Meillä oli lyhyt aikaisessa sijoituksessa lapsi. Yhteistyö sosiaalityöntekijöiden kanssa ei sujunut millään muotoa. Meitä ei kuunneltu missään asiassa.
Tapaamiset lapsen ja lapsen bioäidin kanssa ilmoitettiin vain meille, päivä ja kellon aika. Jos meillä oli sovittu meno, piti meidän se perua. Sanoivat vain että "tätä tämä työ on". Bioäiti ei kai tuntenut kelloa koska tuli miten sattui ja lähti sitten kun lähes tulkoon jo ajoimme hänet ulos. "Meidän pitää ymmärtää ****" sanoivat sosiaalityöntekijät kun kerroimme näistä.
Olimme huolissamme lapsen terveydentilasta ja kun asiasta ilmoitimme sostädeille, he vain sanoivat että ei lapsessa ole mitään vikaa koska ei neuvolassakaan olleet koskaan mitään huomanneet.
Meidän neuvolassa th oli meidän kanssa samaa mieltä että jotain on pielessä, mutta sekään ei auttanut.
Vääntöä oli ihan joka asiassa sos ihmisten kanssa.
Tämä aiheutti sitten sen että kun lapsi muutti meiltä pois, mieheni on nyt sitten vakaasti sitä mieltä että moiseen emme enää koskaan ala.
Kunnioitus sijaisperhettä kohtaan oli jossain avaaruudessa asti näillä sosiaalitoimen ihmisillä. Meitä pidettiin vain hoitajina joiden piti myöntyä ihan kaikkeen. Niin bioäidin meillä käynteihin kuin lapsen kuskaamiseen toiselle paikkakunnalle tapaamaan äitiään. Niistäkin meille vain ilmoitettiin että sinä päivänä ja siihen aikaan meidän pitää olla lapsen kanssa siellä ja siellä.
Ei kovin mukava kokemus. Halu olisi kuitenkin auttaa.
Tapaamiset lapsen ja lapsen bioäidin kanssa ilmoitettiin vain meille, päivä ja kellon aika. Jos meillä oli sovittu meno, piti meidän se perua. Sanoivat vain että "tätä tämä työ on". Bioäiti ei kai tuntenut kelloa koska tuli miten sattui ja lähti sitten kun lähes tulkoon jo ajoimme hänet ulos. "Meidän pitää ymmärtää ****" sanoivat sosiaalityöntekijät kun kerroimme näistä.
Olimme huolissamme lapsen terveydentilasta ja kun asiasta ilmoitimme sostädeille, he vain sanoivat että ei lapsessa ole mitään vikaa koska ei neuvolassakaan olleet koskaan mitään huomanneet.
Meidän neuvolassa th oli meidän kanssa samaa mieltä että jotain on pielessä, mutta sekään ei auttanut.
Vääntöä oli ihan joka asiassa sos ihmisten kanssa.
Tämä aiheutti sitten sen että kun lapsi muutti meiltä pois, mieheni on nyt sitten vakaasti sitä mieltä että moiseen emme enää koskaan ala.
Kunnioitus sijaisperhettä kohtaan oli jossain avaaruudessa asti näillä sosiaalitoimen ihmisillä. Meitä pidettiin vain hoitajina joiden piti myöntyä ihan kaikkeen. Niin bioäidin meillä käynteihin kuin lapsen kuskaamiseen toiselle paikkakunnalle tapaamaan äitiään. Niistäkin meille vain ilmoitettiin että sinä päivänä ja siihen aikaan meidän pitää olla lapsen kanssa siellä ja siellä.
Ei kovin mukava kokemus. Halu olisi kuitenkin auttaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
älä painosta puolisoasi jatkamaan, vaan keskustelaa yhteisen näkemyksen löytämisestä.
samasta kunnasta tuskin kannattaa uutta lasta tarjoutua ottamaan, tyyli tuskin muuttuu ja pompoteltavaksi on turha hakeutua. uuden kunnan kanssa neuvotellessa kertokaa suoraan millaista tapaamisrumbaa ette enää suostu vetämään ja muutenkin selvittäkää itsellenne ne rajat joissa haluatte toimia.
mutta kunnan vaihtoakin tärkeämpänä pidän yhteisen sävelen ja näkemyksen löytymista sinun ja puolisosi välille jatkaako vai luopua kokonaan.
Ehdottomasti yhdessä asiasta päätetään. Tämän hetkinen päätös on tuo miehen mielipide. Eihän siitä mitään tulisi jos toinen olisi vastaan ja sitten vieras lapsi siihen muuttaisi. Ei ei.
Mietin vain juuri tuota että varmaan kannattais ottaa sit toisesta kunnasta/kaupungista. Mutta mies epäilee silti yhteistyön onnistumista.
että eri kuntien sosiaalitoimistoissa on eroja suhtautumisessa sijaisperheeseen. Meillä on ollut sijoitetut lapset kahdesta kunnasta ja ero oli kuin yö ja päivä.
hyvät sosiaalityöntekijät . En ole myöskään kokenut etteikö tueta tarvittaessa .
Olen ollut oikein tyytyväinen .Toisaalta olen itse venyvä ja ajattelen , että tätähän tää työ on ,kun vanhemmat myöhästelevät tai eivät pidä sovituista tapaamisista kiinni .
Kannattaa kokeilla toisesta kunnasta .Paljon riippuu sosiaalityöntekijöistä miten yhteistyö sujuu .
kun on erikunnilla ns. sossuilla eri säännöt/lait... vai johtuuko sosiaaliviranomaisten ammatti taidottomuudesta nämä erot? Ja mielestäni kun lasten asioita ajetaan niin olisi toimittava ihan lain mukaan eikä sossun on säännön tai oman lainmukaan...Tarkoitan tällä ihan sijasisvanhempia ja bio-vanhempia kohtaan tasavertaisesti ja asiallisesti pitäisi sossun toimia...ja joka kunnassa...
mutta totta on, että yhtenäinen lainsäädäntö ja toimintamallit puuttuvat. Esimerkiksi sijaisperheiden saama hoito-ja kulukorvaus vaihtelee kunnittain huomattavastikin. Samoin toisesta kunnasta saa tukea perheen yhteisiin matkoihin,harrastuksiin ym. toisesta ei saa mitään. Puhumattakaan henkisestä tuesta ja ohjauksesta. Ihmeellistä, että meidän kokemuksemme perusteella sama kunta on tukenut sijaisperhettämme sekä taloudellisesti että henkisesti, mutta toisesta ei ole tullut juuri mitään tukea. En voi sanoa, että kyse olisi ammattitaidottomuudesta, mutta ehkä työntekijöiden vaihtuvuus on osittain vaikuttanut välinpitäämättömyyteen. Kuitenkin koko ajan valtakunnallisesti korostetaan sijaisperheiden tärkeyttä.
Kyllä on sossuissa paljon eroja ja varsinkin niiden ammattitaidossa. Ja hyvänenaika jos vielä erehtyy mainitsemaan siitä sossulle!
Asiakassuunnitelmaanhan ne tapaamiseajat kirjataan. Sossutantta taas laiskotellut.
Sen ymmärrän, jos äiti ei malta lähteä lapsensa luota. Sijarina sinunkin tulisi se ymmärtää varsinkin, jos lapselle ero on rankka. Teille on kaikesta päätellen paiskattu aivan valmistelematta lapsi sijoitukseen ja sossutantta ei vois lapsesta vähempää välittää, vaikka lapsi on ensisijaiseti sosiaaliviranomaisen vastuulla.
Se että hänen terveydentilansa huolestuttaa neuvolankin tätiä, on jo sen verran vakavaa, että neuvolan velvollisuus on toimia riippumatta sossutantan mielipiteestä.
Kyllä on maitomaista sakkia, ei voi muuta sanoa. Lapsi parka, ei vaikuta kovinkaan turvatulta hänen tulevaisuutensa valtion hoteissa.
palavereissa yhdessä päätetään tapaamiset ja kyllä siinä voi sanoa että se ja se ei sovi meille ja sitten katsotaan uusi ajankohta .
Siihen kyllä pitää varautua että vanhemmat eivät "kykene" pitämään sovituista ajoista kiinni tai että jättävät tulematta .
Sitkeä pitää olla . Pitää vaan ajaa lapsen asioita niin kauan että saa tahtonsa läpi .
Kokeilkaa nyt vielä -voi olla ihan eri kokemus .
Meillä takana hyvin samantyyppinen tarina, samoine ongelmineen ja silti kun tiesimme ettei vika ollut meissä ja meitä ainakin ikäänkuin johdettiin jopa harhaan tietoisesti/tiedostamatta eri tahoilta, jatkoimme lastensuojelutyössä silti. Rakkaus lapsiin ja halu auttaa ei mihinkään kuollut, ethän muutakaan työtä yhden epäonnistumisen jälkeen noin vain hylkää? Joten tuulta päin, sano mummo lumessa...
Tarinoita sijaislasten osalta on todella joka lähtöön, yksikään tapaus ei juuri samanlainen toisen kanssa, joten juttele miehellesi, kannattaisko teidän kuitenkin vielä yrittää. Ette te mitään siinä menetä, yhteiskunta ja joku kotia tarvitseva lapsi ainoastaan hyvän perheen menettää. Sähköpostia voi laittaa privaatisti jos haluat enempi jutella.
Mikä kuvittelit sitten olevasi? Lapsen ÄITI ?? Kerrankin järkevästi suhtautuva sossu joka kunnioitti vanhempia.
Valitettavasti ei sijaiskodin pitäisi olla muuta kuin SIJAINEN eli hoitaja ... ei äiti koska biologinen äiti on äiti jonka suhdetta lapseen sinuun kuuluu TUKEA . Et päässyt omimaan lasta itsellesi joten olipa paskaa..
Kun valmistun ja saan työpaikan alalta niin vannon pitäväni huolen että se biologisen äidin sortaminen loppuu ja sijaisperheet palautetaan niiden oikealle paikalle eli äiti alemmas..
ÄLÄ OTA ENÄÄ NIITÄ LAPSIA!! Teet lapsille palveluksen.
ja elämänne täysin omien etujenne mukaisena, älkää ryhtykö sijaisvanhemmiksi. Ei missään muussakaan työssä saa päättä, mitä milloinkin haluaa tehdä. Kyllä kuule työnantaja sanelee, missä olen ja milloinkin, vaikka aika itsenäinen työnkuvani onkin. Pitäisikö se raha tulla omien mielihalujen totetuttamisesta. Kohtuus kerjätessäkin!
Monenlaisia tarinoita olen täältä lukenut niin bio vanhemman kuin sijaisäidin näkökulmasta niin itse voin todeta että meillä kai on ollut sitten se "puoliväli". Lapsi tuli vuoden ikäisenä ja meille kerrottiin
että mitkä ehdot bio äidille on annettu lapsen takaisin saamiseksi jos ne täyttyvät lapsi kotiutetaan
jos ei niin lapsi jää sitten pitkäaikaisesti meille. Neli vuotiaana nyt lapsi on menossa takaisin äidilleen koska tämä sai asiansa kuntoon. Sossu on ollut ystävällinen ja reilu molemmille osapuolille niin mekin bio äidille joka on tiiviisti 2-3kert viikko ollut alusta saakka lapsen elämässä ja myöhemmässä vaiheessa viikonloppu tapaamisten ja lomien myötä enemmän. Meidän kohdalle tosin sattui helppo tapaus
on ihmisinä tultu hyvin toimeen ja bio äiti reipastui huostaanoton ja lapsen meille sijoituksen myötä
tekemään oman ja lapsensa elämän eteen asioita. Lapsi on ollut iloinen,reipas ja helppo ja aina ystävällinen hänen äitinsäkin joten koskaan ei ole negaatiota syntynyt.
Hirveän ikävää kummatkin ääripäät ja toivottavasti meillä pysyy tämä sama sossu jatkossakin
ja asiat sujuu mallikkaasti vaikka onhan se tajuttava että seuraavan sijoituksen äiti ei välttämättä olekaan niin ongelmaton ja helppo tapaus eikä välttämättä se lapsikaan.
Kehoittaisin teitä miettimään ja vielä kerran miettimään, antakaa aikaa itsellenne ja miettikää haluatteko elää omaa elämäänne niinkuin haluatte vai haluatteko alkaa samaan rumbaan uudestaan.
Joskus tämä työ on niin raskasta ja vaikeaa, että tuntuu ettei sitä yksinkertaisesti jaksa. Voiko ihminen elää pienestä valonpilkahduksesta toiseen, siinä välissä tätä kaikkea kestäen.
Jos voisin valita uudelleen, en ole varma alkaisinko tähän enää.
Antakaa aikaa itsellenne, kuuntele miestäsi ja kysy itseltäsi myös, onko tämä varmasti sitä mitä tahdot.