennyt aikaakaan,kuin sain sen lahjaksi:-)
Olen onnellinen siitä,että mieheni arvosti minun tekemääni työtä kotona-hänen toivomuksestaan kotii jäinkin..ehkäpä se oli suuri nautinto tulla kotiin töista väsyneenä kun ruoka oli pöydässä,lapsetpuhtaita ja vaimo punaposkisena ja iloisena vastassa.Jos olisin ollut työelämässä,hänelläkin olis työt lisääntyneet:-)
olen pitänyt lujasti kiinni sen jälkeen kun pääsin itsenäistymään ja pääsin vihdoinkin kotoa pois.
Isällä oli "vaalilause": Naisilla ei ole rahankantolupaa.
Mutta hänen täytyi katkerana katsella myöhemmin sivusta kun hänen tyttärensä hoiteli oman perheensä raha-asiat kuin "aikamies".
Ja äidistäkin tuli niin rohkea että kun hän alkoi käydä töissä kodin ulkopuolella, niin hänelläkin oli oma tili johon isällä ei ollut valtakirjaa.
Koska olen hoitanut perheeni raha-asiat niin minulla on aina ollut tieto kaikista talousmenoista ja milloin puhelin-, sähkö- ja vesilaskut tulevat, mitä on otettava huomioon ettei pistä rahoja menemään miten sattuu.
Kun olin nuorempi niin pidin kovasti kauniista vaatteista (ja pidän vieläkin) ja ostin useammin vaatteita kuin mitä nyt. Mutta muistan, että tein sen huonolla omalla tunnolla, jos en ollut ostanut jotakin uutta muillekin.
Nyt kun olen vaan itsestäni vastuussa, on ihanaa nauttia hyvällä omalla tunnolla kauniista vaatteistakin, hinnalla ei enää väliä. Voin pistää pienet kekkerit pystyyn vaikka keskellä viikkoa, kukaan ei kauhistele.
Eikä kaupunkireissulla kalliimmassa kahvilassa törsätty leivos ja kahvikupponen kolkuta omaatuntoa tyyliin: Sillä rahalla olisimme voineet syödä kunnon päivällisen, jos olisin itse sen laittanut hyvistä tarvikkeista.
Eläköön vapaus!
Mieheni eläessä, kävimme molemmat kodin ulkopuolella työssä, joten meillä oli omat "rahapussit ja tilit". Menoihin osallistuimme kumpikin. Systeemi tuntui pelaavan hyvin.
Tänään kun viettelen näitä "puolivillin" leskirouvan päiviä lasken budjettini hyvin tarkasti. Säästöön jätän joka kuukausi "pahan päivän" varalle.
Tuhlailen joskus Ellan ja Annan mielitekoihin
rahaa vähän liikaakin, tunneihmisenä minusta on
ilo sydämelle nähdä pienten tyttöjen silmien riemu
kun he saavat mummilta toivomansa lahjan.
Niin tällaista on tämän mummin rahankäyttö!
Tulin palstalle koska täällä on paremmat mestat.
Velat ja varat on aina ollut yhteiset. Minä kuitenkin hoidan pääasiassa talous asiat. Nythän ne on helppo hoitaa kun on automaattimaksupalvelut ja tämä netti.
Kun vammauduin yht äkkiä ja jouduin yli puoleksi vuodeksi sairaalaan mies oli huutavassa hukassa talouasoiden kanssa,kun ei ollut tarvinnut muuta kuin tienata.Meillä oli silloin vielä yritystoimintaakin jonka raha-asiat olin hoitanut.
Nytkin on yhteinen tili mutta ns." hössötysmenoja"
tekee kumpikin sopimuksen mukaan.
Minä ehkä tilaan liian paljon lehtiä ja mies pelaa veikkauspelejä.
Joskus kun raha oli tosi tiukilla tuli kyllä rahan käytöstä riitaakin molemmin puolin.
Meillä on myös yhteinen tili. On ollut alusta saakka, molemmilla kortit . Minä hoidan talousostokset ja mieheni huolehtii laskuista. Kumpikin ostaa mitä sattuu tarvitsemaan, henkilökohtaisia menoja tarkoitan. Hänelle se kaljalaatikko wiskipullo, minä mielelläni pyörähdän Kasinolla, ei tule sanomisia puolin eikä toisin.
oli meilläkin silloin kun vaimoni eli vielä .
Nyt minun pitää muistaa kaikki laskut ihan yksin.
Kyllä tämä ihan hyvin menee, kun aina muistain mikä on milloinkin maksettava.
Meillä ei ollut rahasta koskaan mitään riittaa, vaimoni oli hyvin viksu laskemaan mikä on pares milloinkin maksaa.
Mie oon elant ko rinsessa. Kotiaitina ensin olosuhteitten pakosta penskojen olles pienii ja sit en viittiny enaa lahteekkaa mihinkaan.
Ucco miut on ain elattant...mutta mina oon hoitanu kaik mei perheen raha asiat ite: verot maksant ja mersukii ostant. Tays luotto ollu paalla mei uko puolelta. Se ei raha-asioist oo koskaa mittaa ymmartany. Meil ei rahas ryveta eika sen perast mei uccokaa juokse.
Mie oon ollu aina oma itteni "herra"......
koskaan ei oo tarvinnu tilia tehda jos oon jotain ostanu. Olen sen verran jarkeva ollu aina etta olen tajunnut ettei raha puussa kasva joten senkin puoleen mei ukko on saanu olla huoleta.
Et sellane taa saapasmaa ucco on.....pittaa akkaasa ko rinsessaa. Usotteks tyo?
terv..mirta*
ps. Ja sama uccokii viel kohta 30 vuotta.
sie ootkii onnen tyttö ko oot saannu noin hyvän miehen. ulkomaalainen mies ja italialainen sannoo vissii usseemmin et hää rakastaa, ko suomalainen;)
yhen italialaisen miekii tunsin;) umperto markaaton. hää se vei monen suomalaisen naisen syömmen,niin minunkin. hää sano meil naisil ne sanat mitä kaik miehet ei kehanneet.;)
oli siin kaunis mies ja niin kyvä laulamaa rakkaudesta,ääni ko samettii. muistaakseni hää laulo suomeksikkii jottain. tiiätkö onks hää viel hengis.
ihan syömmes liikahti ko tuolviisii puhut 30 vuuen jälkeekin aviomiehestä,kyllä siin uskookin et sie rinsessan ,oot kulkenu hänen rinnallaa.
ei moneetkaa entisajan miehet kehannu sannoo vaimollee et rakastaa häntä.mie joskus ilkikurillaa jalmarilta kysyin et,vielkös sie minnuu armastat,en ois kehannu kyssyy, et rakastatko,kaik muut sanat kelpas muttei suoraa kysymystä rakastatko.
vaik sekkii sana kuulu karjalaisen sanavarastoo,ehkä se ol jumala vaa ketä rakastettii,siin sen kehtas sannoo.;)
mut rahaan palataksein, oon ihmetyksissä et teil kaikil on hoiettu raha asiat yhessä miehen kanssa.tuntuu et mie oon elänt jossain muinaisuuessa.;)
työ ootte vissii iänpuolest nuorenpii vaikuttaisko se siihen.sillä kyllä minun aikusil melkee järestää mies hoiti isommat asiat.
mutt lokarihan kyllä on vissii minun ikänen,et kas ko hänelkii,jaa, mutra se vissii merkkaa ko hää asuu siel ameriikassa ja siel oltii enenpi tasavertasii jo 40-50vluvulla:)
nykyajan naiset ei ennää ilman omma rahhaa ruppee elämää,on ne asiat mänt etteenpäin paljo,ja niin lyhyes ajassa.hyvä asia onkin.
sie tunnutkii semmoselt napakalt tyttöltä,jote siin on ollu italiaisellakkii pitelemistä;)
en miekää ennää suostus miehen kurin alle,oon mie niin täst omast kurist viehättynny;)
terveisi t.lyyli
Eile jo vastasin taha siul.....mut mihi ihmeesee se viesti meni.
Nii..sita mie vaa et Umberto Marcato on tast mei lahelt kotosi mut ei taal hant tunneta:)))
Eika taal sellast laulajaa oo koskaa ollu. Haa on tult kuuluisaks siel Suomes vaa sillo taka vuosin.heh hhe .......vaik hyva lauluaani hanel ol.
Meen tas paivan toihi. Ulkona sataa vetta ja lampoasteita joku 12 astetta.
terv. mirta*
Ehkä tähän otsikkoon sopisi myös näin.
Minun lapset sinun lapset,meidän lapset.
Tuntuukos kellekkään tutulta?
Rahansa jokainen hallitkoon itse,mutta lapsiin menevä raha pitää olla yhteisesti,menoeränä.