Näin pätkän Mikko Niskasen Ajolähdöstä.
Kuvattu kai joskus 70/80- luvun vaihteessa?
Jumalauta, sieltä pamahti tietoisuuden hämäristä kaapillinen muistoja.
Värit,miljöö,tunteet hajutkin...
Oli jännää nähdä taas sen minkä on taakseen jättänyt.
Ihmiset kirjavine vaatteineen, pitkine tukkineen.
Päässä ikkunalasinkokoiset pokat.
Datsun 100A, Cortina, Isuzu Bellett.
Ravintolassa soittaa puolalainen orkesteri, samettibleiseri, suurikauluksinen paita.
Mutta myös se epävarmuus.
Kokemusta oli meistä monella Ruotsista, kuin meillä provinssin nuorilla Helsingistä.
Maailma tuntui aika suurelta.
Kirjeitä kirjoiteltiin, baareissa tapailtiin.
Kaipuu vastakkaiseen sukupuoleen oli suunnaton.
Mukavilla puheilla ja halauksilla pääsi pikkuhousujen kuminauhaa venyttämään.
Joskus pitemmällekin...
Mutta yhtäkaikki. Mieleni noilta ajoilta on kaksijakoinen.
Toisaalta opiskelu antoi selkärankaa,itsevarmuutta.Maailmaan ja äkkiä.
Toisaalta maailma pelotti.
Tämä nyt ei ole mitään uutta auringon alla, näinhän se on aina ollut.
Kekkosslovakiassa ikänsä asuneelle kuitenkin maailma oli aika mustavalkoinen.
Kielitaitoa yritettiin kohottaa ja vältellä sen käyttöä viimeiseen asti.
Amerikkalaisen kirjeenvaihtotoverin kanssa vaihdeltiin kolikkoja ja postimerkkejä...
Hipit olivat jo menneet.
Tuleeko jotain sinulle mieleen...
Kuvattu kai joskus 70/80- luvun vaihteessa?
Jumalauta, sieltä pamahti tietoisuuden hämäristä kaapillinen muistoja.
Värit,miljöö,tunteet hajutkin...
Oli jännää nähdä taas sen minkä on taakseen jättänyt.
Ihmiset kirjavine vaatteineen, pitkine tukkineen.
Päässä ikkunalasinkokoiset pokat.
Datsun 100A, Cortina, Isuzu Bellett.
Ravintolassa soittaa puolalainen orkesteri, samettibleiseri, suurikauluksinen paita.
Mutta myös se epävarmuus.
Kokemusta oli meistä monella Ruotsista, kuin meillä provinssin nuorilla Helsingistä.
Maailma tuntui aika suurelta.
Kirjeitä kirjoiteltiin, baareissa tapailtiin.
Kaipuu vastakkaiseen sukupuoleen oli suunnaton.
Mukavilla puheilla ja halauksilla pääsi pikkuhousujen kuminauhaa venyttämään.
Joskus pitemmällekin...
Mutta yhtäkaikki. Mieleni noilta ajoilta on kaksijakoinen.
Toisaalta opiskelu antoi selkärankaa,itsevarmuutta.Maailmaan ja äkkiä.
Toisaalta maailma pelotti.
Tämä nyt ei ole mitään uutta auringon alla, näinhän se on aina ollut.
Kekkosslovakiassa ikänsä asuneelle kuitenkin maailma oli aika mustavalkoinen.
Kielitaitoa yritettiin kohottaa ja vältellä sen käyttöä viimeiseen asti.
Amerikkalaisen kirjeenvaihtotoverin kanssa vaihdeltiin kolikkoja ja postimerkkejä...
Hipit olivat jo menneet.
Tuleeko jotain sinulle mieleen...
Vastaukset 25
Vanhimmat
ja sen kautta surullinen olo.
Erään tapasin tässä hiljattain. Loimme surullisen katseen toisiimme.
Emme puhuneet sanaakaan. Katseemme puhuivat.
Olisiko pitänyt sittenkin tehdä toisin.
Tanssiravintolassa keppostelin siihen aikaan usein.
Olin erikoistunut peukalon ja etusormen nopealla käännöllä avaamaan naisten rintaliivit selkäpuolelta.
Inhottava temppu. myönnän.
Varsinkin jos sattui olemaan runsas, kuten tämä nainen oli/on.
Näistä joraavista jannuista on tullut kaljupäisiä ärhentelijöitä. Jotka tietävät kaiken?
jo 60-luvulla.
1978 olin ollut jo vuosia töissä, luomassa juppiuraa, vaikka termiä ei, silloin, paljon viljelty.
Jatkoin kyllä panemista, mutta naiset eivät enää vapautuneet yhtä helposti.
Vapaa rakkaus oli muuttunut raskaaksi raatamiseksi.
Tukka oli jo lyhyt ja siisti. Ja pikkutakissa ei enää ollut turkisvuorta, ei hihan suissa eikä kauluksessa.
Kaupparatsujen kulta-aikaa.
Olin aina unelmoinut matkustamisesta ja sitä todella sain. Oli kiva palata, mutta luulenpa, että vielä kivampi lähteä.
Vaimo kasvatti pojat, piti miehen. Seitsemäntoista vuotta jaksoin.
Jäädessäni kotiin seurasi katastrofi.
Muistatko näinä vuosina pissineesi lavuaariin :))
Eihän nyt toki!
Kengät kiillotin aina sorsanpesän kokolattiamattoon, oli meinaan sopivaa laatua.
oli tyttäreni syntymävuosi ja helleaalto juuri siihen aikaan.
Elämä oli silloin onnellista tai ainakin luulin niin kunnes......
Valokuvat ja muistot jäljellä enää niistä suuren onnen hetkistä.
Elämä antaa paljon mutta myös ottaa omansa takaisin.
Niitä popsi joka tyttö.
Halusimme kai olla vapaampia kuin nuo suuret ikäluokat...
Minun kainaloiseni söivät niitä jo ajat sitten, ja jo silloinkin satunnaisesti.
Ikäni olen ollut liian nuori.
Jokaiseen työtehtäväänkin pyrkiessäni.
- Hei, babyface! odotahan vielä aikaasi!
Tunnollisesti olen odottanut. Nyt sanotaan.
- Hei nouse vaari vankkuriin.
Ketä odotin? Turhaan...
R-A-K-A-S tulta jne.
Pieni tyttö sylissäni, katson ikkunasta pimeään yöhön. Pelottaa. Ikuisia hyvästijättöjä. Sydäntä polttaa. Pakko oli jaksaa eteenpäin. Pienen tytön tähden. Tähti. Se loisti yötaivaalla uskollisesti. Löytyi joka yö samasta kohtaa taivasta. Siellä se loistaa vieläkin, onko valovuosien harhaa vai edelleen olemassa.
Aikaa on kulunut.
Nuo eivät onneksi ole tämän päivän ajatuksiasi.
Surulliseksi tekevät ulkopuolisenkin.
valmistuin ammattiin, menin kihloihin, menin naimisiin, rakastelin ekakerran.
Menin kihloihin vuotta aiemmin (II-kerta), valmistuin ammattiin vuotta myöhemmin.
Rakastellut toki aiemmin.
Naiset ovat laskeneet jo hyvin varhain minut hameensa alle.
He tietävät etten siellä pahaa tee, hyvää pelkästään.
Enkä kerro näistä muille.
Tämä luottamus on säilynyt läpi vuosikymmenten...
Ne pitkät tukat ja maxitakit, minulla oli ikää silloin n 21v. Nuoria oltiin ja innokkaita elämän suhteen, ehkä myös aika lapsellisia.
Vaikka ikääkin jo oli tuonkin verran.
Olivat mielitiettyjäni.
He haisivat hyvältä, kuin maalta tulleet Kotiteollisuuskoulun tytöt päinvastoin.
Heillä kainalot tuoksuivat MUM:lle mutta kiila aidosti naiselle.
Jeah!
kaikenlaista mieleen. Olin jo eronnut, kolmen lapsen
yksin huoltaja. Ihanin muisto on sieltä vuodelta 78
kun tyttäreni voitti laulamalla Mallorkan matkan;)
Taidat olla jo 60 , meikäläinen vasta mietti syndroomaa, kuinka voi tehdä melkein tuijottamalla uuden ihmisen toisen sisälle...
...olen käynyt tei luona vierailemassa, muutaman kerran. Olen jääny vähän koukkuun. "-Mut, saanhan käyä vierailemas"? Häkös;)
Teveh tulguah. Meitähän on jo maailmassa puolet.
Katso vaikka keskeltä kehoasi...
Sie taijat Hande olla jämähtäny tähän nostalgiavaiheesseen. Varmaan on kaikilla viiskymppisillä, mutta sitähi pittää piästä etteenpäin!
jokainen saa viihtyä missä vaiheessa lystää.
Ei siellä edessäpäin ole yhtään sen kummempaa, sillä erolla että lopussa saa loan sijaan multaa silmillensä.
se ikäsiä kun haluu, äiti täyttää kuukauven päästä 86v, kun joku häneltä ikää kysyy: vastaus= viistoist juu täytän;)
No joo. Oikeasti en ole. Tuntuu vaan niin mukavalta muistella vanhoja.
Ehkä se on väistöä nykyelämästä.
Patologi kertokoon..