Sinä...,joka
olet levittänyt
lämpösi suojakseni...
...laskenut viittasi,
pienten siipieni ylle...
Sanoittakin voit puhua,
kertoa katseellasi kaiken...
Sillä...,et pysty
peittämään,silmiesi
paljasta rakkautta...
...se avautuu eteeni,kuin
pimeästä esiin piirtyvä polku...
Kuin lyhtyjen valaisema tie,
ojennettuja käsiä kohti...
olet levittänyt
lämpösi suojakseni...
...laskenut viittasi,
pienten siipieni ylle...
Sanoittakin voit puhua,
kertoa katseellasi kaiken...
Sillä...,et pysty
peittämään,silmiesi
paljasta rakkautta...
...se avautuu eteeni,kuin
pimeästä esiin piirtyvä polku...
Kuin lyhtyjen valaisema tie,
ojennettuja käsiä kohti...
Vastaukset 2
Vanhimmat
kun näitä runojasi on ihanaa lukea, eikä yksikään
tuota pettymystä. Mitä poimisin tästä ?
Pienet siivet, silmien paljaan rakkauden ja lyh-
dyin valaistu polku, mutta ennen kaikkea kokonai-
suus - Sinä olet aivan uskomattoman upea runoi-
lijatar. Rakkaus sitä varmaankin vahvistaa, mutta
kyllä se on Sinussa täytynyt olla aina, nyt se
vain on päässyt kukoistukseensa.
olen jotakin runoillut.
Koko ajan jotakin,elämäni
varrella.Kirjoitin mietelauseitakin
erääseen lehteen useamman vuoden...
...ja odotin.Hiljaisuutta.Toisenlaista
aikaa.Sellaista,joka olisi minua varten.
Ja elämä muuttui.Ovet sulkeutuivat takanani.
Mutta olin saanut takaisin siipeni,ne jotka olivat vuosiksi murtuneet...
...ja nyt minä voin.Kirjoittaa,elää,olla,mitä vain...Silti rakkaani on ehdottomasti runojeni
sydän.Hän,ihana tumma mies,keskeltä talviyötä...