yksi väsynyt

Tämä nyt ei enää ole mikään uutinen sinulle, ei ainakaan pitäisi kaikkien menneiden sönkkäämisteni jälkeen, mutta viestitänpä sinulle kaikilla telepaattis-virtuaalis-sähkö-elektronis-kemiallisilla keinoilla, feromoneilla ja muilla, että en mitään muuta toivo enempää, kuin että saisin olla sun kanssasi ja rakastaa. Yritän kyllä ryhdistäytyä ja tuoda tätä entistä enemmän tuolla kovassa oikeassa maailmassa esille. Jos vaste on negatiivinen, tuleepahan edes lopultakin joku piste tähän. Jostain syystä olen nyt siinä uskossa, että se olisi positiivinen. Onkohan itsesuggestiota...

Enimmäkseenhän olen ollut tässä välissä ikävän vallassa, en ole jaksanut juuri edes yrittää pitää yhteyttäkään, saati rohjennut tunnustaa täällä rakastavani ja haluavani sua. Joskus tuntunut, että selviääkö tästä kaikesta mitä elämässä vastaan tulee järjissäni, mutta ei mulla mitään sellasta mentaalilääkitystä ole ollut, taisin mainitakin.

Kerran tässä kun nähtiin, olisi mieli tehnyt kävellä siitä suoraan syliisi, niin mukava yllätys se oli, silmäsi... Mutta enhän sitä tee, silloinkin siinä ne kaks kaveria mukana ymx.

Eniten toivon, että sinä lähestyisit minua, vaikka tiedän, kuinka vaikeaa se on. Mutta olisi jotenkin "tervehdyttävää", jos ymmärrät mitä tarkoitan. Arvostan kaikkea mitä olet jo tehnyt tosi korkealle juuri siitä syystä. Hyvää illanjatkoa ja työviikkoa huikean ihanalle tyypille!