vai pitääkö liittyä johonkin organisaatioon ja temppeliin.Semmoinen ei oikein kiinostaisi millään ,kun ei oikein huvita noi hierarkkiat ja oppikirjat.Mutta näiden maanläheisten juttujen perusteella mitä itsekkin olen tänne aina välillä kirjoitellut tuntuu oikealta.Kun se Ateismi tuntuu niin kantaa ottavalta.Luulen että budhalaisia ei piikitellä niin paljoa.Kun en viitsi valehdella ev.lut.Siis voinko jo tänään ilmoittaa olevani Buddhalainen.
Voiko vain alkaa
budhalaiseksi
302061
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
..alkaa käyttää koska tahansa ja missä tahansa.
http://www.nic.fi/~laan/pori.htm
Jos siltä tuntuu,voit kertoa että elämän asenteesi on budhalainen.
Jos ihan tarkkoja ollaan
niin buddhalaiset eivät kutsu itseään buddhalaisiksi vaan dharmalaisiksi,siis alkuperäisen opin eli dharman
mukaan muodostuvaa elämänkatsomusta,se sopisi hyvin monelle jos aihe alkaa kiinnostaa.
(farkut ja t-paita riittää,talvella muuten vaan
lämmitä vaatetta,siis ei mitään kaapujuttuja ja rituaaleja tarvitse.)ASENNE RATKAISEE
http://www.nic.fi/~lapin/buddha.htm
ensimmäisen kerran olevasi buddhalinen.Siis voinko
nyt heti sanoa kuuluvan budhalaiseen uskontokuntaan jos vaikka joku viranomainen kysyy
tällä hetkellä en kuulu mihinkään.
..ei tarvitse kuuluttaa kellekään.Aloitin omin päin joskus -88 ja huomasin yllätyksekseni buddhalaisuuden vastaavan tarkoitusta,järkevyyttä,ja paljon muuta.
Uskontona. Henkilökohtaisen vapautumisen saavuttaminen on jokaisen itsensä vastuulla.
Meditaation perinne ja harjoitus on buddhalaisuudessa tärkeä ja vahva ja olennainen osa sitä. Tietenkin voit ilmoittaa olevasi mitä tahansa haluat, mutta miksi pitäisi kutsua itseään joksikin tai kuulua johonkin järjestöön?
Monikohan kristitty on "oikea" kristitty?
Meditointia voi harjoittaa muutenkin.
Jotkut kuuluvat sanghoihin ja ovat turvautuneita. Toisille riittää kirkosta eroaminen.
varten sitä Buddhalisuutta ajatellut ,mutta on se kohteliasta muita kohtaan sanoa kuuluvansa johonkin.Ihmiset nyt vain ovat tottuneet lokeroimaan ihmisiä ei uskontokuntiin .Ja tämä buddhalaisuus tuntuu olevan sopivan väljä.Kysyin vain siksi,että en loukkaisi ketään oikeaa vakaumuksellista budhalaista jos ilmoitan olevain buddhalainen en sitten tiedä mitään.
Siis sinua itseäsi vartenhan sinun pitää oma polkusi löytää. Ei sen takia, että voisit muitten takia lokeroida itsesi johonkin. Googlesta ja kirjastosta löydät paljon tietoa buddhalaisuudesta. Lueskele ja mietiskele rauhassa niitä. Ja tuskin loukkaat ketään ''oikeaa'' buddhalaista.
Dalai Laama määritteli buddhalaisen näin: "Jokainen jolla on luottamusta 3 asiaan: Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan - on buddhalainen". Helppoa ja yksinkertaista. Siis onko sinulla luottamusta noihin? Engl. hän käytti sanaa "faith" - siis uskoa. Minulla on selvästi. Sen mukaan olen buddhalainen.
Sen lisäksi monet puhuvat ns. turvautumisen ottamisesta. En tunne sitä koska olen theravadalainen. Eli ihan sinusta kiinni. Tuskin kukaan pahastuu. Monet thaikut yms. käyvät vain joskus temppelissä viemässä kukkia ja suitsukkeita Buddhalle, että ei sellainenkaan sen kummempi buddhalainen ole. Varmaan esim. haudataan buddhalaisin menoin, mutta that's it.
menot hautajaisissa.
Ruumis paloitellaan ja jätetään vuorille korppikotkien syötäväksi. Vieläkö kiinnostaa?
Ei sen kummempaa kuin se että laitetaan mullan alle muhimaan ruoaksi madoille. Luonnon kiertokulkua molemmat perinteet. Buddhalaisten metodi siinä mielessä käytännöllisempi että ei tarvita hautausmaita ollenkaan.
mulle.Se on taas nämä muut kun joutuu kärsimään ja paloittelemaan. Mulle se on aivan yhden tekevää, mihin kuulun tai kuulunko mihinkään.
ei tarvis sukulaisten sit ostaa kallista kirstua ja järkätä muita menoja.Tulee muuten tosi kalliiksi kun joku kuolee,kauheeta rahastusta.
kertoa tuosta turvautumisen ottamisesta? Onko se Tiibetin buddhalainen tapa vai myös muiden. Ja entäs ne buddhalaiset nimet,miksi niitä annetaan ja miten.
se ällö hautakivien palvominen
...."sama se,vaik heittäs vantaaseen"(jokeen),sanoi vanha mies kaverilleen kun puhuivat ruumiista kuoleman jälkeen,metrossa kuultua.
joko hiljaa mielessä,ääneen metsässä tai vaikka pikku siskolle lausuen:turvaan budhaan oppaanani,turvaan dharmaan oppaanani,turvaan sanghaan oppaanani.siis eli ei sen kummempaa rituaalia tarvitse tehdä.
itse asiassa käytin sitä jo tänään ja toimi hienosti.Siis sanoin oevani budhalainen.
Toivoisin asiallista keskustelua. Buddhalaisuudessa tietysti tuhkatan ruumis, eikä koskaan haudata mahan. "Ei sen kummempaa kuin se että laitetaan mullan alle muhimaan ruoaksi madoille". = väärin. Ja munkit lausuvat palinkielisiä rukouksia.
Se on ainakin tiibetiläinen tapa se turvautuminen. Se tehdään tietysti jollekin mestarille, rimpochelle tms. eikä esimerkiksi siskolleen tai hiljaa mielessä. Ja silloin annetaan nimi. Tietysti kaikissa koulukunnissa munkiksi vihkiminen on turvautumista.
"Toivoisin asiallista keskustelua. Buddhalaisuudessa tietysti tuhkatan ruumis, eikä koskaan haudata mahan. "Ei sen kummempaa kuin se että laitetaan mullan alle muhimaan ruoaksi madoille". = väärin. Ja munkit lausuvat palinkielisiä rukouksia. "
Anteeksi, ei ollut tarkoitus loukata kenenkään uskomuksia. Tuolla mullan alle laittamisella tarkoitinkin kuitenkin kristittyjen tapaa haudata.
jep.jos munkin ja mestarin läsnä ollessa sen turvautumisen teet, niin hieno homma. näin palinkielisessä vähemmistö kansakunnassa ja sanskriitin etä-sukulais yhteiskunnassa toimii turvautuminen kyllä vaikka torilla. kyllä buddha kuulee...ole turvassa ja vaella rauhassa.olkoon polkusi hyvä kulkea ja lisääntyköön viisautesi ja tietämättömyyden verhon kadottua, anna sisäisen valosi loistaa myös muille kanssa vaeltajille.dharma ja sangha olkoon turvanasi, buddha oppaanasi.hyvää matkaa kohti valaistumista.onnea ja menestystä tiellesi.
Nimenomaan Tiibetissä ne ruumit paloitellaa ja jätetään jollekin vuorelle korppikotkien syötäväksi. Tiibetiläiset tekevät jopa soittimia ihmisen sääriluista.
Ei ole tarkoitukseni kauhistella asiaa. Ymmärrän hyvin heidän suhtautumistaan. Eihän sillä kuolleella keholla ole sen enmmän merkitystä, onko se matojen vai korppikotkien syötävänä vai soitinten raaka-aineena. Mielestäni meillä täällä on aivan tuhran hysteerinen suhtautuminen kuolleen ihmisen mätänevään kehoon.
ahdistavaa kaikessa virallisuudessaan.
Moi!
Tuo edellä mainittu ruumiin korppikotkille jättäminen on vanha tapa, jota jossain päin Tiibetiä edelleen noudatetaan. Se ei kuitenkaan ole yleisin hautaustapa edes tiibetinbuddhalaisuudessa.
Buddhalaiset uskovat kaiken olevan katoavaista ja jatkuvassa muutoksessa. Siksi kuolemakin on vaan väistämätön vaihe eikä siihen suhtauduta samalla pelolla kuin usein länsimaisissa uskonnoissa. Esimerkiksi suremiseen tai hautaamiseen ei ole myöskään olemassa erityisiä "yleisbuddhalaisia" ohjeita.
Usein buddhalaisen ruumis polttohaudataan ja tuhka ripotellaan esim. luontoon. Toisaalta usein länsimaissa buddhalaiset haudataan maahan länsimaalaisen tavan mukaan. Jokainen siis tyylillään!
Toivottavasti tämä selvensi asiaa!
Siinä on vähän eroa, kerrotko "olevasi buddhalainen" (jolloin ihmiset ajattelevat, että ehkä kuulut johonkin sanghaan) vai kerrotko "ajatusmaailmani olevan lähinnä buddhalainen", jolloin sinulta ei kysytä ihan niin paljon, vaan voit tarvittaessa jopa vielä täsmentää, että olet vielä tutustumisvaiheessa opetuksiin.
Riittää jos, opettelet hyvin perusasiat, jotka löydät netistäkin, esim. www.fwbo.fi osoitteesta löydät Chris Paulingin ohuen kirjan Mitä buddhalaisuus on. Kun sen opettelet, tiedät jo enemmän kuin 99 % suomalaisista. ;o) Ei se niin vaikeaa ole!
Buddha itse sanoi "valaiskaa oma polkunne". Eli
et kyllä alkuun tarvitse mitään ohjeistuksia, kun
buddhalaisuus ei ole uskonto.
Pitemmälle, kun pääset, niin alat varmaan kaipaamaan yhteyttä samoin ajatteleviin/tunteviin ja ehkä opettajaaakin ,mutta se on sen ajan murhe/ilo.
Aloita kaikin mokomin tutkiskelemalla asioita ja elämää ihan omin päin.
- Vältä pahaa
- Tee hyvää
- Kehitä mieltäsi
Onnea!
Nimenomaan minusta se oman polun löytäminen on tärkeää. Mikä se sitten onkin. Jos hengellistä polkua etsii niin minusta ei saa langeta liian dogmaattisuuden pauloihin. Semmonen vaan kahlitsee ihmistä ja taannuttaa eikä vie eteenpäin. Voisin esim. kristinuskon dogmaattisuudesta jauhaa vaikka loppu päivän, mutta en nyt ala siihen. Buddhalaisuudessahhan on hienoa se yksilön vapaus ja omasta itsestään vastaaminen verrattuna muihin moniin muihin uskontoihin(kutsun buddhalaisuutta uskonnoks nyt tässä, koska siks se usein luokitellaan. Ite pidän sitä kuitenkin enemmänkin filosofiana). Tosin niinhän se pitäisi olla ilman buddhalaisuuttakin.
http://www.nic.fi/~laan/polku.htm
yleisesitelmä polusta,siellä maininta kumpi on tärkeämpää,oppi vai harjoitus.Molempia tarvitaan.Harjoitus nojaa aina pelkoon,tarkoitus on pelon voittaminen.Oppi on historiaa ja yleissivistävä.
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/uskon/pg/erjanti/mystinen.pdf
Pdf tiedosto, vieritä alaspäin.
http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view?religionId=6
http://www.buddha-dharma.info/forum/index.php
siinä jotain välipaloja
Tietenkin voit "alkaa" buddhalaiseksi siinä mielessä, että omaksut "buddhailaisuudeksi" kutsutun ideologian sanallisen muodon. Eli rupeat lukemaan buddhalaisia tekstejä, luokittelet itsesi buddhalaiseksi, liityt johonkin buddhalaiseen järjestöön tms. ulkoisia seikkoja noudattaen.
Mutta buddhalaisuuden "sanoma"(järjetön käsite tässä yhteydessä... Olemus parempi?) ei ole itse buddhalaisuudessa sellaisena kuin se ilmenee meidän elämismaailmassamme. Eli kaikki opin tekstit, ajatukset ja käsitteet ovat vain tarkoitettu työkaluiksi "minuuden"(minuna olemisen?) luonteen kokemalla ymmärtämiseksi.
Saman kokemuksen voi löytää muitakin reittejä, buddhalaisuudessa vain on onnistuttu kokoamaan hyvät työkalut sen etsimiseen.
Buddhalaisuus on kuin sormi osoittamassa kuuhun. Voit toki jäädä katsomaan sormea ja et koskaan näe kuuta(eli voit takertua opetuksiin ja teksteihin pääsemättä koskaan niiden taakse). Kun olet kerran ymmärtänyt mikä tehtävä sormella on, et enää tarvitse sitä.
Ja sitten konkreettisina sanoina, kuten edelläkin on sanottu: Kirjasto ja antikvariaatit/divarit :)
Itse kuulun normi ev.lut kirkkoon, ainakin vielä kunnes lapseni ovat täysi-ikäisiä.
Olen ns. kirkollisveronmaksaja.
Uskon johonkin meitä suurempaan, mutta oma elämäntyylini ja ajatukseni ovat lähellä buddhalaisuutta. Olen tutkiskellut maailman uskontoja ja suurin osahan niistä on kovin samankaltaisia. Buddhalaisuudessa minua ihastuttaa mm. elämän kunnioittaminen pienintä toukkaa myöten.
Ihmiset sotivat uskonnon verukkeella, ainahan niin on tapahtunut. Ei varmasti ole oikeaa uskontoa, vaan jokainen hakee itselleen sen sopivan tavan elää.
Islam ja kristinuskokin ovat miltei sama uskonto, niin paljon samankaltaisia asioita niistä löytyy. Puhutaan kenties eri nimillä samaa tarkoittavista asioista.
Yhteisöt ja kirkot ovat yleensä kuitenkin omaa etuaan ajavia, maallisesti rikkaita.
Kauneimman uskonsa löytää ihan oman itsensä sisältä, kun pohtii asioita ,joita itse pitää tärkeinä ja merkityksellisinä elämässään.
Kun itse haluan hiljentyä ja rauhoittua, menen kirkon sijasta luontoon ja kuuntelen sen ääntä. Pystyn tuntemaan siellä kaikista eniten pyhyyttä ja kunnioitusta jotakin itseäni suurempaa kohtaan. Luonto on kirkkoni , jossa pystyn hiljentymään ja antamaan myös itsestäni jotakin.
Miksi ihmeessä kuulut kirkkoon, ainakin kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä!!!? Oletko sinä kirkollisveroa maksaessasi jotenkin parempi vanhempi? En ymmärrä. Kyllä lapsesiskin arvostavat sinua enemmän kuin olet rehellisesti oma itsesi myös uskonnollisissa asioissa.