tässä meidän tapauksessamme?
Meidän vuoden ikäinen pienpystykorvainen uroksemme on aivan mahdoton luonne ollut ihan pentulaatikolta asti, jonka kesvattaja myös kertoi, että koira on luonteeltaan railakas. Välillä on kiltimpiäkin päiviä, mutta yleensä kotona ollessani joudun koko ajan keskeyttämään hommani, kun koira tekee jotain ilkeyttä, jonka tietää kyllä olevan kiellettyä, mutta silti yrittää tonkia revittävää, varastaa pyykkikopasta pyykkejä repiäkseen niitä, varastaa kenkiä purettavakseen, (vaikka leluja ja luita on yllin kyllin). Yrittää nylkyttää narttukoiraa ja varastaa kaikki luut ja lelut tältä ja käyttäytyy niinkun kaikki olisi hänen omiaan. Kun en ole kotona niin ei tee pahuuksia. Kovassa kurissa poikaa pidän ja toinen koiramme kyllä tottelee kuin unelma eikä edes yritä mitään pahuuksia. Lisäksi uroksemme haukkuu ja vahtii koko ajan kerrostalon ääniä, myös yöllä, eikä tunnu tottuvankaan niihin. Koira on erittäin kova hyppimään ja pomppimaan ja on raisu otteiltaan toista koiraa kohtaan leikkiessäänkin. Tuntuu, että siltä puuttuu täysin sellainen herkkyys ja ymmärryskyky, joka toisella saman rodun edustajalla on olemassa. Todella rasittaa käyttäytymisessä on myös se, että kun kuulee jotain vähänkin erikoista ääntä, kun puuhastelee jotain niin koira nostaa kauhean raivokkaan mekkalan. On pennusta asti kuullut monia ääniä johon olisi jo pitänyt periaatteessa tottua, mutta ei. Kylässäkin käyttäytyy tosi huonosti ja räksyttää kaikille pikkuasioille, vaikka pennusta asti haukkumiseen on puututtu. Koira ei osaa rauhoittua. Pentunakin ihmettelin sen käyttäytymistä, kun se ei nukkunut juuri laisinkaan. Koira käyttää myös hyvin helposti hampaitaan ja hänen mielestään se on vain leikkiä, eikä näytä tunnistavan tai ymmärtävän sitä ollenkaan että "leikkiminen" sattuu, vaikka kiljahdankin ja kiellän kovasti.
Voiko tällainen levoton käyttäytyminen johtua hormoneista? Olisiko mahdollista, että saataisiin apu leikkauksesta tuohon haukkumiseenkin, ettei enää reagoisi niin voimakkaasti pieniin asioihin? Kun sanotaan että koira rauhoittuu leikkauksen myötä niin päteekö se myös tuollaiseen turhaan haukkupurkauksiinkin? Vai millä tavalla koira mahdollisesti rauhoittuu?
Keinot alkaa olla loppu ja hermot kireällä tuon tapauksen kanssa...
Meidän vuoden ikäinen pienpystykorvainen uroksemme on aivan mahdoton luonne ollut ihan pentulaatikolta asti, jonka kesvattaja myös kertoi, että koira on luonteeltaan railakas. Välillä on kiltimpiäkin päiviä, mutta yleensä kotona ollessani joudun koko ajan keskeyttämään hommani, kun koira tekee jotain ilkeyttä, jonka tietää kyllä olevan kiellettyä, mutta silti yrittää tonkia revittävää, varastaa pyykkikopasta pyykkejä repiäkseen niitä, varastaa kenkiä purettavakseen, (vaikka leluja ja luita on yllin kyllin). Yrittää nylkyttää narttukoiraa ja varastaa kaikki luut ja lelut tältä ja käyttäytyy niinkun kaikki olisi hänen omiaan. Kun en ole kotona niin ei tee pahuuksia. Kovassa kurissa poikaa pidän ja toinen koiramme kyllä tottelee kuin unelma eikä edes yritä mitään pahuuksia. Lisäksi uroksemme haukkuu ja vahtii koko ajan kerrostalon ääniä, myös yöllä, eikä tunnu tottuvankaan niihin. Koira on erittäin kova hyppimään ja pomppimaan ja on raisu otteiltaan toista koiraa kohtaan leikkiessäänkin. Tuntuu, että siltä puuttuu täysin sellainen herkkyys ja ymmärryskyky, joka toisella saman rodun edustajalla on olemassa. Todella rasittaa käyttäytymisessä on myös se, että kun kuulee jotain vähänkin erikoista ääntä, kun puuhastelee jotain niin koira nostaa kauhean raivokkaan mekkalan. On pennusta asti kuullut monia ääniä johon olisi jo pitänyt periaatteessa tottua, mutta ei. Kylässäkin käyttäytyy tosi huonosti ja räksyttää kaikille pikkuasioille, vaikka pennusta asti haukkumiseen on puututtu. Koira ei osaa rauhoittua. Pentunakin ihmettelin sen käyttäytymistä, kun se ei nukkunut juuri laisinkaan. Koira käyttää myös hyvin helposti hampaitaan ja hänen mielestään se on vain leikkiä, eikä näytä tunnistavan tai ymmärtävän sitä ollenkaan että "leikkiminen" sattuu, vaikka kiljahdankin ja kiellän kovasti.
Voiko tällainen levoton käyttäytyminen johtua hormoneista? Olisiko mahdollista, että saataisiin apu leikkauksesta tuohon haukkumiseenkin, ettei enää reagoisi niin voimakkaasti pieniin asioihin? Kun sanotaan että koira rauhoittuu leikkauksen myötä niin päteekö se myös tuollaiseen turhaan haukkupurkauksiinkin? Vai millä tavalla koira mahdollisesti rauhoittuu?
Keinot alkaa olla loppu ja hermot kireällä tuon tapauksen kanssa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hae ennemmin koulutuksellista apua teille, varmasti saat siitä ennemmin avun. Huomion hakua taitaa koirallasi olla, onko sinulla aikaa sille?
Koulutuksen puutetta; ja siihen ei auta kastruointi.
Valitettavasti koira tarvitsee loogista ja pitkäjänteistä koulutusta. Vaikuttaa ettet ole tuohon perehtynyt lainkaan,oletko vaan luottanut,että vanhempi koira kouluttaa.
Ja nuo astumis-nylkyttämis-eleet ovat siis pomottamista ... kohta teillä koko perhe tanssii tuon koiran mukaan ellet hakeudu jonkun kouluttajan luon.
Itse asiassa tuo tottelevaisempi on kuuden kuukauden ikäinen pentu. Nylkytys tuntuu ikävältä, koska pentu on paljon pienempi ja pelottaa että sille sattuu jotain kun ei olla paikan päällä valvomassa. Mentiin vanhemman kanssa kyllä koirakouluun jo heti pienenä ja ollaan kyllä koulutettu. Tiedon puutteesta ei siinä mielessä ole kiinni, että olen kyllä imenyt itseeni paljon tietoa netistä ja kirjoista esim. Kaimion opit luin pariin otteeseen jo ennen kun koira tuli taloon. koko ajan lueskelen koirista, mutta tuollaisia asioita kun ei kirjoissa ole käsitelty. Ne on ihan niitä yleisempiä asioita eikä näin yksittäisiä. Koira tottelee välillä paremmin ja joinakin päivinä on tosi älytön. Toisaalta oppii asiat kyllä todella nopeasti ja ollaankin opetelty yhtä sun toista. Melkein joka päivä tehdään jotain tottelevaisuusharjoituksia, että pitäisi kyllä olla selvänä kuka on johtaja. Toivon vaan että tämä olisi vain murkkuikäisen käyttäytymistä ja menisi ajan kanssa ohi. koirasta luopuminen olisi kamalaa, koska on kuitenkin tosi rakas, vaikka onkin niin vaikea. Pahin ongelmahan on ne yhtäkkiset haukkukohtaukset, jotka pitäisi saada kitkettyä. Voisiko joku kertoa millä tavalla leikatut uroksenne ovat muuttuneet rauhallisemmiksi! en missään tapauksessa haluaisi leikata koiraa, kun pakon edessä, mutta jos jotain auttaisi niin sitten kyllä. Toiveissa olisi joskus käyttää siitokseen, mutta jos koira on luonteeltaan tuollainen eikä muutu parempaan suuntaan niin en halua lisää sellaisia maailmaan.
Voisikohan olla kilpirauhasen liikatoiminta?
Tai jonkin muu hormonihäiriö?
Kysy apua omalta eläinlääkäriltä, kun on seuraava kerran käyntiä.
Eihän tuo käytös missään nimessä ihan normaalia ole, tuli mieleen "ADHD-tapaus".
Ei kuulosta jalostukseen sopivalta yksilöltä missään nimessä.
leikillämme kutsuttukin koiraa adhd:ksi! Niin erikoiselta tuntuu monesti tuo käyttäytyminen varsinkin kun vertaa sitä toiseen koiraamme.