Se oli vuosi ---- joulukuun 17 päivä. Aamulla lähtiessä töihin huomasin, että eväät jäi kotiin. Mutta…myös avaimet olivat jääneet myös sisälle. Ei muutakuin ikkuna säpäleiksi ja omaan kotiin mentiin sisälle niin. Otin avaimet ja eväät. Samassa huomasin kuinka joku heitti takaoven ikkunasta kiven sisään. Näin kuinka joku heppu juoksi metsikköön päin. Pinkaisin kaverin perään. Kaveri oli kova juoksemaan, mutta niin olin myös minä. Olinhan voittanut EM-pronssia 800m juoksusta vuonna ----.
Niin juoksin kaverin perässä ja lopulta olin ”isku” etäisyydellä. Hyppäsin ja sain kaverin nilkoista kiinni. Hemmo kaatui ja käänsin kaverin kasvot itseeni päin. Siinä huomasin, että kaveri olikin tyttö, sellainen megamisu, 10 dl puskurit myös. Jäin sanattomaksi, sopersin jotain, että mitä…tyttö heittelee kiviä taloihin. Tyttö sopersi jotain, että ei yrittänyt heittää ikkunasta läpi, vaan iskeä muhun. Vastasin, että olipa huono iskuyritys. Samassa vintissä pimeni ja heräsin sairaalassa pedissä. (Tyttö oli iskenyt taskussaan olleella kivellä ja humauttanut suoraan takaraivoon).
Samassa hoitajat lähti vetämmän petiäni johonkin. Miten olin niin idiootti... Yritin kysyä jotain, mutta suussani oli jotiain letkuja, enkä voinut puhua. Joku 7 dl puskurit omaava hoitaja laittoi piikkiäni käteen. Pian lähti taju taas.
Heräsin yöllä, katselin ympärille. Vieressä makasi se sama tyttö, joka oli iskenyt talooni ja minua…
Sekin katsoi minua. Miksi noin kaunis tyttö lähtee tuolle polulle?
En vieläkään pystynyt puhumaan, olin jotenkin kykenämätön liikkumaankin. Mikä tämä homma on, mietin. Lopulta nukahdin ja aamulla heräsin ja katsoin ympärille. Tyttö oli hävinnyt. Nyt raajat toimi. Repäisin letkut suusta ja kuului kummaa korinaa kurkusta. Mukana tuli sellainen pieni veriklimppi. Mutta nyt ääni alkoi kulkemaan. Täältä täytyy päästä pois. Täällä ei maata.
Karkasin sairaalasta. Puin omat vaatteet päälle. Huomasin, että talvitakissa oli hieman kuivunutta verta. Takaraivoa jomotti. Tiesiköhän ne kuka olen, ei nimittäin ollut mitään taskussa, ei henkkareita ym. Nälkä kurni vatsaa. Suuntasin kohti mäkkäriä Prisman vieressä. Pitäsköhän töihin ilmoittaa? Se oli pienin murhe nyt. Ette arvaa kuka oli mäkkärissä? Tullessa mäkkärille näin sen flikan jonkun muitten kanssa mäkkärissä ikkunasta. Ajattelin, että nyt tehdään hommat mun tavalla-rehellisellä tavalla-. Jäin kytikselle ulos, vaikka nälkä kurni. Tyttö ja sen kaverit lähti ulos ja ottivat pyöränsä. Voi vide, mulla ei ollut mitään ajoneuvoa. Mitä nyt? Olisit miettinyt aikaisemmin. Siinä oli yksi pyörä auki, mutta ei nyt aleta samanlaiseksi rikolliseksi kuin tuo tyttö.
Takaa-ajettu lähti pyöräilemään….Mitä tein…jatkuuu…
Niin juoksin kaverin perässä ja lopulta olin ”isku” etäisyydellä. Hyppäsin ja sain kaverin nilkoista kiinni. Hemmo kaatui ja käänsin kaverin kasvot itseeni päin. Siinä huomasin, että kaveri olikin tyttö, sellainen megamisu, 10 dl puskurit myös. Jäin sanattomaksi, sopersin jotain, että mitä…tyttö heittelee kiviä taloihin. Tyttö sopersi jotain, että ei yrittänyt heittää ikkunasta läpi, vaan iskeä muhun. Vastasin, että olipa huono iskuyritys. Samassa vintissä pimeni ja heräsin sairaalassa pedissä. (Tyttö oli iskenyt taskussaan olleella kivellä ja humauttanut suoraan takaraivoon).
Samassa hoitajat lähti vetämmän petiäni johonkin. Miten olin niin idiootti... Yritin kysyä jotain, mutta suussani oli jotiain letkuja, enkä voinut puhua. Joku 7 dl puskurit omaava hoitaja laittoi piikkiäni käteen. Pian lähti taju taas.
Heräsin yöllä, katselin ympärille. Vieressä makasi se sama tyttö, joka oli iskenyt talooni ja minua…
Sekin katsoi minua. Miksi noin kaunis tyttö lähtee tuolle polulle?
En vieläkään pystynyt puhumaan, olin jotenkin kykenämätön liikkumaankin. Mikä tämä homma on, mietin. Lopulta nukahdin ja aamulla heräsin ja katsoin ympärille. Tyttö oli hävinnyt. Nyt raajat toimi. Repäisin letkut suusta ja kuului kummaa korinaa kurkusta. Mukana tuli sellainen pieni veriklimppi. Mutta nyt ääni alkoi kulkemaan. Täältä täytyy päästä pois. Täällä ei maata.
Karkasin sairaalasta. Puin omat vaatteet päälle. Huomasin, että talvitakissa oli hieman kuivunutta verta. Takaraivoa jomotti. Tiesiköhän ne kuka olen, ei nimittäin ollut mitään taskussa, ei henkkareita ym. Nälkä kurni vatsaa. Suuntasin kohti mäkkäriä Prisman vieressä. Pitäsköhän töihin ilmoittaa? Se oli pienin murhe nyt. Ette arvaa kuka oli mäkkärissä? Tullessa mäkkärille näin sen flikan jonkun muitten kanssa mäkkärissä ikkunasta. Ajattelin, että nyt tehdään hommat mun tavalla-rehellisellä tavalla-. Jäin kytikselle ulos, vaikka nälkä kurni. Tyttö ja sen kaverit lähti ulos ja ottivat pyöränsä. Voi vide, mulla ei ollut mitään ajoneuvoa. Mitä nyt? Olisit miettinyt aikaisemmin. Siinä oli yksi pyörä auki, mutta ei nyt aleta samanlaiseksi rikolliseksi kuin tuo tyttö.
Takaa-ajettu lähti pyöräilemään….Mitä tein…jatkuuu…
Vastaukset 2
Vanhimmat
mielenkiintoista, JATKOA ?
Jos ette väkisin halua tietää totuutta..