Näin lippujen liehuvan
luotien viuhuvan
kieltä kovaa käytettävän
kun kuuntelin yhtä
ja vihollista
yhä ymmärsin vietävän vähän
Meillä tapana uskoa onhan
eikä epäillä enteitä enää
sanaa sanojan sanottavaa
vihan valhetta viettelevää
puhumattakaan sana jos kirjan
itse jumalain piirustamaa
suusta suurten tulkitsijainsa
ne saarnaten aina vain samaa
kaihon, kohtalon kietoo ympärilleen
tulikivenkin tuottaja jyrkin
balsamina myrkkyä juottaa
marssilaulun pystyssä nyrkin
Toki paikassa oikeessa sananen
murtaa miekan mahtavankin
sanojen olemme vankeja
myös niistä kauneimmankin
luotien viuhuvan
kieltä kovaa käytettävän
kun kuuntelin yhtä
ja vihollista
yhä ymmärsin vietävän vähän
Meillä tapana uskoa onhan
eikä epäillä enteitä enää
sanaa sanojan sanottavaa
vihan valhetta viettelevää
puhumattakaan sana jos kirjan
itse jumalain piirustamaa
suusta suurten tulkitsijainsa
ne saarnaten aina vain samaa
kaihon, kohtalon kietoo ympärilleen
tulikivenkin tuottaja jyrkin
balsamina myrkkyä juottaa
marssilaulun pystyssä nyrkin
Toki paikassa oikeessa sananen
murtaa miekan mahtavankin
sanojen olemme vankeja
myös niistä kauneimmankin
Vastaukset 3
Vanhimmat
on hän aatoksensa kasannut tähänkin runoon. Hieno lukukokemus, kiitos.
Sanat voi kumota kirjoittamalla uusia sanoja. Jokainen varmasti ymmärtää, että sanat eivät elä ikuisesti samassa olomuodossa vaan muuttuvat ympäristön, ihmissuhteiden ja tilanteiden mukaan.
Ei niiden vangiksi voi jäädä, jollei juuri niin välttämättä tahdo.
Runosi oli monisanainen; ehkä ymmärsin sen sanoman väärin.
vaan yleensäkin sanottuun sanaan.