Lapsellani on profiili irc galleriassa. Hän näytti minulle muutamien tuttavaperheiden nuorison hyvin avoimia päiväkirjajuttuja, jotka ovat kaikkien luettavissa.
Ihmettelen, miten nuoret kirjoittavat aivan kaiken jokapäiväisestä elämästään ja samalla paljastavat hyvinkin intiimejä juttuja vanhemmistaan, sisaruksistaan, sukulaisistaan.
Kyllä hävetti heidän perheidensä puolesta.
Ihmettelen, miten nuoret kirjoittavat aivan kaiken jokapäiväisestä elämästään ja samalla paljastavat hyvinkin intiimejä juttuja vanhemmistaan, sisaruksistaan, sukulaisistaan.
Kyllä hävetti heidän perheidensä puolesta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No, itse on edes menisi lueskelemaan juttuja joita nuoriso sinne kirjoittaa. Saati sitten uskomaan kaikeka mitä kapinallinen mieli perheestään vihan hetkinä keksii.
Aika useat aikaihmisetkin pitävät blogeja, joissa paljastavat itsestään henk.koht asioita. Tai nettipäiväkirjoja. Aina on mahdollista niistäkin tunnistaa, vaikka anonyymina kirjoittaisi.
Valistusta ei vissiin ole tarpeeksi, tai sitten on liikaakin ja nuoriso kapinoi.
Vielä pieni lisäys tehtävä. Jos siellä oli ikäviä juttuja perheestä, lienee paikallaan kertoa tuttavillenne asiasta, jotta voivat ottaaa asian esille lastensa kanssa.
on eri ihmisillä erilainen. Minä itse pidän julkista päiväkirjaa, jossa tieten tahtoen pyrin kisaamaan itseni kanssa siitä, että "uskallanko" paljastaa myös kaikki virheet, mokat ja heikkoudet. Tavoittelen nimenomaan kaikkinaista kulissien poistamista ja sitä kautta pyrin todelliseen dialogiin en vain itseni vaan myös muidne kanssa.
Yksityisyyden häviäminen ei siis ole mielestäni irc-gallerian, facebookin, blogien , kuvablogien tms ongelma.
Sen sijan myönnän kyllä reagoivani joskus esim sellaisiin nuorten päiväkirjoihin, joissa runsas päihteiden käyttö, promiskuiteetti, ilkivalta ja vastaava esitetään ideaalisena elämäntapana jopa varsin nuorille lapsille. Moisesta tulee surullinen olo.