Miten

huomannut, että huolet tai murheet (siis omat) olisivat puolittuneet kerrottuani niistä jollekulle toiselle :).
parisuhteessa eläessäni huomasin, että jos kerroin (pikku painostuksen alla) huolistani, myös toinen alkoi huolehtia. ja sehän vaan mutkisti huolenaiheeni poiskäsittelyä.
mä siis käsittelen surut ja huolet mieluiten yksin ja jos mahdollista jossain yksinäisyydessä (vaikka mökillä).
selkeesti yhteiset huolenaiheet taas on asia erikseen. niistä tietysti pitää yhdessä puhua että asiat saadaan reilaan.
mutta kyllä mä niihinkin yrittäsin mielellään ensin etsiä ratkaisua omin päin.

ja murheet poikki ja halki ja pinoon. En halua, että kumpikaan panttaa huoliaan vain omassa päässään, vaan että niistä voitaisiin keskustella avoimesti. Jaettu murhe on puolitettu murhe, ei kaksinkertainen. Sekä ilot että surut olisi jaettava, niin olisi hauskempaa ja helpompaa molemmille osapuolille.