Puoliautomaattilaatikko

Ite olen ajanut crafterin kuormuria jossa oli tuollainen.

Eli käytännössä siinä on vain jarru ja kaasu, ja kun painetaan kaasua, ja vaihde on ykkösellä, niin luistattaa auto itse kytkintä oikean määrän, ja auto pääsee liikkelle, ja kun halutaan vaihtaa vaihdetta isommalle, vedetään keppiä itseään kohti, ja kun halutaan pienemmälle, työnnetään keppiä poispäin itsestä, kaasun voi vapauttaa vaihteenvaihdon ajaksi, mutta ei ole pakko.

Perutus löytyy kun työntää keppiä oikealle niinpaljon kuin löytyy, ja sitten vetää alaa, myös tällöin auto luistattee itse kytkintä sopivassa suhteessa, vapaavaihde löytyy peruutuksen yläpuolelta.

Eli melko simppeliä ajoa tuollaisen kanssa, ja jos ei jaksa itse vaqihtaa vaihteita kun ajaa eteenpäin, niin vetää keppiä niinpaljon vasempaan kuin menee, ja vapauttaa sen, niin auto toimii kuin normaali automattivaihteinen auto

...vaihderobotissa valitaan ensin kepistä haluttu vaihde ja robotti hoitaa vaihteen vaihtamisen kun painat kytkintä. Jos kytkimen painallus jää liian lyhyeksi kuuluu hytissä iloinen rätätätätätätätä ja kytkintä pitää painaa uudestaan. Näitä oli paljon ainakin ensimmäisissä Actrosseissa.

En tiedä onko kuorma-autoissa ollut noita vanhemmissa linja-autoissa yleisiä puoliautomaattilaatikoita, joissa kytkinpoljinta ei ollut lainkaan, mutta vaihdekeppi oli lähinnä joystickia muistuttava ja vaihteet vaihdeltiin siitä kaasu ylhäällä.

jos nostaa kaasun nopeesti ylös ja ei paona samalla kykintäalaspäin?

Vastaan pojut, kun meinaan ajoin 70-luvulla Stadissa Saaren Autolle ja Metsälän Linjalle niillä. Alustat olivat aluksi Leylandia. Ratin vieressä oli etusormen paksuinen tikku H-kolossaan. Viisi eteen ja yksi taakse koloissaan. Tikun liike oli 6-7 senttiä! Kytkinpoljinta ei ollut. Ykkönen nypättiin pysäkillä päälle ja kaasua. Oli siellä kytkin, joka irroitti ja kiinnitti joka vaihtamisella. Koskaan sillä ei saanut siistiä jälkeä. Aina se kenguruloikan otti.
Sitten tuli Sisun alustaan samoja Leyluja. Ne olivat siten siistimpiä, että kun hieman kaasulla kuunteli, niis pystyi vaihtamaan huomaamatta.
Kaikki ei niillä oppinut ajamaan ja pyrkivätkin rikkomaan ne saadakseen keppiscanioita alleen. Sen saivat paskaksi siten, että tulivat tallin seinustalle talvella vauhdilla, kun siinä oli puolet betonia ja toisen puolen pyörät jäällä. Vetivät peruutusvaiheteen päälle ja kaasua. Rusahtihan se tasauspyörästö vitunsilpuksi ja vähä-älyisimpi dösäkuskia nauratti niin.
Pitää muistaa, että silloinkin oli kuskeissa älyllisiä normaaleja ja sitten niitä saatanan suunsoittajaidiootteja, joille ei mikään sujunut.

Ivecon Eurostarin puoliautomaatissa kepistä vaihdetaan eteenpäin isommalle ja taaksepäin pienemmälle. Liikkeessä tuntuu pieni haitta, siihen asti vaihtaa yhdellä pykälällä ja sen yli kahdella. Kun hidastaa esim. risteykseen, painetaan oikeanpuoeinen nappi pohjaan ja kepistä taakse, etsii kone itse vauhtiin sopivan vaihteen välikaasuineen. Vasemmanpuoleisella napilla saa vaihteen vapaalle. Peruutusvaihde löytyy, kun nostaa kauluksen ylös ja vetää kepistä taakse.