mitä tehdä ku asiat on päin vittua ja nyt ase leuan alla milliä vaille et painanko... laitoin jo viestin tähän kysymykseen mut ei sitäkään näkyny... joo mut painanko?
itsemurhako?
...
25924
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Et paina.
Mikä mustaa mielesi?
Et voi kirjoittaa sanaa "epätoivo" ilman sanaa "toivo". Aina on muita mahdollisuuksia.
elämä. enkä ole mikään teinikään enää tää on vähä sekavaa ois edes kännissä.ei taida enää mulla olla mitään...mulla vaan sitä toivoo ei enää taida olla suuntaan eikä toiseen.
Kuule, olen itse ollut masentunut enemmän tai vähemmän niin kauan kuin saatan muistaa. Nyt viimeisin masennuskausi kesti joulukuun alusta ihan viimeviikoille asti. Nyt olen päässyt pahimmasta epätoivosta ja olen päättänyt maanantaina ottaa yhteyden paikalliseen mielenterveystoimistoon.
Voisitko sinä tehdä samoin? Jos tuollaiset ajatukset pyörivät mielessä niin vähintään pitäisi päästä puhumaan jollekulle.
Itsekkin olen harkinnut itsemurhaa monta kertaa. Ateistina pelkään kuolemaa, täyttä katoamista. En halua aiheuttaa surua ja pahoinvointia läheisilleni, tuskin sinäkään. Ja ajattele näin: jos nyt tapat itsesti, se on ohi. Peli on menetetty. Et ole enää koskaan onnellinen. Jätät taaksesi paljon murhetta. Mutta jos päätät jatkaa elämääsi, sinulla on täydet mahdollisuudet onneen. Totta, kukaan ei voi taata että kaikki muuttuu paremmaksi. Itse oln päättänyt hyväksyä sen riskin.
Yritetään jaksaa, jooko?
olen itsekkin ateisti ja kaipaan sitä tyhjyyttä ja olemattomuutta kuin oli ennen mun syntymääki. en silti haluais mitään surua kellekkään tuottaa mut oon aikas varma et ei sitä kellekkää tulis.
Itse uskon että kukaan ei voi oikeasti tajuta kuoleman lopullisuutta, sitä, mitä merkitsee täydellinen olemattomuus, pyyhkiytyä pois jälkiä jättämättä.... Itseäni hirvittää juuri se.
Kun nyt kerran olemme hereillä aamuyöstä, voisitko kertoa tarkemmin mikä elämässäsi oikeastaan mättää? Ulkoiset tekijät vai sisäiset? Oletko voinut pahoin jo pitempään vai onko nyt tapahtunut jotain merkittävää joka aiheuttaa nämä ajatukset?
no ainahan ne on raha huolet mut on mulla muutenki menny aikas huonosti jo jotain viitisen vuotta.. eikä sitäkään ennen ollu mitenkään hurraamista......
Hanki oikeasti apua. Jos viisi vuotta on mennyt huonosti niin kyllä se jo masentaakin. Uskon että jos pääsisit puhumaan asioistasi, se jo pelkästää helpottaisi. Yksin ei tarvitse kärsiä. Tiedän että varsinkin monien miesten on hankalaa hakea apua, mutta se oikeasti kannattaa.
Rahan takia ei kannata masentua eikä VARMASTI kannata itseään tappaa. Raha on rahaa, ei mitään muuta. Kun alat saada helpotusta oloosi huomaat etteivät ongelmasi ole ylitsepääsemättömiä.
Kunhan et ala numeroksi nuorten miesten itsemurhatilastoissa. Se on surullista katsottavaa. Sinullakin on paljon elämää edessä.
Itse uskon että kukaan ei voi oikeasti tajuta kuoleman lopullisuutta, sitä, mitä merkitsee täydellinen olemattomuus, pyyhkiytyä pois jälkiä jättämättä.. tämähän juuri tekee kuolemasta paskalle elämälle täydellisen vasta kohdan. ja raha todellakin on vain rahaa. sen ku muutki ymmärtäs. sun kans kirjottelu on saanu jo laskeen aseen ainaki vähä alemmas. onko se sitte hyvä vai huono juttu...
Olen tämä rukoilija tuosta alapuolelta.
Sellainen kysymys, että oletko kokeillut pyytää apua taloudellisiin vaikeuksiin? Oletko käynyt sosiaalitoimistossa kysymässä, voitko saada avustusta velkojen maksuun? Myös monissa seurakunnissa myönnetään taloudellista avustusta ahdingossa oleville. Ihan ilmaiseksi, ilman että jäät velkaa.
olen mut ei se onnistunu.. ei kuulemma kuulu niille mun ongelmat....
tiiätkö, tosi monet on samassa tilanteessa. Kun nykyään on hirveesti näitä pikavippejä ja ihmisiä huijataan ostamaan kaikkea mitä ei oikeesti tarvitse...niin velkaantuneita on paljon. Ja joillain on miljoonavelat, joista eivät tule selviytymään ikinä.
Mutta on olemassa myös velkaneuvontaa ja ihmisiä jotka auttavat talousasioiden järjestämisessä.
Itse en osaa antaa linkkejä, mutta googlettamalla löydät varmasti. Älä luovuta, taistele hyvä mies!
Ja tosiaan, diakoniatyöhön kuuluu just tuo neuvonta elämän ja talouden järjestämisessä ja jopa auttavat ihan oikeasti maksamisessa, en usko että ne siellä sanoo, että sun ongelmat ei kuulu meille.
Kuolemaan tuomituilla on Amerikoissa pahimmillaan 10 vuotta odotettavaa: he odottavat vain kuolemaa.
Silti harva kuolemantuomion saanut tappaa itsensä, vaikka heidän elämänsä on täysin merkityksetöntä: he elävät vain kuollakseen.
Maanantaina soitat lääkäriin ja kerrot ajatuksistasi. Voit aloittaa kaiken alusta. Tarvitset vain uudistusta ja uuden alun ja apua siinä prosessisa. Vain sinun kokemukset ovat esteenä sille, että olisit onnellinen. Mutta voit päästä niiden kokemusten yli. Hae apua ja jos uskot Jumalaan, rukoile. Minä rukoilen sinun puolestasi.
älä ole yksin.
t: masentuneen ex
eihän tästä yli pääse mut jos mä pelkästään ottasin ton haulikon vaan uni leluks vai miks ne ihmiset sitä sanoo... miettis asioita tässä unettomana yönä.. mutten siitä helpottavasta ajatuksesta luovu. mut yksin on oltava ku ei mulla ennää näytä olevan ku tää helvetin netti.. kai se on parempi ku ei mitään.
...nyt sentään haulikon kanssa nuku. Ei se sieltä häviä, vaikka laittasit kaappiin yöksi.
Lupaa, ettet luovuta ennenkuin oot kokeillut kaikki maailman keinot itsesi pelastamiseksi. Ois niin tyhmää luovuttaa, jos joku keino sittenkin ois auttanut...tai edes vähän helpottanut oloa. Älä oikeesti luovuta, on niin paljon asioita joita voit tehdä parantaaksesi tilannettasi. Toivon sulle voimia ja taistelutahtoa. Ja uskallusta pyytää apua!
antaa sen nyt kuitenki kaiken varalta tuossa olla.. oon mä kaikenlaisessa terapioissa käyny mut ei se oo muuta ku paskan jauhamista ja ajan hukkaa. on mulla joku lääkityski mut ei se hirveesti oo auttanu.. jospa mä nyt ainaki yhen vuorokauden taas miettisin... vaikka siskon synttärin kunniaks...... Lupaan.
No sä tarviitkin varmasti sen terapian ja lääkityksen lisäksi ihan käytännön apua. Siis noissa talousasioissa ja muutenkin elämän järjestämisessä. Varmasti turhauttaa, jos terapiassa vaan puhutaan, eikä sitten kuitenkaan elämässä käytännössä tapahdu mitään muutosta.
Sä voit kuitenkin itse vaikuttaa niihin käytännön asioihin ja tehdä suunnitelmia siitä miten saat järjestettyä asiat. Ja ihan tyhmää sun on yksinään miettiä siellä noita käytännön ongelmia, kun on olemassa neuvontaa varten koulutettuja ihmisiä. Niiden työ on auttaa ihmisiä, jotka on just tuollasissa vaikeuksissa kuin sinä. Toivottavasti löydät oikeat neuvojat, eikä kukaan sanois sulle, että oma on ongelmas. Ja jos sanoo, niin älä silti luovuta!
Kirjoita taas tänne, miten on lähtenyt menemään, jookos.
Lähipiiristä kannattais jotain nykästä hihasta kuka ois sellanen kenen kans voisit viettää aikaa, tehdä jtn konkreettista. Fyysinen aktiivisuus vaikuttaa kummasti siihen henkiseen olotilaan..tai se et on joku siinä vieressä.
Toivottavasti et oo yksin.
..niin.Olen joutunut noin kahdeksan vuotta sitten tilanteeseen, että vaimoni teki itsarin--ja en oikein ole vieläkään toipunut.Mutta yksi asia auttoi--asuin siihen aikaan siellä etelässä ja olen hyväksi havainnut omalla kohdallani, että "mammonan"perässä juokseminen riitti ja muutin Lappiin.
Itsarissa ei "voita" kukaan, vaan kaikki ovat "häviäjiä".Toivon sinulle Nikke (ilmeisesti 25 vee)kaikkea parasta ja elämää onpi sinulla edessäsi n.50 vee ja kaikki on mahdollista ja kohtaa elämä omana elämänäsi ja tee oikea ratkaisu--eli jatka elämääsi.Näin lapinterveisin ex Stadinkundi ja lähti minulla juuri seitsemäs vuosikymmen elämässäni--missä ollut riittävästi laskuja ja nousuja.
vaan kannattaa olla taistelija eikä luovuttaja.
Elämä on täysin merkityksetöntä, todella tyhjää. Illuusio, on se missä me elämme.
Ajattele vaikka muurahaisia, he tekevät paljon töitä, eivätkä saa palkkaa tai arvostusta.
Anna kaiken olla ja uskalla löhöillä, ei ole mitään syytä tehdä mitään. Emme ole muurahaisia, eikä meistä ole velkaantuvalle valtiolle kuitenkaan hyötyä.
Miksi tappaa itsensä, kun voi olla tekemättä mitään. Mieliskele asioita ja kirjoittele nettiin, ei sitä mitään muuta tarvitse tehdäkään.
Kannattaa lakata murehtimasta asioista, joille ei voi mitään. Kannattaa luopua niistä turhista illuusioista. Niinkuin raha ja kavereiden suosio ja menestys ja mitä niitä nyt onkaan. Olet vain ja pysyttelet hengissä, siinä on ihan tarpeeksi tehtävää. Sitten kun oot oikeasti lakannut tavoittelemasta noita em. illuusioita, saatat huomata olevasi vapaa...ja ehkä jopa onnellinen.
merkityksetöntä. Kaikki on ihan tyhjää ja millään ei oo mitään merkitystä. Miksi tehdä työtä, käydä koulussa jne? Kaikkihan on ihan turhaa! Kaikki me kuollaan joskus joten todellakin: miksi tehä yhtään mitään? Todellakin sama se jos vaan on kotona koko ajan eikä tee yhtään mitään.
...aivan samaa joskus itekkin ietiskelly. Näissä taajaman kanakopeissa. Ei ihmistä oo tehty vangiksi, jonka pitää pelkästää opetella kokoajan uutta ja käydä työssä päivästä toiseen. Elämässä olis paljon muutakin...ehkäpä ihminen nauttisi enemmän olostaan mikäli se joutuisi koko ajan taistelemaan hengestään. Ei tuli mitään masiksia... niin se vain taitaa olla