kertokaa

mitenkään erinlainen VAAN otat asiat liian päivän selvänä ,joten kysynykin sinulta.

Oletko koskaan menettänyt elämässäsi mitään tärkeää.??
tai osaatko kunnioitta vaimoasi oikella tavalla.

Hei, kuulostaa siltä että sulla on itsetuntokriisi ja olet alkanut epäillä omaa arvoasi? Miksi ihmisillä on mielestäsi "markkina-arvo"? Arvopaperit ja ihmiset ovat eri asioita. Kun pörssiyhtiöiden arvottaminenkin on vaikeaa (analyytikoista toinen sanoo 'osta' ja toinen 'myy'), niin miten sitten ihmisten arvottaminen onnistuisi?

Ihminen on taipuvainen määrittelemään itsensä jonkinlaiseksi ja sitä kautta muut. Miettimäsi asiat ovat niin isoja, että niissä ei ole yhtä totuutta. Itselleen armeliainta lienee ajatella että " minä olen ok, ja sinä olet ok". Koska muuta tietoa meillä ei oikeastaan ole käytettävissä. Miten voisimme arvottaa toista ihmistä, jos oma itsetuntemuksemmekin on vielä hakusessa? Miten silloin voisimme tunkeutua toisen ihmisen piilossaoleviin ominaisuuksiin, vahvoihin ja vielä kehittyviin? Luulen, että se on mahdoton tehtävä. Neutraali/posiitiivinen ajattelu helpottaa omaa elämää. Sillä meillä on vain "oma" elämä elettävänä.

Oma mielipiteeni on, että ihmisiä ei voi arvottaa. Kaikki ovat tasa-arvoisia ihmisolentoja. Ulkonäköasioille ei voi mitään ja ulkonäön kautta ihmisten arvottaminen kertoo enemmän arvioitsijasta kuin sen kohteesta.

Muttet ole koskaan elämässäsi rakastunut.

En ole menettänyt koskaan ketään/mitään tärkeää, mutta omasta mielestäni kuitenkin kunnioitan naistani pitämättä häntä kuitenkaan itsestään selvyytenä. En kuitenkaan usko, että menettäminen muuttaisi käsitystäni tunneasioihin.

Itse asiassa haluaisin kuitenkin olla tunteellinen, koska tiedän, miten onnelliseksi tunteellinen ihminen voi tulla. Ehkäpä olen kateellinen tunteellisille ihmisille?

Markkina-arvo pörssissä määräytyy samalla tavalla kuin elämässä: kysynnän ja tarjonnan mukaan. Se määrää pitkällä aikavälillä osakkeen markkina-arvon riippumatta analyytikoiden paskan jauhannasta. Ja sitä samaa paskaa mekin nyt jauhamme.

Me ihmiset kuvittelemme usein niin, että toinen on ikäänkuin on tuote, jonka hankimme eri ominaisuuksin varustettuna.

Mikäpä sen paremmin sopii nykyajatteluun.
Entäs jos tuo tavara meneekin joskus rikki?

Annammeko sen kierrätykseen vai heitämmekö pois?
Mihin asti riittää silloin se sama rakkaus, millä olemme tottuneet (muista) tavaroistammekin pitämään?

Jos et tunne rakastavasi, et ehkä sitten kykene siihen vielä. Saattaahan nimittäin olla, että olet hankkinut itsellesi kumppanin juuri tuolla tavaraperiaatteella.

Muista kuitenkin, että hänen olisi saatava kuultava ne sanat.
Muutoin et ole aito itseäsikään kohtaan.

Sinun pitää olla rehellinen tässä asiassa itsellesi ja hänelle.

Jonkinlainen herkkyys nimittäin jää tässä nyt puuttumaan.Ja sen myötä oikeanlaiset tunteet.

Opettele avautumaan ja ilmaisemaan luovaa ja herkkyyttä vaativaa puoltasi.
Tuntemaan iloa ja surua.
Vai oletko koteloinut tunteet aikakapseliksi sisällesi?

Muistele myös, miten tunteita osoitettiin lapsuudenkodissasi. Millainen on isänmallisi ja miten paljon siinä on sinua?

Kannattaisi ehkä yrittää kehittää jollain tavalla itsetuntemustaan ja löytää se pehmeämpi ja herkempi minuutensa osa, jota on laiminlyönnyt.
Tutustu vaikka alan kirjoihin.
Siitä on hyvä lähteä liikkeelle.

Kirjoituksesi jälkitunteena minulle tuli suru.

Seurustelin kerran 4v. erään miehen kanssa.
Hänelle oli hyvin vaikeaa sanoa rakastavansa.
Yleensä käytti kaikenlaisia muita kiertoilmaisuja ja todisteluja asiasta.
Mutta nainen haluaa kuulla myös sen lauseen.
Vaikka niin kulunut lause jo onkin.

Sisimmässään hän kun ymmärsi, ettei tässä asiassa saa puhua muuta kuin totuutta.
Tiemme erosivat.

Onko vaimokkeellasi ehkä joku tietty tekijä, mikä sinua häiritsee esim. ulkonäöllisellä puolella?
Sellainen, että vertaat häntä tässä asiassa muihin naisiin.
Onko ajatuksenasi, että saattaisit tehdä viellä häntä paremman valinnan?

Tiellemme osuneet ihmiset ovat meille vain lainaksi annettu. Siksi on parempi avata sydämensä rakkaudelle.
Se tarkoittaa käytännössä sitä, että antaa anteeksi itselleen oman epätäydellisyytensä. Lisäksi myös sen toisen ihmisen epätäydellisyydet.

Täydellisyyttä kun ei ole. On vain meitä epätäydellisiä olioita, jotka yritämme peiteillä parhaimman mukaan puutteitamme.