Niinkuin nimimerkkinikin jo kertoo, niin olen parantuva anorektikko. Haluan ja aijon parantua!!
Olen tänään syönyt kunnon aamupalan; ruisleipää, jonka päällä oli JUUSOTA!, jugurttia ja join mehua.
Päivällä söin kunnollisen aterian, ja olen päivän myötä syönyt vähän suklaata ja juonut mehua.
Hetken mietin, että onko oikein syödä niin paljon, mutta tulin siihen tulokseen, että ansaitsen syödä ja tuntea mielihyvää ruuasta. Ruoka ei ole viholliseni. Sen avulla elän, ja siitä tulee hyvä olo!
Olen tänään syönyt kunnon aamupalan; ruisleipää, jonka päällä oli JUUSOTA!, jugurttia ja join mehua.
Päivällä söin kunnollisen aterian, ja olen päivän myötä syönyt vähän suklaata ja juonut mehua.
Hetken mietin, että onko oikein syödä niin paljon, mutta tulin siihen tulokseen, että ansaitsen syödä ja tuntea mielihyvää ruuasta. Ruoka ei ole viholliseni. Sen avulla elän, ja siitä tulee hyvä olo!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tosi hieno kuulla taas yksi ketä on tullut järkiinsä! Yritän tässä sairaudessa auttaa ex-muijaani tuloksetta;( Kuinka kauan kesti että tulit järkiisi ois kiva kuulla?
Kolme vuotta mä sairastin. Kerran olin ihan nenämahaletkuissa. Se oli kauheeta. Mutta se ei saanut mun päätä käännettyä. Vasta vähän aikaa sitten päässäni naksahti joku tärkeä hyrrä, joka sanoi, että sähän olet ruma luuranko, ja sulla ei oo kaikki hyvin.
Toivon kovasti, että saat ystäväsi parempaan suuntaan. Hän ei ehkä tiedä, että mikä häntä odottaa. Toivottavasti hän tajuaa tilansa ennekuin helvetti alkaa!
Hän on myös ollut nenämahaletkuissa joskus vuosia sitten ;( Hän kyllä sanoi että ei enää halua takas sinne mutta silti hän vain sanoo että tuo sairaus menee ohi ;(
Tulipa kiva olo viestistäsi. Ihanaa että täältä löytyy muitakin parantumisprosessia läpikäyviä ihmisiä. Haluan itse osaltani yrittää avittaa sairastuneita paranemisen tielle omien kokemusteni pohjalta.
Sinulla on todellakin lupa syödä. Se on ihmisen perusTARVE, Oikeus ja velvollisuus. Meidän tulee huolehtia arvokkaasta kehosta joka meille on annettu. Ja anoreksiassa näkee selvän sielun&mielen yhteyden; kun ei saa ravintoa, mieli ja psyyke kärsii rajusti. Itse tunsin oloni hyvinkin skitsofreeniseksi, masentuneeksi, "sumupäiseksi" jne. sairauden aikoina, ennen kaikkea syötyäni minimaalisesti ja liikuttuani liikaa.
Ketään ei muisteta siitä että hän oli laiha! Ihmisestä jää jäljelle olemus, se mitä hän on antanut itsestään, mitä hän on jakanut, onko hän rakastanut. Oliko hän onnellinen?
Sen olen yrittänyt itse tässä sisäistää. Niin yksinkertainen ajatus, mutta kääntää anorektisen ajattelumaailman kallelleen; en olekaan yli-ihminen, jos laihdun luurangoksi. :S
Naiseen kuuluu rasvaa. Ihmisen keho vaatii ravintoa. Se ei ole vihollinen tai myrkky. Ruoka on voimavara, energianlähde, joka antaa elämän.
Älkäämme tehkö itsellemme keinotekoisia "vihollisia", pakkomielteitä ja rajoituksia, koska MAAILMA ON TÄYNNÄ KIELTOJA, ESTEITÄ JA RAJOITUKSIA! eikö ne jo riitä? antakaamme itsemme olla mitä olemme, koska muut hyväksyvät meidät tällaisinaan.