ero raskaudenaikana

sänkyyn. Kertoo paljon sinusta!

piti mennä kirjoitti:

sänkyyn. Kertoo paljon sinusta!

auta alkuperäistä haukkua JO tehdyistä virheistä. Ikävä kyllä tilanne kuulostaa siltä että mies on menetetty. Viisainta mitä voit nyt tehdä on "antaa miehen mennä" ja katsoa jos jossain vaiheessa tiet taas kohtaisivat. Älä ainakaan painosta, sillä pilaat varmasti kaiken mitä jäljellä voisi vielä olla. Yritä keskittyä lapsiin ja katso mitä tuleman pitää.

varmaan kirjoitti:

auta alkuperäistä haukkua JO tehdyistä virheistä. Ikävä kyllä tilanne kuulostaa siltä että mies on menetetty. Viisainta mitä voit nyt tehdä on "antaa miehen mennä" ja katsoa jos jossain vaiheessa tiet taas kohtaisivat. Älä ainakaan painosta, sillä pilaat varmasti kaiken mitä jäljellä voisi vielä olla. Yritä keskittyä lapsiin ja katso mitä tuleman pitää.

Lue lisää

Itsellä oli jokin aika sitten melkein samantapainen tilanne. Tuntuu, että silloin olin jotenkin riippuvainen lasten isästä ja kuvittelin rakastavani häntä ylikaiken, enkä tulisi toimeen ilman!! Riideltiin kans aika paljon ja toisen lapsen synnyttyä äijä läks.... Jäin yksin vastasyntyneen ja 1v. lapsen kanssa.
Ensiksi soittelin ihan hulluna miehelle ja lähettelin tekstareita, ilman vastausta.
Aika kului huomasin jopa olevan päiviä, jolloin en ajatellut miestä ollenkaan, en enää yrittänyt edes soittaa. Kului puoli vuotta, kunnes mies otti oma-aloitteisesti yhteyttä haluten nähdä lapsia ja minua.Olin toki vihainen ja katkera välinpitämättömyydestä, mutta enhän se ollut minä joka olin missannut lapsieni elämästä puoli vuotta.
Tästä lähdimme hiljalleen eteenpäin ja rakentamaan suhdetta uudelleen varmemmalla pohjalla.
Eli uskoisin, että jos mies todella välittää ja sinä välität löydätte sen yhteisen polun, mutta se vaatii kummankin osapuolen vastaan tulemista!! Ja jos ei välitä tarpeeksi, niin mieshän siinä menettää lapset ja sinut. Mutta muista, että vaikka kuinka rakastaa. ei toista voi pakottaa rakastamaan ja ehkä silloin on parempi kulkea eri teitä.
Lapsista saa kyllä voimaa jatkaa ilman miestäkin, vaikka nyt tuntuisi, ettei jaksaisi elää ilman!!! :)

keskeytyksen. Miksi vääntää taas isätön lapsi tähän maailmaan???

tekemään kirjoitti:

keskeytyksen. Miksi vääntää taas isätön lapsi tähän maailmaan???

Eihän lapsen tarvitse olla isätön vaikka äiti olisi miehetön.

tekemään kirjoitti:

keskeytyksen. Miksi vääntää taas isätön lapsi tähän maailmaan???

joo ja kuka sanoo että tee keskeytys, pitäis mahassa olla idiootti tutka ettei tuollaisia idiootteja kukaan synnytä. Ei kellekkään äidille voi sanoa että tee keskeytys! minä olen rv.22 ja ukko jätti, ensin petti ja kun vaadin tilille, pakeni. En ole nähny moneen viikkoon koko ihmistä kun pyysin kasvotusten puhumaan. Lapsen niin kovasti halusi ja perheen muttei ollut valmis ottamaan vastuuta omista teoistaan. Kyllä sinä pärjäät pikkuisen kanssa,mies siinä menettää et sinä:) lapsi on suuri siunaus ja voit rakentaa hyvän tukiverkoston lapselle, ystävistä ja sukulaisista. Riitoja tulee aina mutta jos niistä ei selviä niin ihminen ei ole oikea sinulle. Pää pystyyn vaan ja askelta eteenpäin vaan:D

||||||||||||||||| kirjoitti:

Eihän lapsen tarvitse olla isätön vaikka äiti olisi miehetön.

sanoen myötähäpeää niitä äitejä kohtaan, joilla on esim kolmelle eri isälle penskoja ja vielä pienillä ikäeroilla.
Pitää kyllä ajatella lastakin, miltä hänestä tuntuu, kun jokaista lasta tulee tapaamaan eri isä!

IHAN REHELLISESTI kirjoitti:

sanoen myötähäpeää niitä äitejä kohtaan, joilla on esim kolmelle eri isälle penskoja ja vielä pienillä ikäeroilla.
Pitää kyllä ajatella lastakin, miltä hänestä tuntuu, kun jokaista lasta tulee tapaamaan eri isä!

Lue lisää

myötähäpeämään. Minulla on kaksi lasta ja heillä eri isät. Ensimmäisen kanssa erottiin yhteispäätöksellä, toisen isä lähti toisen naisen matkaan jonka kanssa perustivat nopeasti uuden perheen.

Nyt olen ollut yksissä avokkini kanssa pari vuotta ja ajattelimme kyllä kasvattaa perhettämme vauvalla kolmen vuoden sisällä. Kypsyttelemme ajatusta ensin. Miehellä ei ole omaa biologista lasta. Lapseni ovat 10 ja 6 vuotiaat. Muuten olen työssäkäyvä, ihan hyväsydäminen normaali naisihminen.

Ensin olin kauhuissani, mitä ihmiset ajattelevat, onhan kaikilla lapsillani sitten eri isät. Mitäpä jos tämäkin mies ottaa ja lähtee? Siinä sitten ollaan 3 lapsen kanssa yksin ja sovitellaan isien kanssa tapaamisia...

Mutta jos elän tämän pelon ja ajatuksen mukaan, mieheni ei koskaan saa biologista lasta ja se tulee vaikuttamaan jossain vaiheessa suhteeseemme. Itsekin aina toivoin suurta perhettä, mutta ikävä kyllä kummankaan lasteni isän kanssa en päässyt kuin siihen yhteen asti. Itse en näitä eroja olisi halunnut, mutta en ketään väkisinkään yritä pitää.

Molempien lasteni isät toivovat meille hyvää ja ovat väleissä nykyisen avokkini kanssa. Mitä siis elämämme kenellekään kuuluu kun lapset voi hyvin ja me olemme onnellisia.