olen mustasukkainen nainen...tämä on hirveätä, tänä aamuna saatuani moisen 'kohtauksen' tajusin, että ei helvetti...olen ajatellut että aikaisemmin että mustasukkaisuuteni on pientä...mutta tänään menin liian pitkälle..ja nyt mies ei edes vastaa minulle puhelimeen.
en tiedä mitä tekisin...mustasukkaisuus on sairasta...olen yrittänyt tavoittaa häntä; soitta, laittaa tekstiviestiä ja nyt raapustan meiliä...hän on kotona nukkumassa..ollut yön työssä ja mene taas seuraavaan yöhön, että en edes näe häntä jos en lähde aikaisemmin töistä..jollakin verukkeella.
kertokaa mitä teen...mulla on niin paha mieli et voisin oksentaa.
en tiedä mitä tekisin...mustasukkaisuus on sairasta...olen yrittänyt tavoittaa häntä; soitta, laittaa tekstiviestiä ja nyt raapustan meiliä...hän on kotona nukkumassa..ollut yön työssä ja mene taas seuraavaan yöhön, että en edes näe häntä jos en lähde aikaisemmin töistä..jollakin verukkeella.
kertokaa mitä teen...mulla on niin paha mieli et voisin oksentaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ymmärtää.. kun...
Sanot sille,että et halua menettää sitä kellekkään,siks sait mustiskohtauksen...se on sulle tärkeämpi kuin kukaan toinen koskaan aikasemmin!
oiskohan sillä ehkä puhelin vaik äänettömällä jos on ollu yön töissä. Ehkä ei oo vielä nähny sun viestejä ja puheluita. Koita nyt oottaa siihen asti et herää.
luulen että laittoi puhelimen äänettömälle, koska ei halunut puhua kanssani..oli niin vihainen..yritin tavoitaa häntä monta kertaa...siksi varmasti laittoi äänettömälle..ja alkoi nukkumaan.
laitoin hänelle meilin, missä kerroin ajatuksiani ja pyysin anteeksi. kerroin etten voi myrkyttää omalla mielelläni suhdettamme, kerroin että rakastan häntä enemmän kuin elämää ja toivon että hän leppyisi minulle.
Mitä enemmän "takerrut" häneen sen varmemmin tavallaan etäännytät/karkotat hänet luotasi....
Hän on väsynyt ja haluaa välillä sitä omaakin rauhaa; mikä ei tarkoita sitä, että haluaisi olla sinusta erossa..., ymmärrätkös?
Annat asioiden mennä omalla painollaan; mutta kannatan sitä, että puhut niistä asioista hänelle, jotka sinua vaivaavat.
Mitään hyvää et saa aikaan väkisin; päinvastoin.
Otahan rauhallisesti; huomaat, että asiat luistavat paremmin :).
ymmärrän täysin sinua koska olen itse vastaavassa tilanteessa.yritän elää päivän kerrallaan ja ei kannata suunnitella kauheita kovin pitkälle... mieti mitä voit menettää todella,ehkä se herättää.minut ainakin herätti.
homeopaattisia valmisteita vaivoihin, esim. kukkatippoja. Kuulostaa hölmöltä mutta toimii! Itse olin aikoinaan hirvittävän mustasukkainen, mutta en ole enää.
mistä niitä kukkatippoja saa...olen myöskin hyvin mustasukkainen ja haluan sen pois itsestäni...auttakaa?
noh mitä sä teit että se niin suuttu???
kyllä noita kohelluksia tulee kaikille,oikeesti..
niin mullekin ku muillekin,mutta mä en näytä mun jätkäkamulle kuinka mustis mä oon siit.. se on tietty kans musta ihan älyttömän mustis mutta otetaan välillä huumorilla meijän toilailut tai se kun valitetaan toisillemme..
selvittäkää asianne rauhassa..
Mä tiedän JUST miltä susta tuntuu! mä oon kans aivan sairaan mustasukkane ja se on monesti meinannu pilata meidän suhteen! toisaalta,jos kyse on jostaki muijasta mikä lähettelee mun miehelle viestiä yms nii mä en voi sanoo et kyse olis mustasukkasuudesta vaan ainoostaan siitä et yksinkertasesti mua vaan vituttaa niin suuresti! mieheni on kylläkin samanlainen mustis!=)
Hei, onneksi luin näitä mustisjuttuja. Ehkä en tunnekaan itteäni niin sairaaksi, vainoharhaiseksi jne. Olen vuoden seurustellut ja reilu puoli vuotta siitä asui mun luona. Mutta alkoi ahdistamaan, kun aina piti mennä kotiin duunista tiettyyn aikaan (en antanut avaimia koko aikana - onneksi). Nyt olen kahdesti yrittänyt lopettaa suhteemme, viimeksi menneenä viikonloppuna. EI, taas ollaan yhdessä. Mun suurin ongelma on mieskaverini "itämielisyys". Kuulostaa varmaan älyttömältä, mutta hän on ollut paljon tekemisissä venäläisten, virolaisten jne kanssa työnsä vuoksi. En saa mitään selvää minkälaisia naissuhteita siellä on ollut. Ja mua inhottaa!!! Kun tulee tappelua niin väistämättä muistutan vironhuorista. Tiedän, että on käynyt mua ennen kolmen vuoden ajan jossain etelävirossa jonkun venäläismuijan luona. Löysin kirjeitä, joista luin kuinka akka lypsi rahaa (Joo, tiedän! ei toisten kirjeitä. Hän ei reagoinut siihen mitenkään). Mieskaverini on nimittäin hyvin varakas heppu, mutta ei itse piittaa rahasta. Tästäkin aina joudun muistuttamaan: mua ei rahalla osteta!(mulla on sellainen luulo, tunne). Että mua inhottaa, mutta en pääse eroon! Mies ei koskaan kerro mitään ajatuksistaan. Miten voisin oppia tuntemaan sen sitten? Kauhea ahdistus koko ajan. Hyvä, että saan työni tehtyä, kun joudun puntaroimaan jatkanko vai heitänkö pellolle. En osaa ratkaista. Apua!!!