AGAATILLE

vastineellisi Lidia.Dimov asiaan,minä sen kirjoitin,kun olin allapäin ja pettynyt.Olenkin ollut aina liian hyväuskoinen.Mutta siitä huolimatta uskon ihmiseen,en osaa toisin,se on kai "luonnevika"?.Voisitko Sinä vastata,pitäisikö minun muuttaa asuinpaikkaani ja kun kärsin yksinäisyydesta,ja kannan huolta jo aikuisista lapsistani,muuttuuko elämäni?
2301
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

toivon!!!

Äänestä

Valitettavasti et voi auttaa aikuisten lasten vaikeuksissa. Heidän pitää kulkea oma tiensä ja sinä olet jo auttanut heidät tien alkuun kasvattamalla heidät. Heillä on kotoa riittävän hyvät eväät, mutta heidän on itse tehtävä omat valintansa. Myös erehdyksiä ja vääriä valintoja matkalla tarvitaan, vaikka emme sivusta katsoen kaikkea ymmärrä.

Muutto ei ole huono ajatus, mutta lasten lähelle muutto ei poista yksinäisyyden tunnetta. Sinulla on ollut läheisiäkin ystäviä ja hyviä tovereita, mutta yhteydenpito on harventunut. Oman ikäiset ymmärtävät meitä parhaiten ja me heitä, on kovin paljon yhdessä elettyjä ja koettuja aikoja.

Muuttoa kun suunnittelet, tee se vain itesi takia, ei siksi että voisit huolehtia lapsistasi. Selvitä asuntotilanne kaikessa rauhassa ja mieti, millainen asumismuoto sopii sinulle. Pikkuisen kukkapenkkiä ja ryytimaata tekee kuitenkin mielesi kuopsuttelemaan, ihan omaksi iloksi ja kukkien vuoksi.

Sinulla on taitavat kädet ja silmää kauneudelle. Olet luotettava ystävä, siksi ihmettelenkin että yhteydenpito sinuun päin on hiipunut. Myös siinä omassa lähipiirissäsi on ihmisiä, jotka arvostavat sinua.

Ei ole vika, että luottaa ihmisiin, mutta aina kun on rahasta kysymys, vaikka pienistäkin rahoista, kannattaa toimia harkiten ja varovaisesti. Näyttää siltä, ikävä kertoa, että aikuiset lapset ajoittain odottavat sinulta taloudellista avustamista. Myös kaikki muut palvelukset kelpaisivat, mutta on parempi että pysyt itsenäisen aikuisen naisen roolissa, etkä ole käytettävissä.

Lapset tietävät oikein hyvin omat ongelmansa, mutta eivät ole vielä kypsyneet toden teolla ottamaan niistä täyttä vastuuta. Kaikki apusi ja huolehtimisesi toimii heidän kasvuaan vastaan, paras tuki olet kun olet heidän kuulumisistaan toki edelleen kiinnostunut, mutta et auta, neuvo etkä huolehdi asioista, jotka eivät ole sinun korjattavissasi.

Elämäsi seestyy ja menee kohti valoa ja tyytyväisyyttä, huolet väistyvät taka-alalle ja ystäviä edelleen on, lähempänä kuin muistitkaan.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


KIITOS suorista sanoista kirjoitti:

vastineellisi Lidia.Dimov asiaan,minä sen kirjoitin,kun olin allapäin ja pettynyt.Olenkin ollut aina liian hyväuskoinen.Mutta siitä huolimatta uskon ihmiseen,en osaa toisin,se on kai "luonnevika"?.Voisitko Sinä vastata,pitäisikö minun muuttaa asuinpaikkaani ja kun kärsin yksinäisyydesta,ja kannan huolta jo aikuisista lapsistani,muuttuuko elämäni?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu