Ylipaino vaarantaa lapsen hengen

SYDÄN JA VERISUONITAUDEILLE VOI ALTISTUA JO KOHDUSSA

Johan Eriksson, erikoistutkija
KTL, Epidemiologian ja terveyden edistämisen osasto

Sikiökauden ja imeväisiän ravitsemuksella voi olla ratkaiseva merkitys useiden kroonisten sairauksien kuten sydän- ja verisuonitautien sekä aikuistyypin diabeteksen kehitykselle. Niin sanotun Barker-hypoteesin mukaan häiriintynyt varhaiskasvu lisää vaaraa näihin tauteihin.

Hypoteesi sai alkunsa Iso-Britanniassa 1980-luvulla, kun brittitutkija David Barker huomasi, että sepelvaltimotaudin esiintyvyydessä oli alueellisia eroja. Hän totesi, että alueilla, joilla imeväiskuolleisuus oli ollut korkea 1920 - 1930-luvulla, sepelvaltimotautikuolleisuus oli varsin suuri 1970 - 1980-luvulla. Havaintojensa perusteella hän ehdottikin, että puutteellinen sikiöaikainen ravinto olisi yhteydessä sepelvaltimotautiin. Myöhemmin sikiöaikainen kasvuhäiriö on yhdistetty myös aikuistyypin diabetekseen, verenpainetautiin ja metaboliseen oireyhtymään.

LAIHASTA VAUVASTA SAIRAS AIKUINEN

Barkerin alkuperäisen hypoteesin mukaan lapsen pieni syntymäpaino, varsinkin syntymälaihuus, korreloi myöhempään sairastavuuteen. Toisin sanoen, mitä laihempi vauva, sitä sairaampi aikuinen. Alkuperäisen hypoteesin mukaan ajateltiin, että sikiökauden ja varhaislapsuuden puutteellinen ravitsemustila pystyisi "ohjelmoimaan" pysyviä aineenvaihdunnallisia muutoksia, jotka ilmenevät myöhemmällä iällä. Hypoteesin mukaan nämä muutokset syntyvät sopeutumisesta aliravitsemukseen ja ovat palautumattomia. Todennäköisesti sikiöajalla syntyneitä muutoksia ei voida kokonaan korjata terveellisillä elämäntavoilla.
Barkerin hypoteesia on tutkittu Suomessa 1990-luvun puolesta välistä lähtien. Suomessa seurataan kahta tutkimuskohorttia, joista toiseen kuuluu noin 7 000 henkilöä, jotka ovat syntyneet Helsingissä vuosina 1924 - 1933. Tästä tutkimuskohortista on saatavilla syntymätietoja sekä kasvutietoja kouluajoilta. Toinen nuorempi IDEFIX-kohortti koostuu noin 8 000:sta vuosina 1934 - 1944 syntyneestä henkilöstä, joista on saatavissa myös neuvolatietoja eli tietoja varhaisesta kasvusta (0 - 7 vuotta). Yhdistämällä varhaista kasvua koskevat tiedot sairaaloiden poisto- ja kuolinsyyrekistereihin on saatu tarkkaa tietoa muun muassa sepelvaltimotaudin varhaisista riskitekijöistä.
Saavutuskasvu lisää sepelvaltimotaudin vaaraa
Sepelvaltimotaudin ilmaantuvuudessa esiintyy Suomessa alueellisia eroja, jotka eivät kokonaan selity klassisilla vaaratekijöillä. Sepelvaltimotauti lisääntyi maassamme lähes epidemian lailla 1950 - 1960-luvuilla, ja huippu saavutettiin 1970-luvulla, jolloin esiintyvyys oli maailman korkein. Tällä hetkellä sepelvaltimotaudin ilmaantuvuus kuitenkin vähenee. Barkerin hypoteesi tarjoaa mahdollisen selityksen tälle sepelvaltimotautiepidemialle.
Sepelvaltimotaudin vaara näyttää Suomessa olevan erityisen suuri syntymälaihoilla miehillä. Syntymälaihuutta voidaan kuvata esimerkiksi ponderaali-indeksillä (syntymäpaino jaettuna syntymäpituudella). Henkilöllä, jolla on alhainen ponderaali-indeksi on suurempi vaara kuolla sepelvaltimotautiin kuin henkilöllä, jonka indeksi on korkea. Myös äidin painolla on vaikutusta: suurin riski näyttää olevan lihavan äidin laihoilla jälkeläisillä.
Kun tutkimuksessa seurattiin laihana syntyneitä havaittiin, että erityisen suuri riski sairastua sepelvaltimotautiin oli niillä, jotka olivat lihoneet murrosikään mennessä; eli miehet, joiden ponderaali-indeksi syntyessä oli alhainen ja joiden painoindeksi 11 vuoden iässä oli kohortin korkeimmassa neljänneksessä. Näiden ihmisten riski kuolla sepelvaltimotautiin oli nelinkertainen. Tosiasiassa ei tiedetä, onko tämä myöhempi nopea kasvu ohjelmoitu osa saavutuskasvua vai johtuuko se siitä, että sikiöaikana huonosti kasvaneita on pyritty tietoisesti lihottamaan pienen syntymäpainon vuoksi.
Naisilla lyhyenä syntyminen lisäsi sepelvaltimotaudin riskiä ja niillä naisilla, jotka kasvoivat lapsuudessa keskimääräistä nopeammin, oli suurin sepelvaltimotaudin riski. Mahdollisesti tähän myötävaikuttavat sikiöaikaiset kasvuerot, kuten pienempi kasvunopeus. Tästä johtuen tyttösikiö voisi olla poikasikiöitä vähemmän herkkä häiriöille.
Aikuistyypin diabetes
Aikuistyypin (tyypin 2) diabetes siirtyy useammin äidin kuin isän kautta jälkeläisille, mikä tukee ajatusta, että sikiöaikaisella kehityksellä voisi olla merkitystä. Brittitutkijat totesivat ensimmäisenä, että 40 prosentilla henkilöistä, joiden syntymäpaino oli alle 2,5 kiloa, oli glukoosiaineenvaihdunnan häiriö. Syntymäpainon ollessa yli 4,3 kiloa glukoosiaineenvaihdunnan häiriön esiintyvyys oli 14 %. Tämän jälkeen vastaavanlaisia havaintoja on tehty runsaasti.
Myös Kansanterveyslaitoksen tutkimuksessa on pystytty osoittamaan, että varhainen kasvu ja varhainen kehitys vaikuttavat aikuistyypin diabeteksen patogeneesiin. Sekä naisilla että miehillä on todettu käänteinen assosiaatio syntymäpainon ja aikuistyypin diabeteksen välillä. Etenkin naisilla lapsuuden painoindeksi korreloi selkeästi aikuistyypin diabeteksen riskiin, siis mitä suurempi painoindeksi lapsuudessa, sitä suurempi diabetesriski aikuisena. Suurin diabeteksen esiintyvyys oli taas kerran henkilöillä, joilla oli pieni syntymäpaino tai syntymäpituus sekä suuri painoindeksi myöhemmin lapsuudessa.
Lihaskudoksen pieni määrä altistaa insuliiniresistenssille
Tunnusomaista aikuistyypin diabetekselle on häiriö haiman insuliinierityksessä sekä lihaskudoksen ja maksan insuliiniresistenssi. Hypoteesin mukaan kasvuhäiriö sikiökaudella ja varhaislapsuudessa aiheuttaa muutoksia muun muassa haiman beetasoluissa, joiden massa pienenee ja haiman verisuonitus huononee. Lihaskudos taas on sokeriaineenvaihdunnan kannalta tärkein kudos. Ehdotettu yhteys syntymälaihuuden ja insuliiniresistenssin välillä selittynee lihaskudoksen metabolisilla ominaisuuksilla. Aliravitsemus ja alhainen syntymäkoko pienentävät kehittyvän lihaskudoksen määrää, mikä puolestaan altistaa insuliiniresistenssille ja edelleen aikuistyypin diabetekselle.
Barkerin hypoteesi ei kumoa aikaisempien aikuistyypin diabeteksen vaaratekijöiden, kuten perintötekijöiden merkitystä. Toisaalta varhainen kasvu ja varhainen kehitys saattavat jopa matkia geneettistä mallia. Kansanterveyslaitoksen tutkimustulokset ovat osoittaneet selkeästi, että sikiökauden ja lapsuusajan kasvu ovat tärkeitä tekijöitä aikuistyypin diabeteksen riskitekijöiden muodostumisessa.
Muita sairauksia
KTL:n tutkimuksissa on myös pystytty osoittamaan aikuisiän kohonneen verenpaineen, aivohalvausten ja lihavuuden assosioituvan käänteisesti syntymäpainoon. Lisäksi on havaintoja osteoporoosin ja skitsofrenian sekä syntymäpainon yhteyksistä.
Taustamekanismit
Mekanismeista, jotka voivat ohjelmoida sairauksia, ei vielä tiedetä kovinkaan paljon. On esitetty, että ravinnon puute raskausaikana johtaisi sikiön elimistön suojautumiseen säätämällä merkittävän osan verestä virtaamaan aivoihin, jolloin muut elimet kärsivät.
Toisena mielenkiintoisena mekanismina on esitetty sikiön liiallista altistumista kortisolille. On ehdotettu, että sikiöaikana voi syntyä häiriö hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin (HPA-akseli) aktiivisuudessa, mikä johtaa myöhemmin aineenvaihdunnallisiin muutoksiin. Kyseessä olisivat nimenomaan lievät vaihtelut, jotka eivät aiheuta sairausoireita lapsena. Tiedetään, että sikiötä suojaa äidin kortisolilta 11 beetahydroksisteroididehydrogenaasientsyymi (11?HSD-2). Jos tämän entsyymin pitoisuudet istukassa ovat liian pienet, sikiö altistuu äidin kortisolille ja kasvu häiriintyy. On myös esitetty, että pieni syntymäpaino ja siihen liittyvä riski sairastua esimerkiksi aikuistyypin diabetekseen voisivat johtua geneettisistä tekijöistä. Alhainen syntymäpaino ja lisääntynyt sairastumisriski olisivat toisin sanoen ainoastaan saman genotyypin kaksi eri ilmentymää.
Lopuksi
Hidastuneen kasvun ja kehityksen sikiökaudella uskotaan johtuvan häiriintyneestä ravinnonsaannista. Häiriintynyt ravinnonsaanti voi johtua joko ravintoaineiden puutteesta tai esimerkiksi istukan häiriintyneestä toiminnasta. Ravinnonsaannin ollessa niukka veren virtaus ja ravintoaineet jakautuvat uudelleen elimistössä ja sikiö ohjaa ravinnon tärkeisiin elimiin kuten aivoihin. Tämän seurauksena muut elimet saattavat kärsiä ja mahdollisena seurauksena on sairastuminen aikuisiässä eli puhutaan sairauksien ohjelmoitumisesta. Kohde-elin vaihtelee ravinnonsaannin häiriön ajankohdan mukaan. Elimistö ei välttämättä ohjelmoidu sairauksiin, vaan alttius sairastua ohjelmoituu. Onneksi ihminen ehtii aikuisenakin vaikuttaa kohtaloonsa noudattamalla terveellisiä elämäntapoja.

Raskausaikana saa huoleti normaali painoinen kasvaa sen 12-16 kg. Tuon yli menevät kilot ovat sitä ylipainoa, jota ei kannattaisi hankkia. Noita kiloja ei tarvitse pelätä, mutta 16 kg:n painonnousun jälkeen pitäisi syöpöttelylle tehdä stoppi.

Meille ei onneksi vielä ole levinnyt tuo muoti, mistä artikkelikin on tehty, jossa äiti yrittää pysyä painoindeksissä 20 koko raskauden ajan!

Sinulla on vielä varaa saada 5 kg painoa lisää. Sen saat reilu kolme kiloisesta vauvasta, istukasta ja lapsivedestä.

Kohtusi on nyt reilun kahden nyrkin kokoinen ja alta kilon painoinen. Olet siis syönyt pikkaisen reilusti ja myös kerännyt muutaman kilon edestä nestettä. Tuossa raskautesi vaiheessa suurin piirtein yksi leipäpala tai maitolasi vastaa lisääntynyttä ruoantarvettasi. Sen enempää ei tosiaan ole tarkoitus syömistä lisätä.

Mulle on tullut myös rv 23 saakka peräti 10 kg! Neuvolan tädin mielestä se oli liikaa. Viime raskaudessa tuli yhteensä n. 20kg sekin kuulemma liikaa ja sokeriakin taisi vähän olla pissassa loppuaikana. Kiloista kymmenen oli silkkaa nestettä, jotka lähtivät sitten parissa viikossa synnytyksen jälkeen. Loput 10 laihdutin pikkuhiljaa.
Raskausaikana kävin ravitsemusterapeutillakin joka lyttäsi täysin tuotteet joita käytin. Olisi pitänyt hänen mielestään vaihtaa kaikki rasvattomiin ja jättää esim. normaali juusto kokonaan pois. Turha käynti minulle, sillä tiedän että rasvattomat ovat yleensä tosi epäterveellisiä ja lisäaineisia ruokia.

Lapsi oli lähes nelikiloinen ja jäntevä eikä todellakaan lihava. On ollut täysin terve ja hyväihoinen ilman allergioita, vaikka itselläni niitä on. Kiitin siitä raskausajan ruokavaliota.

Pyrin syömään terveellisesti enkä pelännyt rasvaa (aitoa voitakaan). Senhän on tutkittu olevan itseasiassa terveellistä, rypsi ja kalaöljyä unohtamatta.
Lisäaineita yritin välttää ja tarkkailla niin hyvin kuin pystyin. Söin kasviksia sekä täysjyväviljaa riittävästi. Proteiinin saannistakin pidin huolen. Silti myös herkuttelua kotitekoisilla lisäaineettomilla mahtui välillä mukaan. Elämän suola!

Toisessa raskaudessa olin alussa myös normaalipainoinen. Helposti ne kilot taas hiipivät raskausaikana takaisin kun ei saa enää laihduttaa ja ruokahalu todellakin kasvaa. Pyrin syömään samoin kuin ensimmäisenkin aikana enkä murehdi turhaa kiloja. Pääasia on että lapsi saa ainakin kaikki tarpeelliset vitamiinit, ja rasvat.

Kyllä tässä raskauden edetessä varmasti vielä helposti toiset kymmenen tulee. Jos se huolestuttaa neuvolan tätiä, on se hänen murheensa. Minä välttelen epäterveellisiä lisäaineita ja jätän mm. aspartaamit kaupan hyllylle, vaikka sekin (hermomyrkky) neuvolan mukaan on ihan sallittua.

Huhhuh, sanon minä! Pitäkää teorianne ja lokerointinne ihan rauhassa.

mullekin on kiloja tullut! kirjoitti:

Mulle on tullut myös rv 23 saakka peräti 10 kg! Neuvolan tädin mielestä se oli liikaa. Viime raskaudessa tuli yhteensä n. 20kg sekin kuulemma liikaa ja sokeriakin taisi vähän olla pissassa loppuaikana. Kiloista kymmenen oli silkkaa nestettä, jotka lähtivät sitten parissa viikossa synnytyksen jälkeen. Loput 10 laihdutin pikkuhiljaa.
Raskausaikana kävin ravitsemusterapeutillakin joka lyttäsi täysin tuotteet joita käytin. Olisi pitänyt hänen mielestään vaihtaa kaikki rasvattomiin ja jättää esim. normaali juusto kokonaan pois. Turha käynti minulle, sillä tiedän että rasvattomat ovat yleensä tosi epäterveellisiä ja lisäaineisia ruokia.

Lapsi oli lähes nelikiloinen ja jäntevä eikä todellakaan lihava. On ollut täysin terve ja hyväihoinen ilman allergioita, vaikka itselläni niitä on. Kiitin siitä raskausajan ruokavaliota.

Pyrin syömään terveellisesti enkä pelännyt rasvaa (aitoa voitakaan). Senhän on tutkittu olevan itseasiassa terveellistä, rypsi ja kalaöljyä unohtamatta.
Lisäaineita yritin välttää ja tarkkailla niin hyvin kuin pystyin. Söin kasviksia sekä täysjyväviljaa riittävästi. Proteiinin saannistakin pidin huolen. Silti myös herkuttelua kotitekoisilla lisäaineettomilla mahtui välillä mukaan. Elämän suola!

Toisessa raskaudessa olin alussa myös normaalipainoinen. Helposti ne kilot taas hiipivät raskausaikana takaisin kun ei saa enää laihduttaa ja ruokahalu todellakin kasvaa. Pyrin syömään samoin kuin ensimmäisenkin aikana enkä murehdi turhaa kiloja. Pääasia on että lapsi saa ainakin kaikki tarpeelliset vitamiinit, ja rasvat.

Kyllä tässä raskauden edetessä varmasti vielä helposti toiset kymmenen tulee. Jos se huolestuttaa neuvolan tätiä, on se hänen murheensa. Minä välttelen epäterveellisiä lisäaineita ja jätän mm. aspartaamit kaupan hyllylle, vaikka sekin (hermomyrkky) neuvolan mukaan on ihan sallittua.

Huhhuh, sanon minä! Pitäkää teorianne ja lokerointinne ihan rauhassa.

Lue lisää

Raskaus ajan lihomisen aiheuttaa yleensä rasvan sijaan tärkkelys ja sokeri. Useimmat tulevat pahoinvoinnin myötä syömään lähes pelkkää tärkkelystä (eli sokeria), kun muu ei maistu. Tärkkelys imeytyy sokeriksi vereen ja se nostaa sikiön verensokeri arvoja -> lapsi lihoo jo kohdussa ja altistuu erilaisille terveyshaitoille.

haitallisempaa kirjoitti:

Raskaus ajan lihomisen aiheuttaa yleensä rasvan sijaan tärkkelys ja sokeri. Useimmat tulevat pahoinvoinnin myötä syömään lähes pelkkää tärkkelystä (eli sokeria), kun muu ei maistu. Tärkkelys imeytyy sokeriksi vereen ja se nostaa sikiön verensokeri arvoja -> lapsi lihoo jo kohdussa ja altistuu erilaisille terveyshaitoille.

Lue lisää

Sokeri on ihan luonnontuote. Toisin on aspartaami sekä muut myrkyt. Edellämainittu voi aiheuttaa mm. sokeutta.

Tuskin kukaan pelkkää sokeria syö. Eikä pieni määrä silloin tällöin ole todellakaan haitaksi. Verensokeria nostaa yleensä kaikki syöminen.

ole. kirjoitti:

Sokeri on ihan luonnontuote. Toisin on aspartaami sekä muut myrkyt. Edellämainittu voi aiheuttaa mm. sokeutta.

Tuskin kukaan pelkkää sokeria syö. Eikä pieni määrä silloin tällöin ole todellakaan haitaksi. Verensokeria nostaa yleensä kaikki syöminen.

Lue lisää

Vielä sanon, että HIEMAN pyöreämpi vauva on syntyessään terveempi tutkimusten mukaan. Joku 8 kiloinen on tietysti jo eri juttu.

Pienipainoinen vauva altistuu mm. diabetekselle, aivan toisin kuin yrität väittää.

haitallisempaa kirjoitti:

Raskaus ajan lihomisen aiheuttaa yleensä rasvan sijaan tärkkelys ja sokeri. Useimmat tulevat pahoinvoinnin myötä syömään lähes pelkkää tärkkelystä (eli sokeria), kun muu ei maistu. Tärkkelys imeytyy sokeriksi vereen ja se nostaa sikiön verensokeri arvoja -> lapsi lihoo jo kohdussa ja altistuu erilaisille terveyshaitoille.

Lue lisää

Vaikkei raskausaikana pyritä laihtumaan, kertoo tämäkin jotain keinotekoisista aineista.

Tutkimus:

Makeutusaine ei auta laihtumaan
Keinotekoinen kaloriton makeutusaine voi vaikeuttaa laihtumista, amerikkalaistutkijat sanoivat sunnuntaina. Rottakokeissa makeutusainetta sisältänyttä jukurttia syöneet rotat söivät enemmän ja lihoivat enemmän kuin sokerilla makeutettua jogurttia syöneet.

Helsingin Sanomat 10.2.2008

haitallisempaa kirjoitti:

Raskaus ajan lihomisen aiheuttaa yleensä rasvan sijaan tärkkelys ja sokeri. Useimmat tulevat pahoinvoinnin myötä syömään lähes pelkkää tärkkelystä (eli sokeria), kun muu ei maistu. Tärkkelys imeytyy sokeriksi vereen ja se nostaa sikiön verensokeri arvoja -> lapsi lihoo jo kohdussa ja altistuu erilaisille terveyshaitoille.

Lue lisää

Luonnolliset sokerit ovat solujen energialähteitä. Insuliinijärjestelmä on olemassa tasapainottamassa tätä luonnollista mekanismia. Sokerit ovat DNA:n ja RNA:n rakennusaineita. Tavallinen sakkaroosi koostuu fruktoosista ja glukoosista. Toisaalla tiedetään kertoa, että aivojen pääravinto on glukoosi.

Jos et saa riittävästi sokereita, niin vajoat koomaan. Alhaista verensokeria ei liene fiksua paikata keinotekoisilla makeutusaineilla. Liiallinen sokeri varastoituu ylimääräiseksi energiaksi.

Silloin tällöin, jos jotain ylimääräistä makeaa nauttii, niin mieluummin jotain hyödyllistä ylimääräistä kuin synteettisiä kemikaaleja, joilla on elintoiminnoilleni mahdollisia kiistanalaisia vaikutuksia.

haitallisempaa kirjoitti:

Raskaus ajan lihomisen aiheuttaa yleensä rasvan sijaan tärkkelys ja sokeri. Useimmat tulevat pahoinvoinnin myötä syömään lähes pelkkää tärkkelystä (eli sokeria), kun muu ei maistu. Tärkkelys imeytyy sokeriksi vereen ja se nostaa sikiön verensokeri arvoja -> lapsi lihoo jo kohdussa ja altistuu erilaisille terveyshaitoille.

Lue lisää

Raskausajan diabeteksen saa tehokkaimmin kuriin vähentämällä tärkkelyksen ja sokerin syöntiä. Kuten tiedätte raskausajan diabetes on vaarallinen niin äidille kuin lapsellekkin. Haittoja tulee nimen omaan korkean verensokerin takia ja kautta.

Jos äiti jättää syömättä perunan, viljatuotteet, riisin ja maissitärkkelyksen sekä sokeroidut jutut ei verensokeri voi kertakaikkiaan nousta lasta vahingoittavalle tasolle. Äiti korvaa em. jutut moninkertaisella annoksella vihanneksia ja parilla lusikallisella oliiviöljyä. Ihmiselimistö pystyy valmistamaan elintoiminnoissa tarvittavan glukoosin itse muista ravintoaineista. Siksi sokerin ruokavaliostaan pois jättänyt ei kärsi sokerin puutteesta.

Hiilihydraatit ja tärkkelys kannattaa ottaa mahdollisimman hitaasti imeytyvistä lähteistä. Vihannekset ovat paras lähde ja niitä voikin syödä runsaasti verensokeriaan nostamatta. Hitaina hiilihydraatteina pidetyt täysjyväviljat imeytyvät vihanneksiin verrattuna kolme-neljäkertaa nopeammin ja ne nostavat silloin verensokeria. Syöty rasva ei nosta verensokeria lainkaan, proteiini hiukan.

kuriin sokereita vähentämällä kirjoitti:

Raskausajan diabeteksen saa tehokkaimmin kuriin vähentämällä tärkkelyksen ja sokerin syöntiä. Kuten tiedätte raskausajan diabetes on vaarallinen niin äidille kuin lapsellekkin. Haittoja tulee nimen omaan korkean verensokerin takia ja kautta.

Jos äiti jättää syömättä perunan, viljatuotteet, riisin ja maissitärkkelyksen sekä sokeroidut jutut ei verensokeri voi kertakaikkiaan nousta lasta vahingoittavalle tasolle. Äiti korvaa em. jutut moninkertaisella annoksella vihanneksia ja parilla lusikallisella oliiviöljyä. Ihmiselimistö pystyy valmistamaan elintoiminnoissa tarvittavan glukoosin itse muista ravintoaineista. Siksi sokerin ruokavaliostaan pois jättänyt ei kärsi sokerin puutteesta.

Hiilihydraatit ja tärkkelys kannattaa ottaa mahdollisimman hitaasti imeytyvistä lähteistä. Vihannekset ovat paras lähde ja niitä voikin syödä runsaasti verensokeriaan nostamatta. Hitaina hiilihydraatteina pidetyt täysjyväviljat imeytyvät vihanneksiin verrattuna kolme-neljäkertaa nopeammin ja ne nostavat silloin verensokeria. Syöty rasva ei nosta verensokeria lainkaan, proteiini hiukan.

Lue lisää

Tässä ei ollutkaan kyse raskausajan diabeteksestä vaan ylipainosta. Ne eivät ole yksi ja sama asia. Laihakin äiti voi saada raskausajan diabeteksen.

Diabetes äidille on ihan omat ruokavalionsa, mutta ns. terveen äidin ei tosiaankaan tarvitse samaa dieettiä noudattaa.