kaikille,aurinkokin pilkahti,vaan liukasta siellä on,joten varovaisesti saa kulkea.Siivouspäivä tänään minun lempipuuhiani.
Hyvää alkavaa viikkoa
Ira¤
15660
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
kertomani äiti on väsynyt elämään ja omasta pyynnöstä ravinto- ja nestetiputus lopetettu.
Ei ole helppoa heillä eikä teillä ystävillä. Näimme tänään pahan kolarin, kaksi autoa lytyssä kuin sardiinipurkit, toi mieleen oman liikenneonnettomuuden. Elämä on toisinaan julmaa.
Rukoillaan äidille kivutonta ja levollista matkaa.
saatellaan ystäväsi rukouksin,kun se tilanne on siinä vaiheessa ja niin taitaa olla.Ja sinulle voimia surussasi rukoilen.
Olen rukoillut hänen puolestaan. Hän on menossa taivaanisän tykö.
Kiitos rukouksista ja tuesta,jota olemme saaneet täältä palstalta. Eniten tukea tarvitsevat isä ja lapset.
olen rukoillut perheen puolesta paljon.Toivottavasti on tuskaton lähtö tällä äidillä,ja perheelle voimia,ja siunausta jatkaa matkaa.
on taivaanisän luona.
Hän toivoi saavansa elää joulun yli. Sai vielä elää uuden vuoden yli. Ilmeisesti rukoukset hänelle auttoivat häntä elämään ja hyvästelemään rauhassa oman perheensä.
Osanottoni tässä ja nyt- lle ystävän menehtymisestä.
Näin kävi. Kiitos sinulle, toip.satunnaisesti vieraileva.
viikkoa sinullekin. Minäkin tykkään siivoamisesta silloin kun sen saa tehdä ajan kanssa ja muilta jaloissapyörijöiltä rauhassa. Näin siksi, että olen hieman nyhvertäjä-tyyppi ja saatan unohtua kiillottelemaan esim. vesihanoja (maustepurkeista puhumattakaan).
Onneksi nuo neuroosit ovat vähän hellittäneet iän mukana ja nykyisin annan tuon aviosiipan hoitaa imuroinnit ja kissankarvat.
Vilmuska, meillä on sitten toinenkin yhdistävä juttu - kissaihmisyyden lisäksi. Minulle siivouksen aloittaminen on tuskallista, ja sitten kun viimein alan, se kestää ja kestää.Joskus lukaisen lehteäkin siinä ynnä muuta. Siskoni oli ihan toisenlainen, hän teki nopeasti kaiken, siivosi, laittoi ruokaa. Onneksi äitini vapautti minut teini-iässä ruuanlaitosta...
Minulle tulee (jos lentäjien lakkoa ei tule) 2 prinssiä ja 2 prinsessaa hoitoon loppukuusta:)
Miniän ja pojan siamilaiset ja itämaiset kissat.
Pitää vaan raivata huushollia: kukat piiloon, matot pois ja kirjahyllyn kirjat pitää vetää niin ettei rotuvaliot pääse kiipeilemään.
Kiva ettei aina tarvitse olla yksin.
ne kissat ja varmastikin mukavaa seurattavaa, kun on noin monta. Meidän katti ei tietä kissa olevansakaan, vaan pitää itseään perheen täysivaltaisena pomona. On kova puhumaan (joskus ärsyttävyyteen saakka) ja täysin omaan päiväjärjestykseensä kaavoittunut.
Herättää minut aamulla klo 6.00, tahtoo ruuan puoli seitsemältä, "lukee" kanssani sanomalehden (istuu sen päällä) ja vahtii muutenkin aamutoimet ja töihin lähdön. Lähtiessä sille pitää maksaa tietullia, eli tarjota nappi-nannat pöydälle. Sen jälkeen se lähtee makeasti haukotellen työhuoneen tuolille nukkumaan ja töistä tullessa on taas samat kuviot niiden herkkunappien kanssa.
Seitsemän uutisten alkaessa se odottaa Pappaa ja turkin harjausta ja jos jostakin syystä sitä harjaa ei ilmesty näkyviin, niin se aloittaa sen päiväisen juoksemisen ja mouruamisen kylpyhuoneen ja isännän välillä.
Kivoja kissanpäiviä sinulle!
Melkein kadehdin sinunlaisiasi nyhrääjiä. Minä olen suurpiirteisempi. Pidän siististä, mutta olen oppinut "oikomaan". Nyt on tupa täynnä tavaraa ja siivous on, ehkä illalla työmiesten mentyä.
Niin, ja hyvää alkanutta viikkoa vaan ketjun aloittajalle! Ihan hyvälle vaikuttaa, kun ei turhia murehdi (sotkua ympärillä).
Suru kuuluu silti jokaisen elämään jossakin vaiheessa, surullisille, otan osaa rukoukseen.
Jumalan kädet kantavat, Jeesus armahtaa, kun sitä pyytää. Ja lepo Herrassa on taattu.
Sen verran erikoisia tapoja on. Meillä on ihan tavallinen maatiaiskatti, leikattu. Kulkee ulkona perässä, kuin koira. Tämä leikkii mäyriksen kanssa pienet painit, kun ovat ulkoa sisäytyneet.
Isompi koira ottaa hepulit, kun osuu lähelle kamppailijoita. Luulee mäyriksen olevan alakynnessä.
Hyvin yhteiselo silti sujuu.
tuo meidänkin on. Rakenteeltaan ja väriltään siinä on eläinlääkärin mukaan Venäjän sinistä, mutta mikä lie ohikulkenut vierailija jättänyt omat geeninsä, sillä massu ja säärystimet on ihan vitivalkoiset.
Luonteeltaan se on todellinen "hänen kuninkaallinen korkeutensa". Unohdin kertoa, että ruokakin tarjoillaan keittiön baaritasolle, eli syömättä jättää jos kuppi lasketaan lattialle.
pidän, mutta onneksi iän myötä nuo pahimmat neuroosit on hälvenneet. Enää ei joka perjantai kääräistä mattoja rullalle ja lähdetä niitä pihalle pieksemään (kun ei ne niin tuhmia ole tehneet, että aina pitää hakata).
Muutenkin olen tuon pitkän sairasloman loppupuolella ja ilmeisen keski-iän kriisin kohdatessa rempannt asunnon ja hävittänyt huushollista kaiken turhan krääsän. Ajattelin nimittäin siinä vaiheessa, että kun nyt kumminkin tästä hengissä selvittiin, niin miksipä ei tekisi jotakin itselleen mieleistä nyt ja heti, eikä aina siirtäisi asioita hamaan tulevaisuuteen.
Nyt on helpot materiaalit ja selkeä sisustus, joten työpäivän jälkeen ehtii muutakin kuin olemaan imurin jatkeena.