Seurustelen kaurismiehen kanssa.Tavatessamme hän puhui minulle ihania asioita.Hän kertoi minusta asioita, joita nainen haluaa kuulla. Hän kannnusti ja oli huomaavainen. Edelleen hän on äärettömän hellä ja halaa paljon, mutta en saa häntä puhumaan tunteistaan. En ole vaatinut enkä patistanut kertomaan, mutta se hiljaisuus tekee minut surulliseksi. Pitäkö minun ajatella, että kaikki asiat ovat kunnossa välillämme, siksi ei ole syytä puhua tunteista? Jos ei olisi kunnossa niin hän kyllä kertoisi? Kertokaan minulle?Haluaisin niin ymmärtää tätä ihmeellistä muuten niin ihanaa miestä.
miksi kauris ei puhu?
ihmetellen
142941
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kertoo kun mieli muuttuu...
kertoo, kun mieli *murtuu*, nimittäin sitten se varmaan kyllä kertoo, jos joku vaan kuuntelisi, heh..
seurustelu lopunan aikeita!!!!!
puhuu nimen omaan tekojen kautta, joita ovat mm mainitsemasi hellyys ja...
>puhuu nimen omaan tekojen kautta, joita ovat mm mainitsemasi hellyys ja...
Joo, kaurismiehen kanssa suhteessa pitkään olleena voin kyllä vahvistaa tämän asian.
Niinkauan kuin teot kertovat välittämisestä, hellyydestä jne, ei sinun tarvitse olla huolissasi. Kauris ajattelee melko rakenteellisesti eikä tunteista puhuminen ole hänelle ollenkaan helppoa. Myöskään häneltä harvoin saa kuulla kehumista tms. mutta se ei kuitenkaan tarkoita ettei hän arvostaisi.
Veikkaampa melkoisella todennäköisyydellä että siitä on kyse tässäkin.
pohjan tähden alla" - teoksessa Akseli kirjoittaa vankilasta Elinalle; "Jätän taaskin kirjoittamatta sen, minkä sinä muutoinkin tiedät."
Minusta se on perussuomalaisen miehen rakkaudentunnistus ja mielestäni teoilla on ratkaisevasti suurempi painoarvo kuin sanoilla.
edellesen kirjoittajan kans... teoilla todellinen merkitys... sanahelinä turhaa
Vaikka asiat on hyvin niin naisen mielestä niitten pitää olla vieläkin paremmin.... Siihenhän ei tietty muu auta kuin että mies muuttuu.
Tämä ei sinua auta mutta kerronpa, että kaurissisareni valittaa toisinaan ettei hänen muuten niin ihana vaakamiehensä puhu hänelle tarpeeksi tunteistaan.
Et sillee heillä.
...valittaa. Kysyin, koska haluan ymmärtää häntä enkä valittaa hänelle. Ihminen voi oppia virheistään. Voihan olla että minullekkin tämä "oppi" tuli jo liian myöhään. Mukavaa talven jatkoa kaikille ja kiitos kun kommentoitte.
Kauris tykkää reilusta puheesta. Mieluummin yksi sana totta, kuin viisi sanaa puuta heinää. Eiks je kauriit?
Mulla itellä on merkurius kauriissa enkä tahdo saada sanaa suustani, mutta kun puhun, tulee asiaa:D No tuota, jaa.
Kauriille rehellisyys on valttia. Avaa sydämesi mulle, tahdon pelkkää rahaa sulle:)
jos ei kaurismies enää kosketakaan? Alkuun hurmasi kanssa "poikkeavalla" käytöksellään, puhui ja pussasi hurmaavia, ahhh :)
13 vuotta tuota katsellut ja ylä- ja alamäkiä on ollut paljon... tylsäksi ei voi moittia ainakaan niiden perusteella.
Puhetta ei ole tullut vuosikausiin, muuta kuin harvakseltaan. Muille kyllä puhuu, mutta ei mulle ja mistä loukkaannun yleensä. Koskettelua vielä vähemmän. Minä kun menen lähelle, vaihtaa joko paikkaa taikka tuhisee vaivaantuneena. Akti kyllä kelpais, mutta sekin tunnin esileikillä ja 3 minuutin aktilla. Ketä kiinnostaa joka kerta tollanen..? Ja siis asentoahan ei voi muuttaa, se on se perinteinen tai ei mitään.
Voi per... jos ei olis yhteisiä lapsia, niin olisin nostanut kytkintä jo vuosia sitten. Mikä siinä pitää mut täällä edelleenkin?
Kauris janoaa minun sanojani ja kannustustani. Hän itse ei tuhlaa sanojaa hempeilyyn eikä kanna lahjoja syliini. Mutta saan hellyyttä, kosketuksia ja ihana vetovoima välillämme on suorastaan uskomatonta.Uskon monen "kiven ja kannon" kautta kulkeneena, että suhde toimii vain vuorovaikuttaen. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa periaatteella. Kauriin kanssa tuo hiljaisuus lasketuu kun alan puhua tunteista. Hän kunntelee mitä minä tunnen ja halaa välittömästi onnellisena positiivisesta palautteestani. Hän vuorostaan ei pysty kertomaan mitä tuntee. En odota sitä enään vaan kysyn silloin tällöin "tykkäätkö minusta" suoraan. Saan taas vastaukseksi halaamisen. Eteenpäin tahdon tämän miehen kanssa, joten täytyy arvostaa näitä yhteisiä hetkiä ja jättää muut odotukset.Minä en pysty kauristani jättämään vaan tahdon nähdä mihin tämä johtaa.
ei puhu, ei ajattele kuin itseään, saa itsetunnon nollaan, on tylsä... LISTA JATKUU LOPUTTOMIIN....
Sillä lailla et en itsekkään kovin usein tule hirveästi tunteita muistuteltua.Kaippa se on tuo jäyhä ajatuksen juoksu et kun välillä tulee sanottua ni se on siinä. Ja tootuushan on kuitenkin et eikö jatkuva hokeminen tee sanoista merkityksettömiä. Antaa ruumiin kielen ja tekojen puhua puolestaan.