Onko muilla tällaista pelon tunnetta? Tein eilen testin, mikä näytti positiivista..Tai itse asiassa kolme testiä.. Mieheni on todella iloinen asiasta, hänellä ikää onkin jo lähemmäks 30 mut itse olen vasta 19 enkä uskalla puhua tästä kenellekään ja mua pelottaa niin paljon että itken vaan. Tiedän kyllä että elämäntilanteeni on sellainen, että vauvan pystyisin vastaan ottamaan, mutta mä en käsitä, miks mua pelottaa näin uskomattoman paljon!!
Mua pelottaa..
JMR
4711
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei,
minuakin vähän pelottaa tämä (ehkä) raskaana olo. Siksi en ehkä ole vielä uskaltanut tehdä edes testiä. Mutta kerro ihmeessä vanhemmillesi, sisaruksillesi ja ystävillesi, miksi ihmeessä et voisi ? Totta kai uusi ihmeellinen, ennen kokematon asia kehossa pelottaa ja pistää miettimään, se kait on ihan normaalia. Mutta sinulla ei mielestäni ole mitään hätää varsinkin jos miehesi on asiasta iloinen ja innoissaan :)
Jaa pelkosi / onnesi, se helpottaa !
Minä odotan esikoistani kuudennella rv:lla ja minuakin vaivaa välillä pelko siitä kuinka pärjätään vauvan kanssa ja miten voimat riittävät sen pikkuisen kanssa.
En sitten tiedä kuuluuko tuo pelko/jännitys asiaan, sillä onhan ensimmäisen lapsen syntyminen iso asia. Lapsemme on kuitenkin hartaasti toivottu ja jospa ne pelotkin tässä vähitellen haihtuvat kun masu alkaa kasvaa.
Sinä 19 v; kerro vaan asiasta rohkeasti läheisillesi ihmisille ja nauti raskaudestasi.
Ymmärrän pelkosi täysin! Se johtuu siitä, että sinulle on tapahtumassa jotain peruuttamatonta ja jotain sellaista, joka muuttaa koko elämäsi kerta heitolla.
Ei enää esim. tupakkaa, alkoholia, spontaania menemistä, huoletonta oloa, luppo aikaa/laiskottelua.. jne.
Kaikki se mitä ennen pystyit tekemään ajattelematta, ensin sikiötä ja myöhemmin lastasi, ketään muuta.. ON OSA MENNEISYYTTÄ, johon ei paluuta ole!!
Ja tottakai se pelottaa. Meitä kaikkia pelottaa joskus.. ja miksi ei elämän luominen hiukan pelottavaa saisi ollakin..? On se sen verran suuri ja vastuullinen asia, ettei sen ´tosta noin vaan´ pitäisi kenellekään välttämättä tullakaan sisäistetyksi! Tai no, ehkä voi.. mutta parempi sitä on miettiä tarkkaan..: OLETKO VALMIS? Sanoit olevasi, joten.. tästä eteenpäin sinun tulee varmaankin keskustella asiasta isän kanssa.. tai kenen tahansa kanssa, joka sinun pelkoasi voisi huojentaa ja hillitä.
Ei maailma yhteen lapseen kaadu!! Vaan siitä se alkaa....
JA LISÄÄN TÄHÄN SAMAAN VIELÄ TÄLLAISENKIN PÄTKÄN, jossa käsittelen lapseen kohdistuneita pelon tunteita.. jne.
Se on todella kummallista kyllä, että miten paljon sitä voi tunteakaan huolta yhden ihmesen perään..?
TIEDÄN sen varsin hyvin, kun itse olen tuore esikoisen äiti.
Pelkoa oli raskauden aikana ja sen jälkeen ja kaikki kohdistuvat tietenkin uuteen elämän alkuun, jota rakastaa koko sydämestään, ja jolle ei ikinä soisi mitään pahaa tapahtuvan jne.
Mutta, pitää vaan yrittää herättää itsensä - pois siitä ainaisesta ´mitä jos´-ajattelusta ja yrittää keskittyä olennaiseen ja siihen hetkeen jota nyt eletään, eikä murehtia koko ajan.. sillä sehän tekee "hulluksi".
Väsyneenä meistä ei ole iloa kenellekään, varsinkaan lapsellesi, jonka takia itse asiassa murehdit ja pelkäät.
On aivan luonnollista, että ennen syntymään pelätään lapsen kuolemaa, mutta se että jatkaa tätä pelkoa syntymänkin jälkeen.. niin juuri siitä pitäisi päästä eroon!!
Jos lapsesi on terve ja sinä olet terve, niin sinullahan ei pitäisi olla HUOLEN HÄIVÄÄ, vaan sinun tulisi olla kiitollinen, että näin on. Vai mitä?
Anna siis itsellesi muutakin ajateltavaa, jotta pelot voisivat pikku hiljaa kaikota pois mielestäsi...
TOIVOTTAVASTI PARANNUSTA TAPAHTUU, jotta voisit nauttia äitinä olostasi täysillä!
Onnea tulevaisuuteen.
PS. Lue myös MAINOn kirjoittama: KOKONAISVALTAINEN KERTOMUS KOKEMUKSESTA...
Minä olin 19 kun aloitin odottamaan ensimmäistä lastani. Ja nyt olen pian 29 ja neljäs tulossa.
Mä en tiiä miksi, mut eka ei mua pelottanut. Toki jokaisen raskauden aikana olen miettinyt, että olenko valmis uuteen vauvaaan sittenkään yms...mutta kun sen vauvan saa syliin, nuo unohtuu ja tilalle tulee suurempaakin suurin: RAKKAUS!
Puhu rohkeasti peloistasi neuvolassa, vanhemmilesi, ystäväälle, tms..johon voit luottaa ja jolle uskallat avautua.
Tsemppiä ja voimia sulle!