Muutama kuukausi sitten pitkäaikainen tyttöystävä jätti minut.
Siitä asti elämä on mennyt enemmän tai vielä vähän enemmän päin persettä. Masennusta, ahdistusta, univaikeuksia ym. ym.
Pitkään koitin pärjätä omillani, mutta sitten viimein oli "annettava periksi" ja varasin itselleni ajan psykologille. Kävi siinä mielessä pirun hyvä tuuri ja sain ajan jo ensi viikolle. Jonot kuulemma ovat kuitenkin kuulemma kovinkin pitkiä.
Toivon tosiaan että sieltä löydän apua.
Mutta muutama kysymys jos joku osaisi auttaa.
Jos minulle määräätään jonkinmoisia mieliala lääkkeitä, niin ovatko ne kuinka kalliita ja saako niihin minkälaisia avustuksia (kuten KELAn tukia tai vastaavia)?
Sekä tietty vastaan otetaan hyviä vinkkejä jolla päästä yli erosta ilman että tarvitsisi hakea uutta suhdetta tai mitään vastaavaa...
Siitä asti elämä on mennyt enemmän tai vielä vähän enemmän päin persettä. Masennusta, ahdistusta, univaikeuksia ym. ym.
Pitkään koitin pärjätä omillani, mutta sitten viimein oli "annettava periksi" ja varasin itselleni ajan psykologille. Kävi siinä mielessä pirun hyvä tuuri ja sain ajan jo ensi viikolle. Jonot kuulemma ovat kuitenkin kuulemma kovinkin pitkiä.
Toivon tosiaan että sieltä löydän apua.
Mutta muutama kysymys jos joku osaisi auttaa.
Jos minulle määräätään jonkinmoisia mieliala lääkkeitä, niin ovatko ne kuinka kalliita ja saako niihin minkälaisia avustuksia (kuten KELAn tukia tai vastaavia)?
Sekä tietty vastaan otetaan hyviä vinkkejä jolla päästä yli erosta ilman että tarvitsisi hakea uutta suhdetta tai mitään vastaavaa...
Vastaukset 8
Vanhimmat
hei!
hyvä kun olet saanut ajan psykologille. tärkeää on saada purkaa ajatuksia jonkun kanssa, se auttaa näkemään omia ajatuksia selvemmin- itsekseen kun pähkäilee on kuin kulkis laput silmillä...
sinällänssä suhteen jälkeinen alakulo ja ikävä on normaalia, se on merkki surutyöstä, joka on työstettävä. pitempiaikaisen suhteen jälkeen ikävää ja surua voi kestää useamman kuukauden, mutta sitten se alkaa helpottaa. suruun voi liittyä myös masennusta , ja sen syyn selvittely on sitten eri juttu.
psykologi ei voi määrätä lääkkeitä, hän kun ei ole lääkäri. jos mieliala kovin alakuloinen, unta ei tule tai muuten toivottaman tuntuista, varaa aika lääkäriin ja käy hänen juttusilla. sieltä tarvittaessa saat masennuksen hoitoon lääkitystä ja mahd. myös nukahtamista helpottavaaa lääkettä. kaikista kääkkeistä saa apteekissa jonkin verran kelakorvausta, mutta oma vastuu on itse maksettava.
vaikka olo kurja, PIDÄ KIINNI SÄÄNNÖLLISESTÄ PÄIVÄRYTMISTÄ! eli yritä herätä samoihin aikoihin joka päivä, ulkoile tunti päivässä tai harrasta muuta liikuntaa vaikka tuntuis kuinka vastenmieliseltä- se takuu varmasti kuitenkin alkaa auttaa niin unen kuin muunkin fiiliksen kannalta. pyri menemään nukkumaan samaan aikaa joka ilta.lue kirjoja suhteiden loppumisesta - kirjastosta löytyy monenlaisia opuksia. ja lue myös iloisempia kirjoja.
jos ystäviä, hakeudu heidän seuraan.
pahinta mitä voi olla, on turruttaa ajatukset viinaksiin ja jäädä mökkiin jököttämään.
uusi suhde tulee kun sen aika on- ja sitten kun se on tarkoitettu tulevaksi.
Tsemmppiä ja päätä pystyyn.
Tuossa nyt tulikin sitten jo semmoinen läjä syitä miksi viimeinkin tuli soitettua psykologille.
Kun suunnilleen ainoa, minkä takia viitsi poistua oman katon alta ja nähdä kavereita on viinan merkeissä.
Nukuttua tulee hyvin vähän jos ollenkaan ja niin edespäin.
Tähän mennessä olen "selvinnyt" pieleen menneistä suhteista etsimällä uuden naisen kainalooni, mutta pitäisihän sitä puolivälissä 50 elävän ihmisen opetella pärjäämään myös yksikseen... Eikö?
Kyllä olen tästä ystävieni kanssa jonkun verran puhunutkin, mutta siitä ei ole oikein ollut apua. Toivottavasti ulkopuolinen näkökanta toisi jotain apua tähän tilanteeseen.
Kiitos aikku viestistäsi. Paljon hyviä kokeilemisen arvoisia vinkkejä.
Ps. Osaisiko joku kertoa mitä suunnileen tuommoinen esim. kuukauden kuuri jonkinnäköistä masennus lääkettä kustantaa?
Masennuslääkkeet alkaa vaikuttaa mielialaa kohottavasti muutaman viikon käytön jälkeen. Alkoholin suurkulutus on huomattavasti kalliimpaa kuin masennuslääkkeiden käyttö.
Kun minä sairastuin eron jälkeiseen syvään masennukseen, menin mielenterveystoimiston päivystykseen. Sairaanhoitaja lohdutti, että kyllä minut nukkumaan saadaan. Totta puhui. Antoi muutaman tabletin mukaan ja johan alkoi nukuttaa. Lisäksi söin depressiolääkettä ja myöhemmin toista -lääkettä. Kävin silloin tällöin juttelemassa sen sairaanhoitajan kanssa...JA ELÄMÄ VOITTI!
samassa jamassa ollaan..sain lääkityksen ja olen aikasemmin ollut siinä luulossa että masennus lääkkeet ovat kalliita,mutta esim mulla viikon kuuri kelan korvauksien jälkeen on 5.90 et voimia sulle ja kysy jo lääkärissä lääkkeiden hintoja koska on mahdollista että voit saada ens alkuun näytepaketin jos olet taloudellisissa vaikeuksissa.
Erosin hiljattain 5 vuotta kestäneestä suhteesta. Aluksi ei uni tullut, kolmannen valvotun yön jälkeen hain terveyskeskuslääkäriltä nukahtamistabletit, jotka auttoivat silloin. Nyt en enää niitä tarvitse kuin satunnaisesti. Kivoja ja kuuntelevia ystävä kyllä löytyy, mutta rajat ne on heilläkin. Välillä ahdistaa oikein rankasti, ahdistus ikäänkuin pyyhkäisee aaltoina ylitse. Olenkin ajatellut että voisin käydä jonkun ammattiauttajan luona juttelemassa. Mutta missä ja millaisen? Kuuluuko minun mennä terapeutille / psykologille / psykiatrille? Itse asun Vantaalla, täällä tuskin pääsee terveyskeskukseen vai pääseekö? En minä tiedä. Ja paljonkohan yksityinen puoli oikein veloittaa?
soita terveyskeskukseen ja kysy sieltä neuvoa.itse asun pienemmällä paikkakunnalla ja täältäkin löytyy mobile josta saa ilmaiseksi tukea kriisitilanteissa.ensin kävin siellä joka päivä ja nyt kerran viikossa.ottavat vastaan heti kun sinne soittaa,ja ammatti taitonen henkilökunta.tai katso puh.luettolost tai netist.vointeja sulle.
Nyt on sitten tohtorissakin käyty.
Psykologi odottaa ensi viikolla. Tohtorisetä lykkäs suorilta kuukauden kuurin Seronil 20 mg.
Kenelläkään kokemuksia?
Ja aina tietty kiinostaa että miten tuo viina puoli toimii tuon kanssa.
Toivottavasti tästä nyt sitten alkaisi jonkinasteista nousua tapahtumaan.
"Aika parantaa haavat" pitää todella paikkansa. Ei se loppuelämää kestä. Oli hyvä kun tilasit ajan niin saat tukea ja saat puhua asiastasi. Jos otat jotain lääkkeitä niin kannattaa muistaa, että jokaisella on oma psyyke ja kaikki lääkkeet eivät käy jokaiselle, jollakin joku auttaa ja toisella taas ei. Siinä saattaa mennä tosi kauan aikaa ennenkuin sopiva lääkitys auttaa. Mutta puhuminenkin on yksi tapa jo lääkitä itseään. Oma kuorma helpottuu kun saa jakaa sen toisen kanssa joka ymmärtää. Tsemppiä ja uskon kyllä, että selviät ja hyvätkin ajat ovat vielä edessä. Usko itseesi ja ei tämä elämä yhteen ihmiseen kaadu.