Ensiksi täytyy todeta, että olen varmaan ylihuolehtiva mamma. Mutta jo nyt ahistaa, vaikka lapsi lähtee vasta ensi syksynä kouluun. Ongelma ei ole lapsen halussa, vaan äidin syyllisyyden tunteessa. Olen ammatiltani opettaja, ja työt siis alkavat samana päivänä kuin lapsen koulu. Eri koulu, toisella puolella kaupunkia kuin lapsen koulu. ÄÄÄK! Miten lapseni pärjää eka päivän ilman äitiä? Pärjää se, kyllä minä tiedän, odottaa jo nyt koulun alkua, on sosiaalinen ja uskaltaa mennä yksinkin uusiin juttuihin. Mutta kun äidin omatunto soimaa, "ET OLE TARPEEKSI HYVÄ ÄITI, KUN ET OLE VIEMÄSSÄ LASTASI EKA PÄIVÄNÄ KOULUUN..." Isihän se tietysti lapsen vie , mutta......... ÄÄÄK! Antakaa mulle itsetuntoa ja vahvistusta lisää. Onpahan taas älytön viesti... Mutta onko kukaan ollut samassa tilanteessa?
Eka koulpäivä ilman äitiä?
Stressaava opeäiti
6647
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tulee isänsä saattelemana. Ei se ole mitenkään erikoista. Olen itse ollut viemässä kolmea lasta koulutielle, mutta isiä saattelijana oli yhtä lailla. - Pääseekö isi myös hakemaan vai miten järjestätte sen? Minusta on näyttänyt, että iltapäiväkerhoon menijöitä ei ensimmäisenä päivänä juuri ole ollut.
Kiitos kommentista. Isi kyllä pääsee hakemaan ja viemään ainkin varmaan pari ekaa viikkoa, jos saa loman järjestettyä. Mummulla on eläkepaperit vetämässä, joten iltapäivähoito järjestynee... Onneksi kommentoit nähneesi muitakin isejä pihalla. Kun omalla koululla eka päivän meininkiä on katsellut, ei isiä juuri näkynyt ole. Kyllä se tästä. Kiitos vielä kommentistasi!
Kouluittain tuollaisia eroja. Meillä koulussa on kyllä isiä aivan laumoittain koulun pihalla. Sitten vielä myöhemminkin kuten vaan seuraamassa koulun meininkiä ja touhuja koulussa. Olen siitä ylpeä kun nykyään isät ovat niin aktiiveja en ole siis yksin isänä koulussa. Eikä siitä saa kantaa huonommuutta jos ei äitinä voi saattaa lastaan kouluun asioita kun ohjaa niin moni tilanne missä eletään ja miten. Hymyile ja ole onnellinen lapsesi puolesta ja tiedäthän että lapsi kannustaa myös sinua äitiä.
vaikeaa se oli mullakin, kun nuorimmainen syksyllä aloitti koulunsa ja en voinut olla häntä sinne viemässä(onneksi isällä oli siihen mahdollisuus).Meidän koululla oli ainakin ollut isiä paljon mukana.Kyllä se iskä on ihan yhtä hyvä saattaja, mutta taitaa olla niin,että me äipät vaan kerätään itsellemme paineita tämmöisistä asioista.Minäkin murehdin nyt sitä,että en pääse ekaluokkalaiseni joulujuhlaan,mutta valitettavasti oma työni on sellainen,ettei sieltä pääse lähtemään.Joten kohtalotovereita kyllä löytyy!
Nyt lopettakaa ulina, äitirukat!
On isit ja mummot ja kaikki sosiaaliset verkostot, ja silti tuntuu äideillä olevan vaikeaa. Melkein oksetti kuin luin noita teidän jorinoita.
Itse olen yh, lapsi meni kouluun uudella paikkakunnalla, ei ollut isiä tai mummeleita kaverina. Ja hyvin pärjäs, vain yksinäiset aamut pelotti. Järjestin siis aamuhoidon, rahalla.
Helekatti, älkää narisko turhasta. Vauvoistanne kasvaa muuten kitiseviä lellivauva -aikuisia.
lapsista mitään lellivauvoja siksi tulee,että äidillä on paha mieli, kun ei voi osallistua esim.joulujuhlaan!Itse olen juuri yh-äidin lapsi ja äitini ei työnsä takia voinut juhliin ym.paljoakaan osallistua ja ehkäpä juuri sen takia olen aina halunnut olla omieni juhlissa yms.mukana(tämän hetkinen työ ei vain anna siihen mahdollisuutta).Toki esim. mummokin on saatttajana/juhlissa mukana hyvä asia , mutta ei kuitenkaan sama asia kuin äiti!Sen voin sanoa omasta kokemuksesta.Mut kaikkihan me ollaan erilaisia äitejä ja jokainen toimii ja tuntee omalla laillaan (jos se sinua oksettaa et jollain on paha mieli lapsensa puolesta niin oksenna toki pois).