En Jaksa

Minä tunnen myös itseni tyhjäksi. Tuntuu ettei kukaan ajattele että minullakin ehkä olisi jotain annettavaa. Tuntuu myös etten kelpaa mihinkään. Miehenikään ei minua halua. Aikaa olisi vaikka millä mitalla, mutta en tiedä mitä sillä tekisin. Olen monessa asiassa uusavuton. En osaa leipoa peruspullaa, en osaa ommella enkä kutoa.

Ainoa missä olen hyvä on kukkien kasvatus. Niitä on enemmän ku omaksi iloksi, tietäisi vain kuka niitä tarvitsis, ylimääräisiä olisi.

Joutilaisuus masentaa, olisi edes töitä. Haluaisin tehdä omankin osuuteni taloutemme hyväksi. Olen yrittänyt keksiä joitain konsteja tienata, vaain mitään kannattavaa en ole keksinyt... ainakaan vielä. Yrittää kuitenkin haluaisin jotakin tienausjuttua, mutta mitä? On ollut tyhjänpäiväisiä päiviä niin paljon, että viikonpäivätkin jo menevät sekaisin. Hyvä jos kuukausissa ja vuosissa olen selvillä. Pian olen ollut vuoden työttömänä. Alani töitä joko ei ole, tai sitten hakijoita on monta sataa. Miten olisin edukseni?

Kai sinulta jotain tällaisia asioita löytyy? Itse olen hyvä tekemään salaatteja, pullan teko ei luonnaa, paitsi murotaikina-leivokset. Olen myös hyvä riitelemään itseni kanssa. Saatan olla kahta mieltä jostakin asiasta, enkä tiedä kumpaa mieltä olen enemmän.

Pidän luonnossa liikkumisesta, katselen mielelläni pikkueläinten menoa luonnossa. Joskus tuntuu että oravat ovat minusta yhtä kiinnostuneita kuin minä niistä, joskus ne yrittävät saada ovea auki hyppimällä sen kahvaan tai tuijottelevat minua ikkunasta.

Yritän aina nähdä kolikon toiselle puolelle, jos joku ihminen tuntuu tosi häjyltä ja pahalta, yritän löytää hänestä jonkun hyvän puolen. Kyllä oli vaikeaa, kun yritin koulukiusaajastani löytää hyvän tai hyviä puolia. Lopulta yhden löysinkin, hän oli komea.

toinen asia mitä yritän tehdä niin on selvitä epäonnistumisistani huumorin keinoin. Joskus siitä syntyy vain ihan tavallinen puujalkavitsi jolle vain minä nauran, lopulta nauran oikeasti huonolle vitsilleni, joskus muutkin yhtyvät nauruun.

joskus kun olen oikein allapäin ja muut nauravat, ajattelen että hyvä että edes jonkun naama venähtää hymyyn minut nähdessään.

mä oon hylkiö. Ei kukaan oo ikinä hyväksynyt mua semmosena kun olen. Joten pärjään yksinkin, välttelen ihmisiä jotta en saisi enempää huonoa kohtelua. Mutta onko tällä oikeasti mitään väliä kun mä se tässä oon ongelma. Mä olen erittäin ruma, erilainen ja mielisairas. Kaikki vaan kaunistelee tosiasioita ja peittelee totuutta. Kyllä mä tiedän että oon huono ja arvoton kusipää. Sama kaikille kun hyppään junan alle.