http://www.sosiaaliportti.fi/Page/a092e5c1-eb6d-4a50-8a0a-561d01c7146a.aspx?refererUrl=/&groupId=4d811de7-1af0-4be6-bf70-5a5f127dbbe2&announcementId=f4beaf25-c29b-42b9-a6a5-d6100d944136
5.2.2009
Kenen vastuulla on rajoitustoimenpiteet?
Kysymys:
Kuka vastaa yksityisessä lastensuojelun sijaishuollon yksikössä rajoitustoimenpiteiden käytöstä?
Johtaja, joka on palveluntuottaja, mutta ei omaa alan koulutusta vai vastaava ohjaaja, jolla on alan korkeakoulututkinto?
Jos toimivalta rajoitustoimenpiteiden osalta on/halutaan olevan vastaavalla ohjaajalla, pitäisikö toimivallat määritellä tarkemmin, vai pitäisikö vastaavasta ohjaajasta tehdä toiminimeltään johtaja?
Vastaus:
Rajoitustoimenpiteitä voidaan soveltaa vain huostaan otettuihin lapsiin
Ensinnäkin rajoitustoimenpiteet koskevat
vain laitoshuoltoa tarjoavia yksiköitä, lukuun ottamatta lastensuojelulain 62§ ja 63 §, joita voidaan soveltaa myös perhehoidossa.
Rajoituksia voidaan kuitenkin soveltaa vain huostaanotettuihin lapsiin.
Kunnan selvitettävä päätöksentekovalta yksityisen laitoksen kanssa
Yksityiseen laitokseen sijoitetun lapsen osalta kunnan on syytä tarkasti selvittää se, miten päätöksentekovallan määritykset on tehty.
Tämä tarkoittaa edellytystä järjestää päätösvalta lainmukaisesti ja sopia, miten päätökset yksityisessä laitoksessa tehdään, annetaan tiedoksi ja arkistoidaan.
Yksikön vastaavalla oltava pätevyys tehtäviin
Yksikön rajoitustoimenpiteiden käytöstä vastaa lastensuojelulain 60 § mukainen hoito- ja kasvatustehtävistä vastaava kelpoisuuden omaava johtaja.
Johtaja vastaa rajoituspäätösten teosta, mutta hän voi delegoida rajoitusten tekemisen hoito- ja kasvatushenkilöstöön kuuluville, vaikka sitten hoitaisikin itse päätösten hyväksymisen. Johtajalla toki tulisi olla kelpoisuusehtojen mukainen pätevyys tehtäväänsä.
Viime kädessä johtaja on kuitenkin vastuussa laitoksessa tehdyistä rajoitustoimenpiteistä.
Yksityisen laitoksen perustaminen edellyttää toiminnasta vastaavalta pätevyyden tehtävään
Vastaus on siis se,
että yksityisessä laitoksessa on tehtävä selvitys sijoittaville kunnille siitä, miten päätösvalta on järjestetty ja miten päätökset tehdään, annetaan tiedoksi ja arkistoidaan asianmukaisesti.
Yksityisessä laitoksessa jo luvan saamisen ehtona on ollut, että toiminnasta vastaa tehtävään kelpoinen henkilö.
Lastensuojelun sijaishuollon konsulttiryhmä.
Janne Kankaanniemi
5.2.2009
Kenen vastuulla on rajoitustoimenpiteet?
Kysymys:
Kuka vastaa yksityisessä lastensuojelun sijaishuollon yksikössä rajoitustoimenpiteiden käytöstä?
Johtaja, joka on palveluntuottaja, mutta ei omaa alan koulutusta vai vastaava ohjaaja, jolla on alan korkeakoulututkinto?
Jos toimivalta rajoitustoimenpiteiden osalta on/halutaan olevan vastaavalla ohjaajalla, pitäisikö toimivallat määritellä tarkemmin, vai pitäisikö vastaavasta ohjaajasta tehdä toiminimeltään johtaja?
Vastaus:
Rajoitustoimenpiteitä voidaan soveltaa vain huostaan otettuihin lapsiin
Ensinnäkin rajoitustoimenpiteet koskevat
vain laitoshuoltoa tarjoavia yksiköitä, lukuun ottamatta lastensuojelulain 62§ ja 63 §, joita voidaan soveltaa myös perhehoidossa.
Rajoituksia voidaan kuitenkin soveltaa vain huostaanotettuihin lapsiin.
Kunnan selvitettävä päätöksentekovalta yksityisen laitoksen kanssa
Yksityiseen laitokseen sijoitetun lapsen osalta kunnan on syytä tarkasti selvittää se, miten päätöksentekovallan määritykset on tehty.
Tämä tarkoittaa edellytystä järjestää päätösvalta lainmukaisesti ja sopia, miten päätökset yksityisessä laitoksessa tehdään, annetaan tiedoksi ja arkistoidaan.
Yksikön vastaavalla oltava pätevyys tehtäviin
Yksikön rajoitustoimenpiteiden käytöstä vastaa lastensuojelulain 60 § mukainen hoito- ja kasvatustehtävistä vastaava kelpoisuuden omaava johtaja.
Johtaja vastaa rajoituspäätösten teosta, mutta hän voi delegoida rajoitusten tekemisen hoito- ja kasvatushenkilöstöön kuuluville, vaikka sitten hoitaisikin itse päätösten hyväksymisen. Johtajalla toki tulisi olla kelpoisuusehtojen mukainen pätevyys tehtäväänsä.
Viime kädessä johtaja on kuitenkin vastuussa laitoksessa tehdyistä rajoitustoimenpiteistä.
Yksityisen laitoksen perustaminen edellyttää toiminnasta vastaavalta pätevyyden tehtävään
Vastaus on siis se,
että yksityisessä laitoksessa on tehtävä selvitys sijoittaville kunnille siitä, miten päätösvalta on järjestetty ja miten päätökset tehdään, annetaan tiedoksi ja arkistoidaan asianmukaisesti.
Yksityisessä laitoksessa jo luvan saamisen ehtona on ollut, että toiminnasta vastaa tehtävään kelpoinen henkilö.
Lastensuojelun sijaishuollon konsulttiryhmä.
Janne Kankaanniemi
Vastaukset 1
Vanhimmat
ihmisoikeuksia rikkova ristiriita juuri on:
"Rajoituksia voidaan kuitenkin soveltaa vain huostaanotettuihin lapsiin. "
Laitokset vaativat huostaanoton tehtäväksi hyvästäkin perheestä juuri sen takia, että pääsevät toteuttamaan rajoitustoimenpiteitä. Millä ihmeen oikeudella?
Laiton huostaanotto, että päästään huostaanotetulle toteuttamaan lain mukaisia yhteydenpitorajoituksia AINOISIIN ihmisiin, jotka lapsesta todella välittävät.
Ja lapsi tarvitsee vain YHDEN, yhden ainoan ihmisen lähelleen, joka hänestä aidosti välittää. Se lapselta näillä laittomilla huostaanotoilla riistetään.
Laitokselle oli valtava uhka, että heidän laiton ja olematon, lasta pahoinpitelevä "hoitonsa" jää kesken. Kun huosta kuitenkin uhkasi loppua lyhyeen kuin kananlento, ilkesi lapseni osastonjohtaja todeta minulle:
"Olemme kymmeniä vuosia toimineet perinteisen lastenkotiperiaatteen varassa ja meidän on ollut vaikea hahmottaa sitä, että meille nykyisin lähetetään perheitä, jotka tarvitsisivat korkeintaan jonkinlaista tukea tai ohjausta."
Inhottaa se kaksinaamainen eukko vieläkin! Ja sossun puolustavaa asennetta meitä kohtaan eivät olisi halunneet ottaa kuuleviin korviin! Luottivat siihen sillä vuosikymmenten aikana hankitulla kokemuksella, että saavat toimia sossunkin yläpuolella. Sillä sen he pyrkivät tekemään! Siksi heille oli kuin isku vasten kasvoja, että sossut uskalsivat purkaa huostaanoton heidän törkeästä ja valheita keksivästä vastustuksestaan huolimatta.
Lapsen pahoinpitelystä ja itse myöntämistään hoitovirheistä heille maksettiin 450 euroa vuorokaudelta lasta kohden. Meidän kaikkien yhteisistä verovaroista tietysti.
Sitä en ymmärrä, että sossut yleensä tekivät huostaanoton pellepsykiatrien vaatimuksesta, vaikka itse eivät perheestämme lainmukaisia huostaperusteita löytäneetkään. Mutta siitä olen heille silti ikuisesti kiitollinen, että purkivat huostaanoton nopeasti, vaikka sen pitikin kestää peräti kaksi vuotta.
On hirveää ajatella, miten paljon hyvistä kodeista otettuja lapsia viruu tuollaisissa laitoksissa tänäkin päivänä. Eikä se yhtään häävimpi kohtalo ole niillekään lapsille, jotka tulevat huonoista kodeista! Ei tuollaisista huostaanotoista hyödy kukaan muu kuin laitos, joka ne mielettömät rahat olemattomasta "hoidosta" rahastaa.
Vanhempien on monesti pakko myötäillä ja kehua olematonta hoitoa, että saisivat lapset joskus kotiin kidutuspaikastaan. Vaikka sydämesi itkisi verta, niin yritä keksiä syitä, miten lapsesi vointi on muka kohentunut. Se on ainoa tapa saada lapsi turvaan kotiin ja oikean kuntoutuksen ja hoidon piiriin.