elikkä aloitin kuntouttavan työn muutama viikko sitten. olin/olen siis pitkäaikaistyötön. viime tiistaina oli aika psykiatrilla ja hän määräsi minulle cipralex kuurin, mielialalääkkeeksi.
tuo kuntouttava työ on siis kaksi kertaa viikossa ja neljä tuntia päivässä. jotenkin vaan tuntuu että ei henkisesti jaksaisi käydä edes noina kahtena päivänä. olen yli 25v joten kuntouttava työhän on minulle vapaaehtoista. ajattelin vaan että kannattaisiko minun odottaa niin kauan että lääke alkaisi auttamaan ja sitten katsoa josko olisi valmiimpi tuohon kunt. työhön, tai ylipäätään työelämään? vai pitäisikö vaan yrittää käydä noina kahtena päivänä.
tuo kuntouttava työ on siis kaksi kertaa viikossa ja neljä tuntia päivässä. jotenkin vaan tuntuu että ei henkisesti jaksaisi käydä edes noina kahtena päivänä. olen yli 25v joten kuntouttava työhän on minulle vapaaehtoista. ajattelin vaan että kannattaisiko minun odottaa niin kauan että lääke alkaisi auttamaan ja sitten katsoa josko olisi valmiimpi tuohon kunt. työhön, tai ylipäätään työelämään? vai pitäisikö vaan yrittää käydä noina kahtena päivänä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minusta tuo kuulostaa mahdollisuudelta joka kannattaa käyttää hyväksi. Riippuen sitten työn mielekkyydestä ja omien voimien riittävyydestä voitte varmaankin seurata tilannetta ja jos ei homma toimi niin lopetatte kokeilun.
Olin aikoinaan kuntouttavassa työssä. olin saanut skitsofrenia-diagnoosin ja ollut muutaman vuoden sairaalan kirjoissa. Sit mut lähetettiin kuntoutuskurssille ja sain tehdä työtä tavallisten ihmisten seurassa muutaman tunnin viikossa. Sitten kiinnostuin eräästä alasta ja pääsin ammattikouluun, joka oli vammaisia kuntouttava. Valmistuin ammattiin 2 vuodessa ja menin töihin. Nyt menee hyvin... asunto, auto ja kesämökki... Ja mies! Lääkitystä joudun syömään loppuikäni, mutta so what? Kolmen vuoden sisällä mulla on ollut kaksi n. kuukauden mittaista sairaalajaksoa. Olen tyytyväinen elämääni nyt. Tsemiä sulle!