monta elämää samassa kehossa
alussa ryppyinen
rintaa ja maitoa hamuava pikkuinen suu
useita välissä
ennen kuin saavutin aikuisuuden
ehdin jo kuvitella
etteivät tähdet palaa koskaan
aurinko lävistäisi hiuksiani
tai kuun laineikko
levittäisi kultaa kupoliin
kuitenkin
kaiken välinpitämättömyyden jälkeen
taivas hehkuu
sanat lipuvat jo paperille
eikä niitä tarvitse lausua ääneen
riittää
että on jotain yhdessä jaettavaa
sielu ja sydän
ovat kivuista vapaat
alussa ryppyinen
rintaa ja maitoa hamuava pikkuinen suu
useita välissä
ennen kuin saavutin aikuisuuden
ehdin jo kuvitella
etteivät tähdet palaa koskaan
aurinko lävistäisi hiuksiani
tai kuun laineikko
levittäisi kultaa kupoliin
kuitenkin
kaiken välinpitämättömyyden jälkeen
taivas hehkuu
sanat lipuvat jo paperille
eikä niitä tarvitse lausua ääneen
riittää
että on jotain yhdessä jaettavaa
sielu ja sydän
ovat kivuista vapaat
Vastaukset 14
Vanhimmat
joskus ehtii luulla… mutta
elämä kääntääkin suuntaa… ja
elämä ottaa, elämä antaa, pitää otteessaan…
"riittää
että on jotain yhdessä jaettavaa
sielu ja sydän
ovat kivuista vapaat"
hienosti sanottu, kuin myös hyvä loppu runolle!
elämä, ottaa ja antaa.
Piti oikein pinnistellä, että sain tähän runoon
jonkinlaista valoa. Mieli ei ollut ihan täpöillä
mukana, mutta jotenkinhan tuo kokonaisuus syntyi.
Ollakseni rehellinen, tuo säe on omaankin mielee-
ni jonka kopsasit - kai sen saa sanoa.
Ja kiitos, kiitos ihanasta palautteestasi Diin.
.."riittää että on jotain yhdessä jaettavaa" niinkuin nämä sinun upeat runosi : )
Kiitokset lauantain lounsajan juhlistamisesta : )
ei tarvita välttämättä sitä maallista mammonaa
ympärille aina. On paljon, paljon enemmän saada
ja antaa rakkaalle jotain, jakaa yhdessä
rakkautta toinen toisilleen. Tietysti pitää olla
elämä noin muutenkin suht reilassa voidakseen
nauttia siitä rakkaudestakin täysillä.
Kiitokseni Sinulle annan ja olen sanoistasi
otettu. Mukavaa että runoni antoi aihetta kommen-
tointiin tauollasi.
Vaikka tuntuu joskus, että kaikki sanat
joita lausutaan, ovat syyttäviä. Ystävien
kädet vaihtuvat syyttäviksi sormiksi. ja
lämpö, jolle on avannut oven, on pois.
Ystävyys, jota on arvostanut, on ollutkin
haamu ja tulevat kyyneleet ja pelot. Kuitenkin,
jokainen on osa tätä maailmaa. Jokainen
sana tarkoittaa jotain. Tunne vaikuttaa.
Kun käsi tarttuu käteen ja sydän tulee
liki toista, sillä on merkitystä. Rakkaudella
on tarkotus. Tuoda sisältöä sille, mikä on
inhimillisesti tärkeää. Ihmisyydelle tuottavaa.
Jonakin päivänä tajuaa, ettei vastaus löydy
eilisestä ja käymällä sitä vihan silmin lävitse.
Tämä hetki, tämä elämän tovi, on tärkeä.
Rakkauden etsikkoaika tässä elämässä.
Antaa siis syyttävien sanojen syyttää.Ne
ovat profiloituneet omaat itseensä ja
yhteyteensä. Käyvät omaa yksityistä
kiirastultaan. Tämä sinun hetki on Rakkauden.
Katseessa tähän ja mitä on nyt. Syyttävät
sormet painuvat ja sijaqan tulee häpeä.
Sinun on Rakkaus. Ilman tätä kulttuuria emme
ole lajina, vaan katoamme. Rakkaudettomuuteen.
Me olemme tämä maailma ja tämä
päivä Rakkauden.
http://www.youtube.com/watch?v=WmxT21uFRwM
Kiitos postistasi.
Ihminen elää monta elämää
ja aikaa, tunnetta ja
kypsyy, jos niikseen on.
Vavistuu ja karaistuu kokemaan
lisää ja uutta. Löytää asenteen,
jolla selvitä elämästä.
Ja Rakkaudesta.
Äärettömän hieno ja viisas runosi.
Ajattelua ja sisältöä, hienoina
säkeinä. Aito Rakkausruno.
Asetti kokemaan ja ajattelemaan,
tuntemaan.
Pidin ja nautin kovasti.
Hieno Runosi.
Voimia ja kannustusta päivääsi
koko sydämestäni.
Jounin kannustus Sinun kanssasi merkitsee minulle
äärettömän paljon. Molemmat löydätte aina oikeat
sanat, jotka hivelevät heikkoa itsetuntoani. Ja
nämä Sinun runosi sitten. On joka kerran suoras-
taan ihme, miten saatkin niihin kaikki nekin ele-
mentit, jotka itse olen jättänyt pois mutta kui-
tenkin ne on jollain tapaa omissa runoissani mu-
kana, kuin piilotettuina.
Nytkin se koskettaa minua todella syvältä, siinä
on NIIN paljon koettua ja elettyä. Ja sitten se
biisi, olen pitänyt siitä aina.
Mitä sitten taas sanot minun runostani, olen tie-
tenkin kiitollinen jokaisesta sanastasi.
Joitakin kohtia ehkä nyt jos kirjoittaisin, muok-
kaisin toisenlaisiksi.
Sydänlämpöinen kiitos, ihan kaikesta !
...vaahtosammuttimen(pienen)kokoisesta
mahtavaksi Naiseksi.
nyt vanhempana on jotain samaa niissä haveissa
ja unelmissa kun olit nuori nainen ja kaikki
kiertyy kuin alkuun.
kun kerrot rakkaudesta
niillä sanoilla on sinun elämäsi
ja rakkaus on tullut takaisin kotiin
lähentäen sen hukanneita.
kaunis runosi sai pohdiskelemaan
ja sellainen hyvän runon merkki...loistavan.
hyvä upea linda!!!
kirjoittaa siitä syntymisestä, kun joku runo
taaksepäin taisi olla lähes samoilla sanoilla
kirjoitettuna samantapainen alku. Tajusin sen
nyt vasta.
Niitä haaveitahan minä olen aina peräänkuulutta-
nut, että niitä ilman ihminen on vain puolikas.
Se rakkaus on vain niin kimurantti juttu, ei ol-
lenkaan selviö että se pysyisi ja kukoistaisi
tässä. On käytävä toisinaan alhossa osatakseen
nauttia taas elämän ja rakkauden vedestä, ehkä.
Kiitos Sinulle toinen kannustajani, mihin minä
ilman teitä kahta joutuisinkaan * huoks *
Henkisen kuolemisen jälkeen, kaiken kivun ja tuskan pienentyessä, syntyy uudestaan.
Vielä sittenkin jaksaa jatkaa ja katsoa tulevaan.
Linda minä pidin tämän runon symboliikasta, en tiedä oliko se tarkoitettu alunperin juuri niin kuin minä sen koin.
Kaunis.
kyllä Sinä olit ihan oikeilla jäljillä, henkises-
tä kuolemisesta ja uudelleensyntymästä oli
runossa kyse. Ja yritän ihan hirmuisesti katsoa
luottavaisena huomisiin, vaikka se on niin pirun
vaikeaa välillä. Mutta elämä antaa ja ottaa, niin
kuin Diinuskainenkin totesi.
Tässä päivässä taas hiukan eilistä vahvenpana,
mutta vahvana ei koskaan enää - niin luulen.
Kaunis kiitos tyttöseni.
..joskus niin kippurainen, ja vanha polku sammaleen peitossa.
Ja karttapäivitykset ikivanhoja!
Eikä niistä navigaattoreista ole juurikaan apua:)
Kiitos kauniista runosta.
sitten lieneekään, niin totta puhut kauniilla
vertauksilla ja lauseilla. Miellyttävää löytää
oman runonsa sisältä aina joskus uusi lukija/kom-
mentoija.
Lämmin kiitos Sinulle.
monta elämää samassa kehossa...Eirunotieteelliseltä kannalta ajateltuna osuit naulan kantaan, ei ole kovinkaan paljoa sellaisia soluja ihmisessä, jotka eivät uusiutuisi jatkuvasti ja niin ollen ihmisen elämän aikana ihminen kerkeää uusiutua melkein kokonaan...
Mutta runotieteelliseltä kannalta...
hienosti kuvattu elämänkaaren kulku, tietyllä tavalla kaikille yhtäläinen ja silti kaikille erilainen. Mutta mikä tärkeintä; runostasi nousee esiin taas se tärkein eli se, että vaikka keho muuttuu ja rapistuu, jotain pysyy samana eli tunteet ja muistot. Hieno runo!
tunteet, ne muuttuu meissä ja se kaiketi oli
runoni syntylähde.
Kiitos kun poikkesit ja kommentoit.