Taas ja taas katsomaan,
tuttua metsää puita maisemaa.
Mis sielä niin, niin tuoki,
tuttu oisko rakkain paikka,
päällä maan.
Jääny lähtemättömänä,
sitä ihmeeks asti mietin.
Voi tuoki kallionen ranta ja
kalliolla iso,
niin lapsen silmin se
oli iso kivi.
Siihen paistoi aina aurinkoki,
järven yli sinne uin,
paljain jaloin kiven sylin,
senki miten sileää se olikaa,
veden käden jälki
sileäks hyväilyllään saanu.
Tässä meidän on niin hyvä olla,
ollaan vaan ja katsellaan,
kalliosaarelle päin,
sielä ne kivet odottaako,
ne meitä,odottaa.
Vesitie alkaa
vesi kastaa jalkaa ja
matka kalliosaarelle alkaa,
kivi ei se enää oo,
niin suuri.
Tahtoisin nähdä lapsen silmin,
järviki see oli niin suuri,
vastapuoleinen rantaki,
se oli niin kaukana.
Ehkä hyvä sittenki,
järvi on, kallio on kivi,
paikka on, on,
ja tämä rakas heinälato,
meidän ihanin paikka.
Miten tässä on hyvä rakastaa,
on vain luonnonkauneus ja
niin syvää rauhaa.
Tästä näkee kokee
alas laskeutuneen rakkauden.
tuttua metsää puita maisemaa.
Mis sielä niin, niin tuoki,
tuttu oisko rakkain paikka,
päällä maan.
Jääny lähtemättömänä,
sitä ihmeeks asti mietin.
Voi tuoki kallionen ranta ja
kalliolla iso,
niin lapsen silmin se
oli iso kivi.
Siihen paistoi aina aurinkoki,
järven yli sinne uin,
paljain jaloin kiven sylin,
senki miten sileää se olikaa,
veden käden jälki
sileäks hyväilyllään saanu.
Tässä meidän on niin hyvä olla,
ollaan vaan ja katsellaan,
kalliosaarelle päin,
sielä ne kivet odottaako,
ne meitä,odottaa.
Vesitie alkaa
vesi kastaa jalkaa ja
matka kalliosaarelle alkaa,
kivi ei se enää oo,
niin suuri.
Tahtoisin nähdä lapsen silmin,
järviki see oli niin suuri,
vastapuoleinen rantaki,
se oli niin kaukana.
Ehkä hyvä sittenki,
järvi on, kallio on kivi,
paikka on, on,
ja tämä rakas heinälato,
meidän ihanin paikka.
Miten tässä on hyvä rakastaa,
on vain luonnonkauneus ja
niin syvää rauhaa.
Tästä näkee kokee
alas laskeutuneen rakkauden.
Vastaukset 8
Vanhimmat
..minä olen aivan lääpällään luontorunoihin ja tämä sinun omasi on levollisen kaunis. Samalla hiukan haikea, kun haluaa katsella lapsen silmin. Kummasti ne tutut kivet aikuisena ovat pienempiä, niinkuin kaikki muukin luonnossa : )
kiitos sinulle hienosta lukuhetkestä : )
Joha mä kyllä oon aatellu,
ettei enää mitää sieltä.
Olen nyt jotenki sinne jääny ja
sielä kun ois vielä niin paljon.
Ehkä pitää kunnioittaa sitä,
mitä kokee ja näkee.
padme amidala
kiitos Sinun vastaukses antoi luvan,
mitä nee kinttupolut kertookaa,
sielä mää nyt meinaanki olla,
siihen asti ja elää värittää.
Hymyä päivääs kiitos palauttees lämmitti,
hyvää sunnutaipäivää..Liisa
näin "koiranilma" päivänä
avasit minulle maiseman
niihin mitkä ovat olleet
Sinulle rakkaita
ja ovat edelleen
siellä jossain ja myös
sydämen kätköissä
kirjoitat vain niin hyvin
niin osaavasti
jopa minäkin istuin tuolla
sileällä isolla kivellä kanssasi:)
viikonloppu oliki vesikeliä,
jäi väliin lenkkeily minultaki.
Tänää saiki nousta auringon kanssa
aivan ihanaa, kahvitki jo ulkona join.
Uskomatonta , ollaan taas selvitty,
kaamoksen piirityksestä valoon.
Tänääki joha mää oon ollu katiskassaki,
sielä, sielä muuten on kesä.
Ilmakylpyjä sielä saa varpaatki,
eihän sieltä pois viihti enää tullakkaa.
Kuha mää nyt kierrän riihet ja
veivaan sitä rusamasiinaaki,
vintaa kaivosta vettä ja lypsä lehmät,
heh taitaa mennä jonkin verran aikaa.
kaaru
aamulla koneeni ei auennu ja
onneks tuo poikani see on tekniikan ihmelapsi,
tuli taas äitiä auttamaan, semmonen kullannuppu.
Sinulle eilisestä vielailustas kiitos ja
oikein aurinkoista alkanutta uutta viikkoa..Liisa
Olet taas Liisa
runosi kirjoittanut
suurella sydämmellä
sen viimeistellyt..
Sunnuntain iloista
iltaa sinulle toivoo
noita vesisateen keskeltä=)
Juuuuu,sillä aatteles,
siihen asetettu,
ihmettelenki miten sekii,
eikö oo jo lahonnu kynnys?
See kantaa antaa,
kypsynyttä hedelmää,
minkä yö myrskyt kasvattaneet.
Uskomatonta saada rakastaa,
sopisko tähän tyttöni sanat nyt?
Hän tuli ulkoa ja joku oli sanonu,
te ootte kaikkein köyhimpiä tässä talossa.
Makasin petillä tyttö kiepsahti kainalooni ja
sano,"minä en ainaskaa oo köyhä, kun minulla on
Jeesus"
Nyt minua alkaa itkettään, nuokki sanat elää.
Minänoita
Sinulle lämmin halaus kun näit vaivaa ja
viihtit noita Liisan tarinoita käydä lukemassa.
Rakkaudella aurinkoista päivää kaikille.
Aivan uskomaton runosi, siihen Murukulta upposi satavarmasti!
Ei olisi halunnut kyllä tupsahtaa takaisin tähän Helmikuuhun, lumen keskelle, ollenkaan!
"Miten tässä on hyvä rakastaa,
on vain luonnonkauneus ja
niin syvää rauhaa.
Tästä näkee kokee
alas laskeutuneen rakkauden."
Hienoja syviä sanoja! Lämmin halaus ja kiitos tästä Liisa, runosi toi 'sitä jotakin' Murukullan sisälle! :)
Ihanhan oon ihmeessäni itsekki,
piti vaan ottaa ne askeleet ja
tänne tulla.
Aikansa kun on sitä vettä kantannu
kaivoon jossa vesi ei pysy.
Miten siihen onkaa menny aikaa ja
niitä elämän voimia?
Lupa upota kunnolla
saada sydämessään kokea,
rakkauden kesää
Sitä itselle ja muille toivon,
kipupisteetki elämän poistuis,
vois heittäytyä
rakkauden aallot ne kantaa ja
ne on totta.
Liisaki tätä helmikuuta
jo keväisenä kokee,
aurinkoa sain jo kasvoilleni.
MURUKULTA
linnuntietä voit tänne tulla,
hymyä kiitoksen kanssa,
ihanalle palautteelles.