"Mitä se isä täällä tekkee?"
00:01
Olen yksi 11-lapsisesta perheestä. Viime aikoina olen miettinyt, mitä äidin lestadiolaisuus mahtoi meihin lapsiin vaikuttaa.
Äiti oli melkein aina masennuksen vallassa, etenkin silloin, kun uusi raskaus alkoi. Meidän täytyi aina ottaa huomioon äidin jaksaminen. Ei ollut meille lapsillekaan iloinen asia, kun huomasimme, että kesän leikit vaihtuivat taas kätkyen liekuttamiseen.
Muistan, kuinka kerran äiti pakeni navettaan ja itki suoraa huutoa. Arvasin syyn: Kymmenes lapsi ilmoitti tulostaan. Se oli lapsen korvaan karmeaa kuultavaa.
Sekään ei ollut lapsen korville sopivaa, kun äiti veisasi: "Kohta mustaan multaan lasketaan minun ruumisraukkani." Ja jos hän sattui suuttumaan, hän saattoi sanoa: "Kohta minut laualle oikaistaan."
Isä kertoi kysyneensä kätilötyttäreltään neuvoa: Pitäisikö ehkäistä? Siihen äiti oli sanonut: "Sitä ei ehkäistä."
Kerran vanhempi siskoni herätti minut iltayöstä ja sanoi: "Isä meni äitin viereen." Sisareni oli sitä mieltä, että meidän täytyy puuttua asiaan. Niinpä me käsikädessä menimme äidin sängyn viereen. Siskoni sanoi: "Mitä se isä täällä tekkee? Kyllä meitä on jo tarpeeksi".
Sitten me yhdessä itkeä tyrskimme oman sänkymme nurkassa. Olin silloin ehkä yhdeksänvuotias.
Isä ei ollut lestadiolainen mutta suhtautui äidin uskovaisuuteen ymmärtäväisesti. Ehkä sellaisessa perheessä, jossa koko perhe on "uskossa" ristiriidat ovat vähäisempiä.
Me kyllä vähän häpesimmekin suurta lapsilukua. Puolet olisi hyvin riittänyt. Yksikään meistä ei ollut toivottu. Kyllä äiti piti kotisaarnojakin, mutta murrosikäisellä tytöllä oli jo arvostelukykyä, ja "ainua oikia usko" oli jo liian paljon sanottu.
Sisarusten kesken meillä oli hyvä yhteishenki. Sisarukset toivat myös valoa ja iloa toistensa elämään. Sen turvin kai selvisimme ilman suurempia henkisiä vammoja - jos selvisimme, sitä joskus mietin. Kaikki kuitenkin tuimme äitiä.
Muu perhe on lestadiolaisuuskeskusteluissa jäänyt vaille huomiota. Nämä asiat vaikuttavat kuitenkin koko perheeseen ja ennen kaikkea muihin lapsiin.
YKSI YHDESTÄTOISTA Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä. Toimitus
00:01
Olen yksi 11-lapsisesta perheestä. Viime aikoina olen miettinyt, mitä äidin lestadiolaisuus mahtoi meihin lapsiin vaikuttaa.
Äiti oli melkein aina masennuksen vallassa, etenkin silloin, kun uusi raskaus alkoi. Meidän täytyi aina ottaa huomioon äidin jaksaminen. Ei ollut meille lapsillekaan iloinen asia, kun huomasimme, että kesän leikit vaihtuivat taas kätkyen liekuttamiseen.
Muistan, kuinka kerran äiti pakeni navettaan ja itki suoraa huutoa. Arvasin syyn: Kymmenes lapsi ilmoitti tulostaan. Se oli lapsen korvaan karmeaa kuultavaa.
Sekään ei ollut lapsen korville sopivaa, kun äiti veisasi: "Kohta mustaan multaan lasketaan minun ruumisraukkani." Ja jos hän sattui suuttumaan, hän saattoi sanoa: "Kohta minut laualle oikaistaan."
Isä kertoi kysyneensä kätilötyttäreltään neuvoa: Pitäisikö ehkäistä? Siihen äiti oli sanonut: "Sitä ei ehkäistä."
Kerran vanhempi siskoni herätti minut iltayöstä ja sanoi: "Isä meni äitin viereen." Sisareni oli sitä mieltä, että meidän täytyy puuttua asiaan. Niinpä me käsikädessä menimme äidin sängyn viereen. Siskoni sanoi: "Mitä se isä täällä tekkee? Kyllä meitä on jo tarpeeksi".
Sitten me yhdessä itkeä tyrskimme oman sänkymme nurkassa. Olin silloin ehkä yhdeksänvuotias.
Isä ei ollut lestadiolainen mutta suhtautui äidin uskovaisuuteen ymmärtäväisesti. Ehkä sellaisessa perheessä, jossa koko perhe on "uskossa" ristiriidat ovat vähäisempiä.
Me kyllä vähän häpesimmekin suurta lapsilukua. Puolet olisi hyvin riittänyt. Yksikään meistä ei ollut toivottu. Kyllä äiti piti kotisaarnojakin, mutta murrosikäisellä tytöllä oli jo arvostelukykyä, ja "ainua oikia usko" oli jo liian paljon sanottu.
Sisarusten kesken meillä oli hyvä yhteishenki. Sisarukset toivat myös valoa ja iloa toistensa elämään. Sen turvin kai selvisimme ilman suurempia henkisiä vammoja - jos selvisimme, sitä joskus mietin. Kaikki kuitenkin tuimme äitiä.
Muu perhe on lestadiolaisuuskeskusteluissa jäänyt vaille huomiota. Nämä asiat vaikuttavat kuitenkin koko perheeseen ja ennen kaikkea muihin lapsiin.
YKSI YHDESTÄTOISTA Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä. Toimitus
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aikamoista ihmisoikeuksien polkemista toi pakko synnytys.Toivottavasti tulee äkkiä joku lakimuutos ja kovat rangaistukset niille johtohenkilöille jotka ehkäisykieltoon ovat syyllisiä.Munat pois.