Läheiseni sairastaa maksasyöpää. Aluksi tuli sanoinkuvaamaton järkytys, mutta kai ihmisellä on joku luontainen puolustusmekanismi, joka auttaa, ei jatkuvassa järkytystilassa voi elää. Nyt on päällimmäisenä toivo ja usko. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Mutta yksi asia ihmetyttää. Jos kerran on todettu, että kyse on maksasyövästä, miksi tämä ihminen päästetään aina välillä kotiin viikoksi pariksi ja sitten otetaan taas vaikkapa viikoksi sairaalaan lisätutkimuksiin. Koska aletaan tehdä jotain, jos kerran tiedetään, mikä vaivaa? Mistä tämä kertoo? Toinen kysymys, voiko syövän kanssa elää pitkäänkin eli voiko sen kehitys vaikka pysähtyä, vai eteneekö syöpä aina vääjäämättä hitaammin tai nopeammin? Lääkityksessä hän on, yritetäänkö sillä esim. syövän "pienentämistä"? Kipuja hänellä ei ole, mutta aika voimaton ja kuumeinen.
Miten on?
Huolestunut
111062
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miksi ihmeessä et kysy näitä asioita lääkäriltä? Ei täällä kukaan ole ko. henkilön syöpään ja sen ominaisuuksiin ja olosuhteisiin niin perehtynyt, että osaisi antaa päteviä vastauksia.
Olen samaa mieltä "Riinan" kanssa; asiat tulisi selvittää lääkärin vastaanotolla, ettei tulisi epäselvyyksiä.Ehkä läheisesi sairaus ei vaadi jatkuvaa sairaalahoitoa-hoitojen välillä voi olla kotonakin ja suurin osa potilaista niin haluaa,jos kykenee.Vaikea sanoa mitään, kun ei tiedä, onko hoitoja jo aloitettu, ja millaisia.
Syövän keskimääräisiä elinaikaennusteita ei kannata tuijottaa, jokainen tapaus on erilainen.
Esim. isäni, jolla on levinnyt syöpä,elää seitsämättä vuotta vielä kohtalaisessa kunnossa vastoin kaikkia tilastoja.Lääkityksellä voidaan pyrkiä parantavan hoidon lisäksi myös oireita lievittävään ja sitä kautta elämän laatua parantavaan hoitoon,esim. sytostaateilla, sädehoidolla jne.Samoissakin syövän lajeissa on hitaammin ja nopeammin eteneviä syöpätyyppejä.Hoidot ovat rankkoja ja vievät voimia-kuume voi liittyä hoitoihinkin eikä itse perussairauteen.Vakava sairaus pysäyttää ja järkyttää potilaan lisäksi läheiset ihmiset-toivon teille sydämestäni voimia eteenpäin!Itselläni isän lisäksi velikin sairastaa syöpää.Toivoa ei kannata koskaan menettää!
Mitään varsinaisia hoitoja ei ole vielä aloitettu ja juuri sitä ihmettelinkin! Jostain luin, että maksasyövän hoidossa käytetään leikkausta/maksansiirtoa, mutta ainakaan minä en ole vielä tietoinen, että näitä oltaisiin tekemässä esim. nyt kun hän taas menee sairaalaan. Vai voisikohan sytostaatit/sädehoito tulla kyseeseen?? Ongelmana tässä on nimenomaan se, että minulla ei ole mahdollisuutta puhua lääkärin kanssa, olen koko asiassa vähän niin kuin sivusta seuraaja. Se juuri onkin rankkaa kun ei tiedä eikä voi keneltäkään kysyä. Siksi kirjoitin tänne, jospa joku osaisi jotain vastata tai edes kommentoida... Kiitos sinulle sairaanhoitaja. Toivoisin lisää kommentteja, kaikenlaisia pieniäkin toivonkipinöitä.
En todellakaan ole asiantuntija syövän hoidossa, mutta maksasyövän leikkaushoidossa kasvaimen "pitää" olla suht pieni, että se voidaan poistaa kirurgisesti.Maksansiirtokin tulee kysymykseen äärimmäisen harvoin-on selvitettävä, onko kasvaimen alkuperä maksasta vai onko maksan kasvain ns. etäpesäke muusta syövästä.Sytostaattihoitoja tiedän annetun, mutta en hoitajana tiedä tuloksia.Onko läheisesi siinä kunnossa, että hän itse jaksaisi selvitellä hoitoonsa liittyviä asioita lääkärin kanssa ja antaa sitten tietoa Sinullekin.Edelleenkin, ei heitetä toivoa!
Isäni sairastaa syöpää ja käydessäni hänen luonaan sairaalassa hän itki ensimmäistä kertaa elämässään minun nähteni.Hän on ollut minulle isä ja minä tytär.En osannut muuta kuin istua hiljaa vuoteen vierellä, silittää ja olla vain.Ja
minulle tuli tunne, ettei hän minulta sen ihmeempää odottanutkaan.Pienet asiat juuri auttavat:kuuntelu,ns. tavallisista asioista juttelu jne.Koettakaa jaksaa tukea toisianne.
Vaikeaa on kenenkään tapausta lähteä kommentoimaan, kun ei tiedä taustoja ja sittenkin vaikeaa....mutta sen vaan tiedän, että maksaa voidaan joissakin tapauksessa leikata. Kasvaimen täytyy olla jossakin tietyssä paikkaa, varmaankin reuna-alueilla, että voitaisiin leikata.
Lähellä suuria verisuonia ja aorttaa olevaa kasvainta tuskin kukaan kirurgi uskaltaa lähteä poistamaan. Kaikki muu tilanne tietysti vaikuttaa asiaan, kuten levinneisyys, aika usein maksassa oleva kasvain on etäpesäke.
Olen kuullut erään henkilön levinneen rintasyövän maksametastaasin poistuneen sytostaateilla, että toivoa aina on, jos vaan sopivat keinot löytyvät.
Edelleen kiitos kirjoituksista. Lisää tervetulleita. Jos joku voisi edes jotenkin kommentoida noita ensimmäisen kirjoitukseni kysymyksiä. Kuten miksei aleta tehdä jotain varsinaisia hoitoja, jos kerran tiedetään mikä vaivaa? Onko tällaisissa asioissa esim. pari kuukautta pitkä aika? Kasvaako syöpä siinä ajassa paljon, kun ei ole muuta tehty kuin annettu lääkkeitä? Riippuu tietysti tapauksesta, mutta silti, onko mahdollista, että tuossa ajassa ei mitään kehitystä huonompaan suuntaan tapahdu? Onneksi hän on toivottavasti hyvässä hoidossa ja mennyt lääkäriin ajoissa.
"Kasvaako syöpä siinä ajassa paljon, kun ei ole muuta tehty kuin annettu lääkkeitä?"
Riippuu tosiaan edelleen tapauksesta - joskus lääkkeillä todella pyritään pienentämään kasvainta niin että leikkaus olisi mahdollinen. Mitä tarkoitat "lääkkeillä" ja "varsinaisella hoidolla"? Jos läheisesi saa lääkkeitä, eikö hän silloin saa hoitoa? Vai saako hän pelkkiä kipulääkkeitä - silloin tilanne on mahdollisesti katsottu toivottomaksi? Kukaan muu ei sinulle pysty tämän tarkempaa diagnoosia antamaan kuin ao potilas itse - koska ilmeisesti et ole lähiomainen tai potilas ei ole antanut lääkärille lupaa keskustella kanssaan tilastaan. (Itse nimesin vain yhden omaisen, jolle annoin luvan keskustella lääkärin kanssa, koska en halunnut että kaikki vuoronperään soittelisivat lääkärille ja ymmärtäisivät tämän kertoman omalla tavallaan...)
Varmasti läheisellesi on hoidot jo aloitettu, jos syöpädiagnoosikin on tehty.Jos hän on sulle läheinen, niin etkö voi kertoa hänelle, että olet huolestunut? Silloin hän voi halutassaan antaa sinulle tietoa voinnistaan ja hoidoistaan.
Niin kuin yksi kirjoittaja kirjoitti, olen itsekin sairastanut syövän(käyn vielä kontrolleissa,olen 26v.), ja halusin vain yhden yhteyshenkilön,joka sitten kertoi voinnistani niille, joille halusin kerrottavan.Silloin, raskaimmassa vaiheessa en olisi jaksanut puhua kaikkien sukulaisten ym. kanssa, vaikka heistä välitinkin ja olin kiitollinen, että hekin välittivät musta.
Niin, kun en ole aivan lähiomainen, vaan tavallaan sivustaseuraaja. Hän on rakkaimpani lähiomainen. Minun tiedonlähteeni on siis rakkaimpani ja hän haluaisi kanssani ymmärrettävästi puhua muustakin, jotta voisi hetkeksi saada muuta ajateltavaa. Siksi en kovin paljon viitsi kysellä. Varsinaisilla hoidoilla tarkoitin sytostaatteja, sädehoitoa ja leikkausta. Näitä ei ole aloitettu/tehty, tietääkseni. Joku lääkitys kylläkin on. Ja on sairaalassa, hyvässä hoidossa. Siihen on luotettava. Tältä palstalta haen mitä tahansa kommentteja ja kiva olisi kuullä keinoja, joilla parhaiten auttaisin rakkaintani jaksamaan. Välillä kun tuntuu vaikealta tukea toista, kun itselläkin on niin kova suru ja huoli.
Voit auttaa läheistäsi esim. vain olemalla läsnä ja kuuntelemalla aidosti, jos/kun hän haluaa puhua.Itselleni riitti usein vain se,että joku oli vierellä hiljaa sanomatta mitään.Tiesin, että ajatuksemme liikkuivat samoissa asioissa, mutta niistä ei aina halunnut/jaksanut puhua.Sinä olet tärkeä läheisellesi, muista se.Tsemppiä teille molemmille ja läheisillenne muutenkin.