Hei!
Omistan paljon jyrsijöitä (kasvatan niitä), sekä 3 aikuista kissaa, yhden koiran (vasta 8kk) ja kaksi hevosta, joista toinen kantavana (syntyy keväällä).. Nyt sain tietää olevani raskaana.
Kertokaahan, onko teillä kokemusta, kuinka jaksatte eläimienne ja vauvan kanssa? Kuinka pitkälle olette uskaltaneet ratsastaa?
Entäs sitten vauvan syntymän jälkeen? Onko riittänyt energiaa eläimille? Kuinka pian olette päässeet takaisin hevosen selkään?
Kyseessä ensimmäinen lapseni, niin kuin varmaan iästäni nimimerkissä päättelitte..
Kiitos jo etukäteen!
Omistan paljon jyrsijöitä (kasvatan niitä), sekä 3 aikuista kissaa, yhden koiran (vasta 8kk) ja kaksi hevosta, joista toinen kantavana (syntyy keväällä).. Nyt sain tietää olevani raskaana.
Kertokaahan, onko teillä kokemusta, kuinka jaksatte eläimienne ja vauvan kanssa? Kuinka pitkälle olette uskaltaneet ratsastaa?
Entäs sitten vauvan syntymän jälkeen? Onko riittänyt energiaa eläimille? Kuinka pian olette päässeet takaisin hevosen selkään?
Kyseessä ensimmäinen lapseni, niin kuin varmaan iästäni nimimerkissä päättelitte..
Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Koeta nyt vaan jaksaa.Mun kaveri,kun tuli raskaaksi siltä kiellettiin ratsatus heti.
Voi ei jos noin on! Toinen hevosistani on vielä niin kokematonkin, että olisi todella tärkeää jatkaa koulutusta.. Mutta takana on luultavasti se, että jos tippuu, ettei vauvalle käy kuinkaan?
Muuta selitystä en keksi.. Toisaalta voi olla, ettei sitä itsekään uskalla enää juurikaan selkään mennä, ku tosiaan hevoseni aika arvaamattomia ovat. Mut ainahan niitä saa juoksutettua ja ajettua! Onko muilla kokemuksia, että olisitte ratsastaneet pidempään?
Omistin myös hevosen kun aloin odottamaan. Kysyin neuvolasta ratsastuksesta ja ratsastelin ihan 6 kuukauteen saakka,sillon alkoi tuntua outoa jännitystä alavatsassa ja päätin lopettaa. Myöskin vaarana on se tippuminen. se saattaa johtaa keskenmenoon, mutta jos pystyt ajamaan hevosiasi tai löydät niille sopivan kouluttajan/ratsastajan niin sittenhän asia järjestyy. Koulutin itse hevostani raskauden loppuun asti: siskoni istui selässä ja minä kerroin hänelle mitä tehdä... Saimme hevosen koulutettua, ja nyt siskoni omistaa sen ja itse käyn ratsastamassa aina kun voin, matka tallille on n. 50km eli en kovin usein pääse.... jos kiinnostaa jutella enemmän niin kirjoita mailia osoitteeseen [email protected]
tsemppiä ja hienoja ratsastushetkiä....
Tuntuu vain, että ihmiset jaksaa mulle jankuttaa siitä, kuinka sitten et nuku yöllä etkä päivällä, että myy nyt hyvän sään aikana elukkas, jotta jaksat kerätä voimia tulevalle vauvalle! Eikö tosiaan muka voisi pitää eläimiä ja vauvaa yhtä aikaa? Jyrsijöistäni voisin kyllä luopua, mutten ikinä muista! Joku ratkaisu täytyy aina löytyä..
Elä ihmeessä myy eläimiäsi jos et halua!!! ratkaisuja on vaikka kuinka paljon, on pikkutyttöjä auttamaan tallihommissa, Vuokraajat jne... itse myin vain tämän välimatkan takia. ja kellekään muulle en olisi myynyt kuin siskolleni koska nyt tiedän että se on myös minun käytettävissä. Kyllä sä jonkun ratkaisun keksit! tsemppiä!!!
..omat voimavarat ovat aina rajalliset, älä rasita itseäsi väsyksiin, vaan pyydä apua heti kun siltä tuntuu! Asiat on hyvä laittaa jossain vaiheessa tärkeysjärjestykseen, ja välillä joutuu myöntämään omankin riittämättömyyden. Raskausaika on kuitenkin antoisuudestaan huolimatta raskasta, sen jälkeisestä ajasta puhumattakaan. Muista, että apua harvoin saa, jos sitä ei itse pyydä! Vaikka kuinka rakastaisi ratsastamista, kannattaa miettiä laittaako sen sikiön terveyden edelle.
Mutta mikäs minä olen sinua neuvomaan, itse vaan paraikaa painiskelen sen ajatuksen kanssa, että mitäs sitten jos pian syntyvä lapsi onkin allerginen, vaikka sitä onkin ihan turha miettiä vielä tässä vaiheessa. Huonolla tuurilla siinä vaan menisi niin kodin kuin ammatinkinvalinta uusiksi.
Se riippuu täysin sinusta itsestäsi!
En näe mitään syytä sille, miksei vauva ja eläimet sopisi ns. samaan pataan? On kuitenkin selvää, että ilman apua, et millään kerkeä samaan aikaan joka paikkaan... Vauvahan vie alkuaikana melkein kaiken aikasi, vaikka sinulla olisikin isä auttamassa, niin siitäkin huolimatta sitoo lapsi äitinsä melko hyvin ainoastaan omaan käyttöönsä jne.
Jos jaksat vähällä unella ja muutoinkin voit hyvin, niin älä ihmeessä luovu eläimistäsi!!
Nehän ovat hyväksi ihmiselle/lapsellekin, muutaman vuoden päästä, kun pääsette yhdessä temmeltämään niiden kanssa jne.
Itselläni on reilu vuoden vanha koira ja poikani(5kk) nauraa usein ääneen koiran nähdessään.. eikä koiramme ole miksiskaan vauvasta, haistelee ja nuolisi vaan, jos antaisi jne. Heistä tuleekin varmasti erottamattomat pojan kasvettua hieman... (?) Toivon ainakin sitä kovasti!!!