Ubuntu ja 248 päivitystä

Kaikki koneen ehdottamat päivitykset on tehtävä. Ei se Linuxin turvallisuus tyhjästä muodostu. Kun yläpalkkiin tulee ilmoitus uusista päivityksistä, naksauta sitä ja toimi ohjeiden mukaan.

Oma kantani on että kaikki päivitykset asennetaan, ei niitä turhaan tehdä. Jos päivitys aiheuttaa jotain ongelmia niin niitä ratkotaan sitten päivitysten jälkeen. Ota vain myös ne Atin päivitykset, eihän ne mitenkään vaikuta mutta onpahan sitten ajan tasalle nekin, muuten ne sotkevat välissä aina kun päivityksiä tulee. Nykyään päivitykset eivät edes aiheuta nvidiankaan kanssa niin paljon ongelmia kuin takavuosina jolloin nvidian näyttö tuppasi sammumaan päivityksissä.

Jos asennat nämä päivitykset ja kone on toimivassa tilassa niin vot vaikka sen jälkeen valita pelkät turvapäivitykset asennettavaksi, ilmeisesti tuohon Ibexiin ei edes tule ohjelmistopäivityksiä enää kovin paljon.

Tuo 248 on kyllä raju määrä joten en uskalla sanoa tuleeko hankaluuksia vai ei, silti oman näkemykseni mukaisesti kehoitan päivittämään, jos tulee ongelmaa niin yritämme luonnollisesti auttaa niiden ratkomisessa. Jos sulla on kotihakemisto erillisellä osiolla niin sittenpä ei mitään ongelmaa oikeastaan ole, jos ongelmat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä voit asentaa koko järjestelmän uudelleen juuriosiolle ja jälkikäteen liittää vanhan kotihakemiston uuteen asennukseen.

Lokakuussa julkaistu Ubuntu on saanut näiden kuukausien aikana melkoisen tukun hyödyllisiä päivityksiä. Osa noista on nimenomaan tietoturvaan liittyviä.
Ennenkuin päivität tarkista ohjelmalähteesi. Suosittelen jättämään proposed-lähde asentamatta.

kukaan ei puhu siitä, mitä uuden linuxit vaativat: nopeaa laajakaistayhteyttä, koska varsinkin jatkuvassa kehitystilassa olevat distrot vaativat päivityksiä melkeinpä päivittäin. Ubuntut ovat hyvä esimerkki distrosta, joka päivittyy tiheään.

Ainut konsti välttyä kaikilta mahdollisilta päivityksiltä on joko karsia repoja, tai sitten yrittää poistaa komponetteja. Tämä saattaa olla hankalaa koska paketit riippuvat toisista paketeista monin eri tavoin, ja lapsi saattaa lähteä pesuveden mukana. Lisäksi se on turhaa, koska samalla systeemin kyky adaptoitua ympäistön muutoksiin heikkenee.

Ei tuo ATI -päivitys haitaa - onhan siellä muitakin näytönohjainten ajureita, ja muiden laitteiden ajureita, jotka ovat siellä siltä varalta että koneeseen joskus asennetaan uusi laite tai näytönohjain. Eivätkä ne vie paljoakaan edes levytilaa. Linuxin suuri mukautumiskyky laitteisiin perustuu paljolti siihen, että siinä tuki on jo valmiina ajureissa ja ytimessä, tai siinä on sisäänrakennettu kyky etsiä tarvittavia ajureita.

Näytönohjaimen ajureissakin on eroja. Ne ajurit, jotka sinulla on todennäköisesti päällä, eivät kenties ole laitevalmistajan tekemiä, vaan "vapaaseen" koodiin perustuvia (new -ajurit), ja niiden huonona puolena on se, etteivät ne ainakaan oletusarvoisesti tue 3D -tilaa. Tästä ein ole haittaa ellei pelaa Tuxraceria tai asenna Google-Earth -ohjelmaa.

Päivitykset tehdään oikein asentamalla kaikki tarjotut päivitykset -ja SEURAAMALLA päivitysten kulkua, sillä varsin usein vaaditaan erilaisia käyttäjän toimenpiteitä ja valintoja.

Debian pohjaisten jakeluiden pakettienhallinta osaa pitää isommatkin päivitykset kuosissa, ja homma sujuu nopsaan ja notkeasti verrattuna vaikkapa Red Hat pohjaisiin jakeluihin (RPM-paketit). Nytkin minulla OpenSUSE ja Fedora koneella jotka eivät enää suostu ison päivityksen jälkeen käynnistymään. Niin ei ole koskaan käynyt Ubuntun tai muun Debian pohjaisen kanssa. Kai se on tuo pakettienhallinta joka on niin paljon älykkäämpi Debian pohjaisissa.