kyselisin

pakko-oireinen tietää varsin hyvin,että ajatukset ovat omie,eikä kenenkään muun "pakottamia",tämä on ihan ehdoton juttu,jos puhutaan puhtaasta pakko-oireisesta häiriöstä.
paha mennä sanomaan,mikä veljeäsi vaivaa,pakko-oireiden lisäksi kyllä muutakin.pakko-oireinen ei "muutu" skitsoksi normaaliväestöä useammin.

pakko-oireet kuuluvat joskus skitsofreniaan,mutta skitsofreenikko kärsii psykooseista,harhoista (esim.vainoharhoista,juuri sitä että joku muu ohjailee,tarkkailee,vakoilee,vainoaa),kuuloharhoista yms.

olen huolissank siitä,että veljesi ei ole hoidon piirissä ja on hoitovastainen.pakkohoitolähete m1 olisi yksi vaihtoehto.puhu vanhemmillesi tilanteesta,jospa he saisivat veljesi hoitoon.sairaudentunnottomuus ja hoitokielteisyys on valitettavan yleistä,siksi tarvitaan läheisten varhaista jämäkkää asiaan.veljesi ei ehkä ole siinä kunnossa,että voi päättää itse.lääkkeitä on useita vaihtoehtoja ja luulisi niistä löytyvän sopivan veljellesikin.sairaalassa voisivat sitten hakea sitä oikeaa.

Itse olen kärsinyt teinivuosina pahoistakin pakko-oireista, eli pakottavista ajatuksista tehdä jotain. Tähän kuuluu olennaisena ajatukset siitä, että jos ei suorita jotain toimenpidettä tai puhemantraa juuri oikein niin tapahtuu jotakin kamalaa.

Itselläni pakko-oireisen häiriön laukaisi vakavaksi selvästi huonontuneet olosuhteet kotona...vanhempien alkoholinkäyttö ja äidin syöpään sairastuminen. Kuitenkin niin kauan kuin muistan olen kärsinyt näistä oireista, mutta pahin piikki tapahtui ollessani 13-14 vuotias.

Minun oireisiini kuului pakonomainen käsien peseminen ja pesin käteni aina vereslihalle saakka. Käsiä oli vain vielä pestävä vaikka ne olivat haavoilla ja rutikuivat. Pesin kädet aina astianpesuaineella todella kuumalla vedellä useita kymmeniä kertoja päivässä. Oireisiini kuului myös tuo ääneen puhuminen siinä määrin että laskin numeroita ääneen...eli saatoin näpsyttää valokatkaisijaa esimerkiksi päälle, kiinni, päälle, kiinni ja laskea ääneen monestiko olin sen tehnyt. Saatoin lopettaa laskemisen vasta kun pakkoajatus siitä että jotain kauheaa tapahtuu helpotti. Minulla pyöri myös tahtomattani ikäviä ajatuksia päässäni jotka sain purettua vain sanomalla ääneen jotakin tiettyä. Pakkoajatukset saattavat aiheuttaa myös ikävän ahdistuskohtauksen joita minulla on ollut useita, toisaalta kohtaus auttaa pääsemään eroon noista ajatuksista.

Minulla oireisiin kuului myös esineiden koskettelu "oikein".. eli jos kosketin vaikkapa pöydänkulmaa väärin, se laukaisi kamalan ahdistuskohtauksen ja pakkoajatukset joista pääsi eroon vain koskettamalla pöydän kaikkia kulmia vähintään kerran. Myös avasin aina kaikki ovet käyttämällä apuna paidanhelmaa tai muuta sellaista...en koskaan koskenut käsilläni oikeastaan mihinkään. Ja jos söin esimerkiksi leipää, pidin kiinni vain leivänkulmasta ja kun leipä oli syöty lähes loppuun saakka, heitin kulmapalan roskiin. Pelkäsin yhdessä vaiheessa myös useita ruoka-aineita ja niiden kantamia bakteereja ja laihduinkin rajusti kun en voinut useita ruokia syödä ja toisaalta taas syöminen oli niin vaikea prosessi. Tuossa muutamia esimerkkejä sinulle siitä miten erilaisia oireita voi olla...oireet voi muuttua, vähentyä tai lisääntyä.

Oireet helpottivat minulla vanhetessa enkä ole koskaan saanut hoitoa oireisiin. Tosin vieläkin pesen käsiä enemmän kuin keskivertoihminen mutta en sentään vereslihalle saakka. Käsien pesuun liittyy toki oleellisesti bakteerien ja sairastumisen pelko. Ja jotakin muutakin pientä minulla vielä on, mutta ei mitään sellaista mikä haittaisi normaalia elämää, toisin kuin teini-iässä.

Toivottavasti kirjoituksestani on jotain hyötyö sinulle ja ymmärrät veljeäsi paremmin.