Rajoitustoimenpiteiden käyttö.

ihmisoikeuksia rikkova ristiriita juuri on:

"Rajoituksia voidaan kuitenkin soveltaa vain huostaanotettuihin lapsiin. "

Laitokset vaativat huostaanoton tehtäväksi hyvästäkin perheestä juuri sen takia, että pääsevät toteuttamaan rajoitustoimenpiteitä. Millä ihmeen oikeudella?

Laiton huostaanotto, että päästään huostaanotetulle toteuttamaan lain mukaisia yhteydenpitorajoituksia AINOISIIN ihmisiin, jotka lapsesta todella välittävät.

Ja lapsi tarvitsee vain YHDEN, yhden ainoan ihmisen lähelleen, joka hänestä aidosti välittää. Se lapselta näillä laittomilla huostaanotoilla riistetään.

Laitokselle oli valtava uhka, että heidän laiton ja olematon, lasta pahoinpitelevä "hoitonsa" jää kesken. Kun huosta kuitenkin uhkasi loppua lyhyeen kuin kananlento, ilkesi lapseni osastonjohtaja todeta minulle:

"Olemme kymmeniä vuosia toimineet perinteisen lastenkotiperiaatteen varassa ja meidän on ollut vaikea hahmottaa sitä, että meille nykyisin lähetetään perheitä, jotka tarvitsisivat korkeintaan jonkinlaista tukea tai ohjausta."

Inhottaa se kaksinaamainen eukko vieläkin! Ja sossun puolustavaa asennetta meitä kohtaan eivät olisi halunneet ottaa kuuleviin korviin! Luottivat siihen sillä vuosikymmenten aikana hankitulla kokemuksella, että saavat toimia sossunkin yläpuolella. Sillä sen he pyrkivät tekemään! Siksi heille oli kuin isku vasten kasvoja, että sossut uskalsivat purkaa huostaanoton heidän törkeästä ja valheita keksivästä vastustuksestaan huolimatta.

Lapsen pahoinpitelystä ja itse myöntämistään hoitovirheistä heille maksettiin 450 euroa vuorokaudelta lasta kohden. Meidän kaikkien yhteisistä verovaroista tietysti.

Sitä en ymmärrä, että sossut yleensä tekivät huostaanoton pellepsykiatrien vaatimuksesta, vaikka itse eivät perheestämme lainmukaisia huostaperusteita löytäneetkään. Mutta siitä olen heille silti ikuisesti kiitollinen, että purkivat huostaanoton nopeasti, vaikka sen pitikin kestää peräti kaksi vuotta.

On hirveää ajatella, miten paljon hyvistä kodeista otettuja lapsia viruu tuollaisissa laitoksissa tänäkin päivänä. Eikä se yhtään häävimpi kohtalo ole niillekään lapsille, jotka tulevat huonoista kodeista! Ei tuollaisista huostaanotoista hyödy kukaan muu kuin laitos, joka ne mielettömät rahat olemattomasta "hoidosta" rahastaa.

Vanhempien on monesti pakko myötäillä ja kehua olematonta hoitoa, että saisivat lapset joskus kotiin kidutuspaikastaan. Vaikka sydämesi itkisi verta, niin yritä keksiä syitä, miten lapsesi vointi on muka kohentunut. Se on ainoa tapa saada lapsi turvaan kotiin ja oikean kuntoutuksen ja hoidon piiriin.