Nyt harmittaa tosi paljon

tuollainen. Sitä vaan luullaan, että ihminen toimii kuin nappulasta painaen.
Kannattaa olla ennemmin nöyrä kuin ahne tässäkin asiassa :)

Itse osaan hyvin kuvitella että miltä sinusta tuntuu, toissa kerralla menkkani olivat myöhässä ja salaa jo toivoin että jos vaikka olisi tärpännyt, oireitakin itsestäni löysin ja vaikka lasta oli silloin puhuttu mutta ei mitään ovulaatioo laskettu tai muuta vastaavaan niin salaa sitä uskoin että jos vaikka olisi tärpänny. Se tuntui niin ihanalta haaveelta.
Sitten menkat ilmestyivät ja pettymys oli kova, jotenkin sitä niin toivoi että ne eivät olisi koskaan alkaneetkaan.
Nyt tässä kuussa laskin tuon ovulaatio aika taulun ja 2viikon päästä näkee tärppäsikö, viime kerrasta paljon oppineena, yritän olla elättämättä mitään toiveita uudesta elämästä sisälläni. Kyllähän sitä kuuntelee omaa kehoaan aivan liiankin tarkkaa, sitä on tuntevinaan vaikka mitä, kauheasti pelottaa että menkat alkaa, pitäisi vaan osata ottaa rauhallisesti, turha toivominen ja asian stressaaminen pistää helposti kehon vastustamaan vauvan tekoa...

Toivotaan että sinulla vielä tärppää, rohkeasti yrittämään vaan, aika parantaa haavat :)