Hei.
Ensinnäkin: tämän viestin ei ole tarkoitus olla millään lailla loukkaava ketään kohtaan, olen vain puhtaan vilpittömästi ihmeissäni. :)
Minulla on eräs puolituttu monen vuoden takaa. Muinoin meillä oli yhteisiä ystäviä, käytiin samoissa bileissä ja muutenkin liikuttiin samoissa porukoissa, muttei silti tunnettu toisiamme juuri ollenkaan tai oltu ikinä kahden kesken. Jo silloin ajattelin, että hänkin saattaisi olla lesbo, jotenkin vain aistin sen vaikka hän ei ollutkaan stereotyyppisesti "lesbon näköinen" ja puhuikin pojista ym.
Kuvittelin siis luulleeni väärin. Nyt ei olla nähty pariin vuoteen, ja kuulin jokin aika sitten ystävältä tämän tutun todellakin olevan lesbo ja seurustelleen tytön kanssa jo pitemmän aikaa. Vähän aikaa sitten näinkin hänet sattumalta pitkästä aikaa, ja voi hyvät hyssykät, hän oli muuttunut ulkonäöltään kaikki "lesbostereotypiat" täyttäväksi niin ulkonäöltään kuin pukeutumiseltaankin.
Ihmettelin vain tätä ilmiötä, sillä olen nähnyt sen tapahtuvan muillekin. Miksi? Onko selitys vain se, että kun tullaan kaapista ulos niin samalla uskalletaan olla täysin oma itsensä kaikin puolin? Jotenkin musta vaan tuntuu, että se johtuisi osaksi siitä, että kaapista tulon jälkeen on tietty "pakko" sitten kuulua lesboihin, myös ulkonäöllisesti... Keskustelua aiheesta, kiitos. :)
"Lesbon näköiseksi" muuttuminen
21
3208
Vastaukset
- ulkonäöltään...
Siis millainen on ulkonäöltään lesbo? Lyhyt tukka? emotyyppi? pillifarkut ja pieni nahkis? vai mikä?
- ja millanen
on emotyyppi???
- Alkuperäinen apina
No esimerkiksi tämä kyseinen tyttö oli sellainen, josta ainakin itse näen kilometrin päähän hänen olevan lepakko: lyhyet Shane-hiukset, vähän lököttävät farkut, "mukavat kengät", lävistys naamassa. Plus se miehekäs yleisolemus.
Ja siis kyllä, olen hyvin tietoinen siitä etteivät kaikki lesbot näytä tältä. Itselläkin pitkät hiukset ja hame päällä harva se päivä. :) - lisää erilaisuutta
ja millanen kirjoitti:
on emotyyppi???
... ihmiset ovat erilaisia ja syitä ulkonäön muuttamissen on varmasti yhtä monta kuin on ihmistä.
Yksi syy voisi olla mm . miksi tietyissä ravintoloissa käyvät heteronaiset näyttävät kaikki samalta, miksi femmelesbot näyttävät kaikki samalta, miksi samaa musiikkia kuuntelevat näyttävät kaikki samalta jne.... toisin sanoen ihmiset ovat laumaeläimiä ja tykkäävät kuulua ryhmään.
Sitten on eri asia mikä ryhmä/ulkonäkö on kenenkin mielestä "hieno", tällä palstalla saa kovin usein lukea femmeksi itsensä lukevien ihmettelyä miksi kaikki eivät halua näyttää samalta kuin he (=valtavirtaheteroilta), miksi kaikki eivät pidä juuri heidän valtavirtaista tapaansa esittää naiseutta viehättävänä, heille niin kuin koko yhteiskunnalle kun tuntuu olevan itsestään selvää, että yhtälö naiseus=heteromissilook=kauneus on se ainoa oikea.
Onneksi näin ei ole, vaan naisia ja tapoja esittää naiseutta on monenlaisia. Ympäristön paineet vain ovat niin kovat, että harva meistä löytää sen omimman tyylinsä heti ensi yrittämällä ja monilla tyyli vaihtelee elämän varrella moneen kertaan.
Omasta puolestani olen onnellinen jokaisesta valtavirtatylsyydestä poikkeavasta naiseuden ilmentymästä, kuinka harmaa tämä maailma olisikaan jos kaikki naiset näyttäisivät naistenlehtien kansista reväistyiltä! - Rosie*
lisää erilaisuutta kirjoitti:
... ihmiset ovat erilaisia ja syitä ulkonäön muuttamissen on varmasti yhtä monta kuin on ihmistä.
Yksi syy voisi olla mm . miksi tietyissä ravintoloissa käyvät heteronaiset näyttävät kaikki samalta, miksi femmelesbot näyttävät kaikki samalta, miksi samaa musiikkia kuuntelevat näyttävät kaikki samalta jne.... toisin sanoen ihmiset ovat laumaeläimiä ja tykkäävät kuulua ryhmään.
Sitten on eri asia mikä ryhmä/ulkonäkö on kenenkin mielestä "hieno", tällä palstalla saa kovin usein lukea femmeksi itsensä lukevien ihmettelyä miksi kaikki eivät halua näyttää samalta kuin he (=valtavirtaheteroilta), miksi kaikki eivät pidä juuri heidän valtavirtaista tapaansa esittää naiseutta viehättävänä, heille niin kuin koko yhteiskunnalle kun tuntuu olevan itsestään selvää, että yhtälö naiseus=heteromissilook=kauneus on se ainoa oikea.
Onneksi näin ei ole, vaan naisia ja tapoja esittää naiseutta on monenlaisia. Ympäristön paineet vain ovat niin kovat, että harva meistä löytää sen omimman tyylinsä heti ensi yrittämällä ja monilla tyyli vaihtelee elämän varrella moneen kertaan.
Omasta puolestani olen onnellinen jokaisesta valtavirtatylsyydestä poikkeavasta naiseuden ilmentymästä, kuinka harmaa tämä maailma olisikaan jos kaikki naiset näyttäisivät naistenlehtien kansista reväistyiltä!"miksi femmelesbot näyttävät kaikki samalta"
No ei todellakaan kaikki femmelesbot näytä samalta! - erilaisuutta!
Rosie* kirjoitti:
"miksi femmelesbot näyttävät kaikki samalta"
No ei todellakaan kaikki femmelesbot näytä samalta!Niin, tässä sen näkee kuinka ne yleistykset osuvat : )
Minusta heteronaiselliset missityypit hiuksineen ja vaatteineen näyttävät ihan toistensa kopioilta kun taas sellaisesta naistyypistä pitävä voi varmaan helpostikin nähdä eroja ja yksilöllisyyttä siinä massassa. Kun ei itseen kolahda niin kaikki näyttävät samalta.
Kai se ongelma on siinä, että tällainen perinteinen naisellisuus on niin paljon yleisempää ja kaikkien odotetaan automaattisesti pitävän sitä viehättävänä, heteronaisellisuus on ikäänkuin se ainoa tapa olla nainen ja normista poikkeavia voi sitten vain ihmetellä.
Itsekin sulaudun massaan mutta minusta on ihanaa, että muunkin näköisiä naisia on, erityisesti niitä sukupuolten rajoilla leikkiviä. Ei jaksaisi vain aina lukea näitä valitusvirsiä kuinka jokainen planeetan nainen ei näytä femmeltä tai pidä femmejä viehättävinä, valtavirta on täynnä tämän naistyypin palvontaa. Jättäkää nyt edes marginaaliin vähän tilaa muunkinlaisille naisille! - toisenlainen
Alkuperäinen apina kirjoitti:
No esimerkiksi tämä kyseinen tyttö oli sellainen, josta ainakin itse näen kilometrin päähän hänen olevan lepakko: lyhyet Shane-hiukset, vähän lököttävät farkut, "mukavat kengät", lävistys naamassa. Plus se miehekäs yleisolemus.
Ja siis kyllä, olen hyvin tietoinen siitä etteivät kaikki lesbot näytä tältä. Itselläkin pitkät hiukset ja hame päällä harva se päivä. :)Tunnen paljon oikeasti heteroita, jotka ovat paljon poikamaisempia kuin minä (naisellinen, pitkät hiukset, hameet, korkokengät), siis lyhyt tukka, ei meikkiä (asenne:ulkonäkö ei jaksa kiinnostaa), sitten niitä bissejä, jotka ovat pojan (lue gaypiireissä lesbon näköisiä, vaikka ovatkin oikeasti bissejä)näköisiä ja sitten niitä hetskuja, jotka korostuneesti huutelevat epävarmuudessaan baarissa olevansa hetskuja (vaikka puolta poikamaisemmilta ja taviksilta näyttävät) sekä naisellisia naisia, jotka meikkaavat ym. sekä naisellisia naisia, jotka ovat aika naturel ja kaikki siis lesboja...
Eli tarkoitan sanoa tällä, että totuus ei tosiaankaan ole niin stereotypiamainen kuin oletetaan/halutaan olettavan. Joskus tuntuukin, että ihmiset nimenomaan haluavat luokitella toisiaan vartavasten.
Sitten vielä tämä:) Kummaksuttaa sanonta heteromaisen naisellinen ? Siis heteromaisen ? ja kun minä tosiaan tunnen paljon niitä hetskunaisia, joilla on siilitukka eikä ulkonäköasiat (lue itsensä huoltaminen) heitä paljon jaksa kiinnostaa (ja sitten vielä ihmetellään miksi miehet eivät heistä kiinnostu)...Voihan naisellinen olla lesbokin tai bi tai vaikka trans:)
Ja täytyy vielä todeta, että ravintolassa tämä ihmisten luokittelu ja kokemattomuus erilaisista ihmisistä, yksilöistä jotenkin tiivistyy. Jos on pitkät hiukset ja naisellinen on automaattisesti varattu ja hetero tai sitten vähintään bi, jolla on mies kotona odottamassa ja rumat ja poikamaiset naiset ovat niitä lesboja (sinkkuja).
Siis hei haloo! Yhtähyvin se naisellinen nainen voi olla lesbo ja sinkku sekä vailla seuraa ja se poikamainen nainen hetsku tai bi tai vähintään varattu lesbo:) - Heyday77
lisää erilaisuutta kirjoitti:
... ihmiset ovat erilaisia ja syitä ulkonäön muuttamissen on varmasti yhtä monta kuin on ihmistä.
Yksi syy voisi olla mm . miksi tietyissä ravintoloissa käyvät heteronaiset näyttävät kaikki samalta, miksi femmelesbot näyttävät kaikki samalta, miksi samaa musiikkia kuuntelevat näyttävät kaikki samalta jne.... toisin sanoen ihmiset ovat laumaeläimiä ja tykkäävät kuulua ryhmään.
Sitten on eri asia mikä ryhmä/ulkonäkö on kenenkin mielestä "hieno", tällä palstalla saa kovin usein lukea femmeksi itsensä lukevien ihmettelyä miksi kaikki eivät halua näyttää samalta kuin he (=valtavirtaheteroilta), miksi kaikki eivät pidä juuri heidän valtavirtaista tapaansa esittää naiseutta viehättävänä, heille niin kuin koko yhteiskunnalle kun tuntuu olevan itsestään selvää, että yhtälö naiseus=heteromissilook=kauneus on se ainoa oikea.
Onneksi näin ei ole, vaan naisia ja tapoja esittää naiseutta on monenlaisia. Ympäristön paineet vain ovat niin kovat, että harva meistä löytää sen omimman tyylinsä heti ensi yrittämällä ja monilla tyyli vaihtelee elämän varrella moneen kertaan.
Omasta puolestani olen onnellinen jokaisesta valtavirtatylsyydestä poikkeavasta naiseuden ilmentymästä, kuinka harmaa tämä maailma olisikaan jos kaikki naiset näyttäisivät naistenlehtien kansista reväistyiltä!Ja koska pidän nimenomaan naisista, minua hieman hämää miehen näköiset ja oloiset naiset, jotka tunnistaa naiseksi ainoastaan äänestä. Ehkä tässä on se syy, miksi femmeistä pitävät femmet eivät täysin ymmärrä butchien tapaa ilmentää olemustaan miehiä imitoimalla. Mutta eläköön se pieni suuri ero. Kaikki me kuitenkin mahdumme sulassa sovussa saman määritelmän alle.
- erilaisuutta!
Heyday77 kirjoitti:
Ja koska pidän nimenomaan naisista, minua hieman hämää miehen näköiset ja oloiset naiset, jotka tunnistaa naiseksi ainoastaan äänestä. Ehkä tässä on se syy, miksi femmeistä pitävät femmet eivät täysin ymmärrä butchien tapaa ilmentää olemustaan miehiä imitoimalla. Mutta eläköön se pieni suuri ero. Kaikki me kuitenkin mahdumme sulassa sovussa saman määritelmän alle.
Toinen näkökulma: minäkin voin sanoa, että pidän nimenomaan naisista mutta erona tässä onkin se määritelmä siitä miltä naisen pitää näyttää sopiakseen lokeroon.
Minusta on aika jyrkkää ilmoittaa, että vain oma käsitys eli tässä tapauksessa perinteisesti ymmärretty valtavirta naisellisuus (oli kyseessä sitten lesbo tai hetero) on oikea tapa olla nainen. Kyllä ihmisillä on oikeus käyttää koko sukupuolten repertuaaria ja onneksi osa näin tekeekin.
Valitettavasti kliseinen kuva naiseudesta ja naisellisuudesta on vain niin vahva, että sitä harvoin kyseenalaistetaan, päinvastoin on ihan tavallista kuulla juuri näitä "olen lesbo, pidän naisista, miksi naiset eivät näytä naisilta" kommentteja.
Minusta ihminen, joka kokee itsensä naiseksi on nainen eikä siihen vaikuta se miltä näyttää tai mitä mieltä muut ovat henkilön ulkonäöstä tai viehättävyydestä. Se on sitten eri asia, että suurimmalla osalla on omat ulkonäölliset mieltymyksesä siitä miltä itse haluaa näyttää ja mikä toisessa viehättää.
On ihan ok sanoa pitävänsä femmeistä, butcheista tai mistä hyvänsä siltä väliltä mutta minusta ei ole ok ryhtyä kyseenalaistamaan toisten naiseutta, tyyliä tai ulkonäköä vain omien mieltymystensä mukaan. Vaikka itse en syty femmeistä ei minun tarvitse ihmetellä heidän/meidän olemassaoloa tai olla sitä mieltä, että vain minua miellyttävät tavat esittää naiseutta olisivat ne ainoat oikeat : )
nimittäjillä ja rajoilla leikittely, nainen ei muutu biologisesti mieheksi vaikka ulkoasu olisikin jotain muuta kuin
Perinteinen - t_dark
erilaisuutta! kirjoitti:
Toinen näkökulma: minäkin voin sanoa, että pidän nimenomaan naisista mutta erona tässä onkin se määritelmä siitä miltä naisen pitää näyttää sopiakseen lokeroon.
Minusta on aika jyrkkää ilmoittaa, että vain oma käsitys eli tässä tapauksessa perinteisesti ymmärretty valtavirta naisellisuus (oli kyseessä sitten lesbo tai hetero) on oikea tapa olla nainen. Kyllä ihmisillä on oikeus käyttää koko sukupuolten repertuaaria ja onneksi osa näin tekeekin.
Valitettavasti kliseinen kuva naiseudesta ja naisellisuudesta on vain niin vahva, että sitä harvoin kyseenalaistetaan, päinvastoin on ihan tavallista kuulla juuri näitä "olen lesbo, pidän naisista, miksi naiset eivät näytä naisilta" kommentteja.
Minusta ihminen, joka kokee itsensä naiseksi on nainen eikä siihen vaikuta se miltä näyttää tai mitä mieltä muut ovat henkilön ulkonäöstä tai viehättävyydestä. Se on sitten eri asia, että suurimmalla osalla on omat ulkonäölliset mieltymyksesä siitä miltä itse haluaa näyttää ja mikä toisessa viehättää.
On ihan ok sanoa pitävänsä femmeistä, butcheista tai mistä hyvänsä siltä väliltä mutta minusta ei ole ok ryhtyä kyseenalaistamaan toisten naiseutta, tyyliä tai ulkonäköä vain omien mieltymystensä mukaan. Vaikka itse en syty femmeistä ei minun tarvitse ihmetellä heidän/meidän olemassaoloa tai olla sitä mieltä, että vain minua miellyttävät tavat esittää naiseutta olisivat ne ainoat oikeat : )
nimittäjillä ja rajoilla leikittely, nainen ei muutu biologisesti mieheksi vaikka ulkoasu olisikin jotain muuta kuin
PerinteinenUsein myös sanotaan, että joku "tekeytyy" mieheksi. Väittäisin, että "naiseksi" tekeytyminen vie keskimäärin enemmän aikaa päivittäin ja on siksi tavallaan myös enemmän tekeytymistä.
Ja joo; oon vannonut etten kommentoi enää tällaisiin aiheisiin, mutku aina on vaan pakko. - Ilves H.
t_dark kirjoitti:
Usein myös sanotaan, että joku "tekeytyy" mieheksi. Väittäisin, että "naiseksi" tekeytyminen vie keskimäärin enemmän aikaa päivittäin ja on siksi tavallaan myös enemmän tekeytymistä.
Ja joo; oon vannonut etten kommentoi enää tällaisiin aiheisiin, mutku aina on vaan pakko.joka aamut ja mietin mis tätä riesaa täytyy kestää.
- valmiiksi
Ilves H. kirjoitti:
joka aamut ja mietin mis tätä riesaa täytyy kestää.
saaminen vie joskus aikaa. jos aamulla pesen hiukset ennen töihin lähtöä, niin herään jo neljältä. mutta toi on mun juttu.
pikkutyttönä olin ihan pojan näköinen. lyhyet kynityt hiukset ja "epätyttömäisiä" vaatteita. inhosin tuota kaikkea, mutta ei paljon ollut sananvaltaa. ehkä siksi minulle on niin tärkeää näyttää naiselta. pidän siitä.
tosin oma naismaku on ihan vastakkainen... - ...
valmiiksi kirjoitti:
saaminen vie joskus aikaa. jos aamulla pesen hiukset ennen töihin lähtöä, niin herään jo neljältä. mutta toi on mun juttu.
pikkutyttönä olin ihan pojan näköinen. lyhyet kynityt hiukset ja "epätyttömäisiä" vaatteita. inhosin tuota kaikkea, mutta ei paljon ollut sananvaltaa. ehkä siksi minulle on niin tärkeää näyttää naiselta. pidän siitä.
tosin oma naismaku on ihan vastakkainen...Miksi pestä hiukset juuri aamulla, saat enemmän aikaa aamuisin itsellesi kun peset ne hiukset illalla:)
Samahan se on esim. opiskelussa ja työelämässä: jos haluaa edes jonkinlaisen ammatin mistä tykkää ja palkka on ok, useimmiten joutuu näkemään asian eteen vaivaa tai vaikkapa jos haluat huippu-urheilijaksi niin aikaa ja vaivaahan siihen asiaan pääseminen vie, harva asia tulee itsekseen tai ilmaiseksi. - Heyday77
erilaisuutta! kirjoitti:
Toinen näkökulma: minäkin voin sanoa, että pidän nimenomaan naisista mutta erona tässä onkin se määritelmä siitä miltä naisen pitää näyttää sopiakseen lokeroon.
Minusta on aika jyrkkää ilmoittaa, että vain oma käsitys eli tässä tapauksessa perinteisesti ymmärretty valtavirta naisellisuus (oli kyseessä sitten lesbo tai hetero) on oikea tapa olla nainen. Kyllä ihmisillä on oikeus käyttää koko sukupuolten repertuaaria ja onneksi osa näin tekeekin.
Valitettavasti kliseinen kuva naiseudesta ja naisellisuudesta on vain niin vahva, että sitä harvoin kyseenalaistetaan, päinvastoin on ihan tavallista kuulla juuri näitä "olen lesbo, pidän naisista, miksi naiset eivät näytä naisilta" kommentteja.
Minusta ihminen, joka kokee itsensä naiseksi on nainen eikä siihen vaikuta se miltä näyttää tai mitä mieltä muut ovat henkilön ulkonäöstä tai viehättävyydestä. Se on sitten eri asia, että suurimmalla osalla on omat ulkonäölliset mieltymyksesä siitä miltä itse haluaa näyttää ja mikä toisessa viehättää.
On ihan ok sanoa pitävänsä femmeistä, butcheista tai mistä hyvänsä siltä väliltä mutta minusta ei ole ok ryhtyä kyseenalaistamaan toisten naiseutta, tyyliä tai ulkonäköä vain omien mieltymystensä mukaan. Vaikka itse en syty femmeistä ei minun tarvitse ihmetellä heidän/meidän olemassaoloa tai olla sitä mieltä, että vain minua miellyttävät tavat esittää naiseutta olisivat ne ainoat oikeat : )
nimittäjillä ja rajoilla leikittely, nainen ei muutu biologisesti mieheksi vaikka ulkoasu olisikin jotain muuta kuin
Perinteinenarvottaa, että jompi kumpi tapa olisi oikea tai väärä. Puhuin ainoastaan omasta mieltymyksestä, joka on vahvasti subjektiivinen.
Minusta on hienoa, että löytyy naisia jotka rikkovat ja leikittelevät sukupuolten välisillä raja-aidoilla ja kaikilla on siihen oikeus.
Myönnän vain itse katsovani naiseutta kauneutta rakastavan "heteromiehen(!?) silmin", mutta se ei missään nimessä ole mikään ainoa ja oikea, eikä edes ylevin tapa suhtautua tähän asiaan. - Heyday77
Heyday77 kirjoitti:
arvottaa, että jompi kumpi tapa olisi oikea tai väärä. Puhuin ainoastaan omasta mieltymyksestä, joka on vahvasti subjektiivinen.
Minusta on hienoa, että löytyy naisia jotka rikkovat ja leikittelevät sukupuolten välisillä raja-aidoilla ja kaikilla on siihen oikeus.
Myönnän vain itse katsovani naiseutta kauneutta rakastavan "heteromiehen(!?) silmin", mutta se ei missään nimessä ole mikään ainoa ja oikea, eikä edes ylevin tapa suhtautua tähän asiaan.Ja vaikka pidän ulkoisesti naisellisista naisista, ei ihannenaiseni ole mikään pehmeä, maailman rauhaa syleilevä missityyppi, vaan olemuksessa saa ja pitää olla särmää ja asennetta. TV-hahmoista tätä tyyppiä edustavat hyvin esim. L-koodin Marina ja Lifen Dani, kauniit naiset joiden olemuksessa on kuitenkin vahva maskuliininen lataus ja coolia haista p**ka -meininkiä.
Tällainen sukupuolinen sekoitus vie jalat alta, tietysti tosielämässä vähemmän barbimaisissa raameissa.
- ihan siitä että
ihmisen kehityskaareen kuuluu johonkin samaistuminen, sitten se kasvaa siitä ulos omana itsenään.
- Vähän sama
juttu kun teini-ikäistenkin pitää usein kuulua johonkin ryhmään ja näyttää samalta kaikkien muiden ryhmän jäsenten kanssa. Joskus kaapista tulo vaiheeseen voi liittyä samanlainen voimakasta ryhmään kuulumisen tunne. Varsinkin nuorehkoilla naisilla. Useimmat kasvavat siitä sitten ulos ja uskaltavat myöhemmin näyttää taas hieman persoonallisimmilta. Jotkut tietysti kokevat streotypisen lesbo-lookin aidosti omakseen ja jämähtävät siihen. Mikä sekin on ihan ok tietysti.
Ennen vanhaan kun lesbona olo ei ollut niin hyväksyttyä ja tapaamispaikkoja ja -mahdollisuuksia oli vähemmän, saattoi tietyntyyppisellä ulkonäöllä antaa vihjeitä muille, että on lesbo. Nykyään se ei ehkä ole niin tarpeellista. Omassa laajahkossa lesbotuttavapiirissäni ne "lesbonnäköiset" on todella pieni vähemmistö.
- Nimetön
jos olet huomannut myös hetero-ja bi-naisilla on näitä "tyylilainauksia",ihan yhtälailla, jos mietti niin naisilla esim. housuja on ollut yleisesti 50 vuotta, vasta.
uskoisin että sitä tuntee olonsa varmemmaksi kun näyttää siltä mitä on, ei tarvi arvailla.
homomiehet käyttävät käsitettä heteronoloinen, silloin kun hakevat seuraa ja maku on sellainen. pitäiskö laittaa ilmoitus haetaan heteronoloista naisseuraa, siinä ois ihmettelemistä.- ikuisuuskysymys
Minussa on ollut pienestä saakka kaksi eri puolta, naisellinen ja maskuliininen. Kauan aikaa näytin kuitenkin tyypilliseltä naiselliselta naiselta: minulla oli pitkät hiukset, meikkasin vähänlaisesti ja baariin mennessäni laitoin jalkaan korkokengät. Ja kyllä, herätin miesten huomion, mutta en koskaan naisten.
Pikkuhiljaa aloin tiedostaa, että sellaisen naiseuden esittäminen ei kenties olekaan minun juttuni. Haaveilin hiusten leikkaamisesta lyhyiksi, mutta se oli vaikeaa, koska minulla ei ollut koskaan ollut lyhyitä hiuksia. Mietin miten kävisi, entäpä jos näyttäisinkin ihan mieheltä? Seurustelin naisellisen naisen kanssa, ja oma naiseuden esittämiseni alkoi tosissaan ahdistaa. Ulos lähteminen tuntui kilpailulta, jossa minä yritin kovasti päteä hänen kauneutensa rinnalla omalla ulkonäölläni. Meikkaaminen tuntui typerältä ja turhalta, mutta vielä kummallisemmalta tuntui, jos olisimme lähtenee ulos siten, että toinen on viimeisen päälle laittautunut, minä en. Yritin pukeutua saman"tasoisesti", mutta tunsin itseni kameliksi mihihameessa 25 senttiä lyhyemmän naiseni rinnalla.
Heteromaailmassa pienessä kaupungissa kasvaneelle, identiteettiään vielä etsivälle nuorelle ajatus oman itsensä esilletuomisesta maskuliinisempana oli kuitenkin hiukan pelottava. Kynnys olla oikeasti sitä mitä on näyttäytyi melko suurena. Puolen vuoden reissu ulkomaille oli pelastus tähän rakoon: hiukset pois ja vapaus kokeilla olla sitä mitä tunnen olevani, ilman ihmisten ennakkokäsityksiä ja oletuksia minusta.
Vapauden tunne oli ääretön, ja silloin löytyi se oikea minä. Minä joka voin ilmentää omaa itseäni ja olotilaani monilla eri tavoilla, ollen kuitenkin aina minä ja aina nainen. Minä jonka ei tarvitse kilpailla heteroyhteiskunnan luomissa ulkonäköodotuksissa muiden naisten kanssa. Minä jonka ei tarvitse ikinä vääntää tukkaansa kiharalle tai käyttää tuntikausia itseni kaunistamiseen, jotta uskaltaisin lähteä ovesta ulos. Minä, joka voin elää elämääni yhtä rennosti kuin miehet. Tasa-arvoon pyrkivässä yhteiskunnassa minulla luulisi olevan siihen täysi oikeus.
Pari vuotta sitten kävelin ensimmäistä kertaa entisen kotikaupunkini kaduilla puku päällä ja kravatti kaulassa. Kun astuin kaupungin suurimmalle terassille, koko terassi kääntyi katsomaan minua suu auki, joukossa entinen kouluterveydenhoitajani ja naapurin poika. He olivat tuskin koskaan nähneet naista sellaisessa asussa siinä kaupungissa. Mutta mitä sitten? Siinähän olin minä, aitona itsenäni.
En minä ole tyttöilyä unohtanut. Nimenomaan tyttöilyltä se minusta tuntuu: pikkuisen siltä kuin lähtisin naamiaisiin. Sillä eihän meikkaaminen ja itsensä kaunistaminen muilla vastaavilla tavoilla ole mitään muuta kuin teatteria, joka poikkeaa aidosta todellisuudestani: siitä, miltä minä oikeasti näytän. Kun on oikein naisellinen fiilis, puen sukkanauhat, mekon ja korkokengät ja pistän meikkiä. Ei se tee minusta kuitenkaan yhtään enempää naista kuin tavallisempi ulkonäköni. Naiseus asuu ihmisen sisällä.
Oma naiseni, joka on biseksuaali, ei ikinä suostuisi laittamaan päälleen hametta tai meikkiä, kuten minä umpilesbona saatan silloin tällöin tehdä. Pukeutuminen ei ole kiinni seksuaalisesta suuntautumisesta, niin kuin usein ajatellaan. Ilman naiseuden tekopyhiä koristeitakin hän on silti nainen. Hän tuntee itsensä naiseksi ja hänellä on naisen vartalo. Jotkut maskuliinisemmat piirteet hänessä tekevät hänestä silmissäni erityisen kiehtovan ja kauniin. Kun hän nukahtaa iltaisin syliini, kerjää minulta silittelyjä tai kun minä rakastelen häntä, olen naisen kanssa. Samalla olen vahvan ja määrätietoisen ihmisen kanssa, mutta ne eivät ole pelkästään miehille ansiokkaita ominaisuuksia.
Minä opin jo pienenä erityisesti isältäni ja isoisältäni, että maailmassa ei ole miesten ja naisten asioita. Minä olen yhtä nainen ollessani kalalla tai hakatessani halkoja kuin ommellessani tai laittaessani ruokaa. Sukupuoli ei voi asettaa rajoja sille, millainen ihminen on tai mitä hän haluaa elämässään tehdä. Mielestäni se ei voi myöskään asettaa rajoja sille, miltä ihminen saa näyttää tai miten hän saa itseään ilmaista.
Me emme myöskään pukeutuisi ikinä pilottitakkiin tai pillifarkkuihin, tai hankkisi itsellemme lävistystä, tatuointia tai Shane-tukkaa. Me haluamme pukeutua siististi ja tyylikkäästi ja käydä kampaajalla hankkimassa järkevän, sporttisen kampauksen trendikkäillä mausteilla.
Kävin vastikään lempivaatekaupassani, kun myyjä minut nähdessään huudahti: Voi harmi, myin juuri eilen erään viimeisen miesten neuleen, se olisi ollut sinulle juuri sopiva. Ensin hämmennyin tästä kommentista, mutta sitten tajusin myyjän oivaltaneen erään asian: tärkeintä ei ole se, millaisia rajoja muut ihmiset ovat asettaneet tai se, etteivät he uskalla niitä rikkoa. Tärkeintä on se, että minä olen minä ja minun näköiseni. En minä teidän takianne aio valehdella tai esittää mitään muuta kuin olen. - Erilaisuutta
ikuisuuskysymys kirjoitti:
Minussa on ollut pienestä saakka kaksi eri puolta, naisellinen ja maskuliininen. Kauan aikaa näytin kuitenkin tyypilliseltä naiselliselta naiselta: minulla oli pitkät hiukset, meikkasin vähänlaisesti ja baariin mennessäni laitoin jalkaan korkokengät. Ja kyllä, herätin miesten huomion, mutta en koskaan naisten.
Pikkuhiljaa aloin tiedostaa, että sellaisen naiseuden esittäminen ei kenties olekaan minun juttuni. Haaveilin hiusten leikkaamisesta lyhyiksi, mutta se oli vaikeaa, koska minulla ei ollut koskaan ollut lyhyitä hiuksia. Mietin miten kävisi, entäpä jos näyttäisinkin ihan mieheltä? Seurustelin naisellisen naisen kanssa, ja oma naiseuden esittämiseni alkoi tosissaan ahdistaa. Ulos lähteminen tuntui kilpailulta, jossa minä yritin kovasti päteä hänen kauneutensa rinnalla omalla ulkonäölläni. Meikkaaminen tuntui typerältä ja turhalta, mutta vielä kummallisemmalta tuntui, jos olisimme lähtenee ulos siten, että toinen on viimeisen päälle laittautunut, minä en. Yritin pukeutua saman"tasoisesti", mutta tunsin itseni kameliksi mihihameessa 25 senttiä lyhyemmän naiseni rinnalla.
Heteromaailmassa pienessä kaupungissa kasvaneelle, identiteettiään vielä etsivälle nuorelle ajatus oman itsensä esilletuomisesta maskuliinisempana oli kuitenkin hiukan pelottava. Kynnys olla oikeasti sitä mitä on näyttäytyi melko suurena. Puolen vuoden reissu ulkomaille oli pelastus tähän rakoon: hiukset pois ja vapaus kokeilla olla sitä mitä tunnen olevani, ilman ihmisten ennakkokäsityksiä ja oletuksia minusta.
Vapauden tunne oli ääretön, ja silloin löytyi se oikea minä. Minä joka voin ilmentää omaa itseäni ja olotilaani monilla eri tavoilla, ollen kuitenkin aina minä ja aina nainen. Minä jonka ei tarvitse kilpailla heteroyhteiskunnan luomissa ulkonäköodotuksissa muiden naisten kanssa. Minä jonka ei tarvitse ikinä vääntää tukkaansa kiharalle tai käyttää tuntikausia itseni kaunistamiseen, jotta uskaltaisin lähteä ovesta ulos. Minä, joka voin elää elämääni yhtä rennosti kuin miehet. Tasa-arvoon pyrkivässä yhteiskunnassa minulla luulisi olevan siihen täysi oikeus.
Pari vuotta sitten kävelin ensimmäistä kertaa entisen kotikaupunkini kaduilla puku päällä ja kravatti kaulassa. Kun astuin kaupungin suurimmalle terassille, koko terassi kääntyi katsomaan minua suu auki, joukossa entinen kouluterveydenhoitajani ja naapurin poika. He olivat tuskin koskaan nähneet naista sellaisessa asussa siinä kaupungissa. Mutta mitä sitten? Siinähän olin minä, aitona itsenäni.
En minä ole tyttöilyä unohtanut. Nimenomaan tyttöilyltä se minusta tuntuu: pikkuisen siltä kuin lähtisin naamiaisiin. Sillä eihän meikkaaminen ja itsensä kaunistaminen muilla vastaavilla tavoilla ole mitään muuta kuin teatteria, joka poikkeaa aidosta todellisuudestani: siitä, miltä minä oikeasti näytän. Kun on oikein naisellinen fiilis, puen sukkanauhat, mekon ja korkokengät ja pistän meikkiä. Ei se tee minusta kuitenkaan yhtään enempää naista kuin tavallisempi ulkonäköni. Naiseus asuu ihmisen sisällä.
Oma naiseni, joka on biseksuaali, ei ikinä suostuisi laittamaan päälleen hametta tai meikkiä, kuten minä umpilesbona saatan silloin tällöin tehdä. Pukeutuminen ei ole kiinni seksuaalisesta suuntautumisesta, niin kuin usein ajatellaan. Ilman naiseuden tekopyhiä koristeitakin hän on silti nainen. Hän tuntee itsensä naiseksi ja hänellä on naisen vartalo. Jotkut maskuliinisemmat piirteet hänessä tekevät hänestä silmissäni erityisen kiehtovan ja kauniin. Kun hän nukahtaa iltaisin syliini, kerjää minulta silittelyjä tai kun minä rakastelen häntä, olen naisen kanssa. Samalla olen vahvan ja määrätietoisen ihmisen kanssa, mutta ne eivät ole pelkästään miehille ansiokkaita ominaisuuksia.
Minä opin jo pienenä erityisesti isältäni ja isoisältäni, että maailmassa ei ole miesten ja naisten asioita. Minä olen yhtä nainen ollessani kalalla tai hakatessani halkoja kuin ommellessani tai laittaessani ruokaa. Sukupuoli ei voi asettaa rajoja sille, millainen ihminen on tai mitä hän haluaa elämässään tehdä. Mielestäni se ei voi myöskään asettaa rajoja sille, miltä ihminen saa näyttää tai miten hän saa itseään ilmaista.
Me emme myöskään pukeutuisi ikinä pilottitakkiin tai pillifarkkuihin, tai hankkisi itsellemme lävistystä, tatuointia tai Shane-tukkaa. Me haluamme pukeutua siististi ja tyylikkäästi ja käydä kampaajalla hankkimassa järkevän, sporttisen kampauksen trendikkäillä mausteilla.
Kävin vastikään lempivaatekaupassani, kun myyjä minut nähdessään huudahti: Voi harmi, myin juuri eilen erään viimeisen miesten neuleen, se olisi ollut sinulle juuri sopiva. Ensin hämmennyin tästä kommentista, mutta sitten tajusin myyjän oivaltaneen erään asian: tärkeintä ei ole se, millaisia rajoja muut ihmiset ovat asettaneet tai se, etteivät he uskalla niitä rikkoa. Tärkeintä on se, että minä olen minä ja minun näköiseni. En minä teidän takianne aio valehdella tai esittää mitään muuta kuin olen.Hienosti kirjoitettu ikuisuuskysymyksestä!
Omana haaveenani siintää yhteiskunta joka joskus kasvaisi ja kypsyisi erottamaan biologisen sukupuolen, seksuaalisen mieltymyksen, sukupuolen esittämisen tyylit ja erilaisiin ulkonäköihin kohdistuvat viehtymykset toisistaan. Säästyttäisiin niin monelta pakkopaidalta ja lokerolta!
- taivaan tosi
todellakin tullut kaapista ulos ja uskaltaa näyttää sen myös muille...se on hieno asia...itselläni sellainen nainen jo seitsemän vuoden takaa että itse tykkää poikamaisista tytöistä...mitä olen sitä itse...mutta hän itse ei ulkopualisille uskalla sitä tunnustaa...vaan elää tavallaan piilossa...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vesikin maksaa, miksei hengitysilma?
Jatkuvasti itketään ettei ole rahaa mihinkään, mutta tilastojen mukaan rahaa on enemmän kuin koskaan, joten miksei asial341982Satuolennoista tarinointi ei kuulu peruskoulun tehtäviin
Opetustunteja on muutenkin käytössä vain rajallinen määrä. Eli nämä satuhommat koulun ulkopuolelle vapaaehtoisiin harras1771934Suomalainen perheenisä vaatii Suvivirren esittämisestä hyvityksiä
Itse lapsena uskonnonopetuksesta vissiin traumoja saanut ihka suomalainen (!) perheenisä vaatii Espoon kaupungilta korva3921822Mies profiloin sinut
Etsit täysin hallittavaa mutta samalla poikkeuksellista ihmistä. Etsit jotain mitä et koskaan tule saamaan.2161258- 921133
Kiantama kartelli
Onko alhaisempaa kuin toimia ensin kartellissa ja lopuksi koittaa pelastaa nahkasa vasikoimalla muut kun jää kiinni? Eip34990Unohdettu parannuksen kaste
Kuinka kauan kestää helluntailaisten kastekoulutus ja onko se tosiaan parannuksenkaste koulutusta ?693935- 95775
Kiantama oy
Tämän päivän uutiset.....https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000012036470.html.15708- 32694