En keksi edes otsikkoa osa2

Oli pakko taas tulla tänne avautumaan.. Juttelin poikaystäväni kanssa ja hän sanoi että meidän suhde saa jäädä takaalalle siksi aikaa kunnes masennukseni hoito ja työn saaminen alkaa edistymään.. Eli hän vaatii että saan töitä ja masennukseni paranee ennenkö taas näen hänet.. Ja jos ei edistystä näy niin sitten emme tapaa.. (hän asuu toisella paikkakunnalla)
Olen ihan rikki. Sen lisäksi että muutenkin on huono olo niin jään vielä kaiken lisäksi yksin.. Hän ei jättänyt minua mutta hän ei myöskään halua tavata eikä jaksa olla tukena.. Nyt alkaa oikeesti tuntumaan että en kertakaikkiaan enään jaksa..
Täällä aina yritän neuvoa ja kannustaa muita jaksamaan ja tsemppaamaan mutta nytten sit loppuu ne viimesetkin voimavarat..
Kaikenlisäksi tuli aivan järjetön väittely tuesta ja läheisyydestä.. Hänen mielestään läheisyyttä on ollut aivan liikaa ja sitä pitäisi vähentää ja omasta mielestäni läheisyyttä ei ole ollut melkein yhtään.. Ku hänen mielestä pari päivää 2 kk välein on ihan liikaa yhteistä aikaa ja mitä läheisyyteen tulee... En edes pysty selittämään..
En vain jaksa enään :'(
5235
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Vaikka sattuu ihan hirveästi ja varmasti pelottaa vielä sitäkin enemmän, niin koita nähdä asian hyvät puolet. Sun poikaystävä ei ole ollut hyvä sua kohtaan, vaikka varmasti rakastaa sua, niin et ansaitse tuollaista ankaruutta. Sulla on ollut ihan tarpeeksi rankkaa muutenkin.

Sun pitäis nyt kyetä vapautumaan ja olemaan vihainen poikaystävällesi, hän on julma ja ymmärtämätön. Ihan hyvä voisi olla pitää joku tauko, voisit keskittyä rauhassa paranemiseen. Sun pitäisi oppia rakastamaan itseäsi. Se vaatii paljon itsetutkiskelua ja itsen hyväksymistä, kipua ja kyyneliä. Hanki ammattiapua rinnallesi ja uskalla olla rehellinen ja kuunnella itseäsi ihan oikeasti.

Tästä linkistä löydät ehkä ensiapua:
http://www.healingeagle.net

Äänestä

Sinä olet ansainnut parempaa. Syy murheeseesi et ole sinä. Sinun poikaystäväsi ei ansaitse sinua, sinä ansaitset parempaa.

Aika kovia sanoja nuo, mutta täyttä totta. Meidän on vaikea hyväksyä ja rakastaa itseämme, helpompi on tehdä se toisen ihmisen hyväksynnän kautta; kun toinen hyväksyy minut ja arvostaa minua, niin minusta tuntuu hyvältä ja arvostan itsekin itseäni, varsinkin jos tuo toinen on ihminen, jota rakastan ja jonka tunnen.

Näin on ainakin minun kohdallani, olen nyt alkanut työstämään sitä tosiasiaa itsessäni, että minä olen itseni tärkein ihminen ja minun pitää arvostaa itseäni, koska tämä on minun elämäni ja olen aivan yhtä arvokas kuin kuka muu tahansa. Tämä on minulle vaikeaa, päästä eroon riippuvuudsta muista ihmisistä, siis terveellä tavalla , jotta voisin itse kasvaa ja elää elämääni riittävän onnellisena.

Olen ollut masentunut jo useamman vuoden ja kasvu tekee minulle vaikeaa. Mutta tässä yli 40 v iässä uskon että koskaan ei ole myöhäistä hyvälle muutokselle, ei missään iässä.

Toivon sinulle voimia, valoa ja levollisuutta.
Arvosta itseäsi, koska olet todellakin sen ansainnut.

Äänestä

Jos poikaystäväsi ei hyväksy Sinua sellaisena kun olet, hän ei ole Sinun arvoisesi. Jätä hänet, Itse olen naimisissa ja kokenut todella pahan masennuksen.Hän ei ole koskaan uhannut jättää minua.
Olen yrittänyt itsemurhaa montakertaa mutta aina hän on ollut tukenani, omalla tavallaan. Katso eteenpäin varmasti Sinulle löytyy mies joka seisoo rinnallasi aina. Elämä on aina elämisen arvoinen ja olen varma , että Sinäkin löydät vielä tien, oman tiesi ja pääset masennuksestasi, Tzemppiä. Meitä on paljon; T: Itse vaikean masennuksen läpikäynyt

Äänestä

Kommentoi aloitusta


OSA 2 kirjoitti:

Oli pakko taas tulla tänne avautumaan.. Juttelin poikaystäväni kanssa ja hän sanoi että meidän suhde saa jäädä takaalalle siksi aikaa kunnes masennukseni hoito ja työn saaminen alkaa edistymään.. Eli hän vaatii että saan töitä ja masennukseni paranee ennenkö taas näen hänet.. Ja jos ei edistystä näy niin sitten emme tapaa.. (hän asuu toisella paikkakunnalla)
Olen ihan rikki. Sen lisäksi että muutenkin on huono olo niin jään vielä kaiken lisäksi yksin.. Hän ei jättänyt minua mutta hän ei myöskään halua tavata eikä jaksa olla tukena.. Nyt alkaa oikeesti tuntumaan että en kertakaikkiaan enään jaksa..
Täällä aina yritän neuvoa ja kannustaa muita jaksamaan ja tsemppaamaan mutta nytten sit loppuu ne viimesetkin voimavarat..
Kaikenlisäksi tuli aivan järjetön väittely tuesta ja läheisyydestä.. Hänen mielestään läheisyyttä on ollut aivan liikaa ja sitä pitäisi vähentää ja omasta mielestäni läheisyyttä ei ole ollut melkein yhtään.. Ku hänen mielestä pari päivää 2 kk välein on ihan liikaa yhteistä aikaa ja mitä läheisyyteen tulee... En edes pysty selittämään..
En vain jaksa enään :'(

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu