mitä tehä, välimatkaongelma:

50 kilometriä ei nyt sentään ole vielä edes kovin paha matka. Jos kykenet luottamaan ystäväsi sekä omaan kiinnostukseesi niin voittehan te olla "etäsuhteessa", mikäs sen estää. Et tosin välttämättä voi aina tietää mitä siellä 50 kilometrin päässä oleva tyyppi oikein puuhailee. Tiedän tapauksen jossa parisuhteen osapuolet tapasivat, asuivat viitisen vuotta erillään, näkivät toisiansa ehkä kolme kertaa vuodessa, menivät kihloihin ja muuttivat lopulta yhteen ja nyt asuvat onnellisina. Mutta älä aloita ainakaan turhan vakavalla ja luottavaisella jalalla. Keskity vaikka aluksi kaikkeen muuhun ja pidä vaikka tuo juttu hiukan taka-alalla. Muista pitää hauskaa!

50 kilometrii on todella vähän viel kuule =)
Mun ja tyttöystävän välimatka on semmoset 400 kilometrii, mut hyvin toimii meil suhde ja 15 kuukautta ollaa oltu jo yhes.
Eikä näytä siltä, et meil ois menemäs poikki tää meijän suhde (:

50 km tosiaan ole vielä mitään. Itse olen 17 vuotias, poikaystävä 18, ei vielä kuitenkaan korttia eikä omaa autoa. Kuljemme aina tarkalleen 304,5 km eli yhteensä n. neljän tunnin junamatkan toistemme luo aina kun mahdollista.
Ja kaukosuhde voi myös toimia, sillä mekin olemme olleet yhdessä huimasti muutaman kk:n päästä 2v.

Omasta mielestäni välimatka voi aluksi olla ihan hyväkin juttu. Ehditte tutustumaan toisiinne, puhhumaan jne. Opitte ensin tuntemaan toisenne "alustavasti" ennenkuin mahdollisesti tapaatte kasvotusten, lopulta kun mahdollisuus kyllä tarjoutuu ja pääsette jompikumpi käymään toisen luona, TAI Voitte sopia jonkin siinä puolimatkassa olevan paikan, kahvilan tai vaikka elokuvateatterin ja mennä niille jännittäville "perinteikkäille" ensimmäisille "virallisille" treffeille.

(Itse tapasin poikaystäväni kesällä-07 leirillä ja pidimme yhteyttä sen jälkeen... Pienen ujostelun jälkeen tajusimme oikeasti tykkäävämme toisistamme tosi paljon ja kohta istuinkin ensimmäistä kertaa niin pitkällä matkalla junassa ihan yksin. :) Nykyään sitten olen jokatoinen loma poikaystäväni luona ja toisin päin, muuten suhteemme on mesen, gallerian ja puhelimen välityksellä juttelemista ja jopa joskus riitoja jotka kyllä sovitaan jo samana päivänä.)

Ja eihän teidän tarvitse mitään suhdetta aloittaa vielä kun ette ole kasvotusten tavanneet mutta esim. viikonloput/pienet viikon lomat/kesäloma voi olla oivallista vapaata aikaa tutustua toiseen kasvotusten.

Itse olen joskus miettinyt että alkoiko tuo oma seurusteluni siitä kun tapasimme leirillä, siitä kun poikaystäväni ujosti tunnusti vähän pitävänsä minusta, vai siitä kun istuin ensimmäistä kertaa heidän olohuoneessaan ja sain sen kuuluisan ensisuudelman... Kun se oikea tulee kohdalle, tuollaisista tapahtumista ei vain osaa valita sitä yhtä koska rakastaa toista niin paljon ettei sillä ole niin välttämättä väliä.

Voisin sanoa että halu tavata toinen kasvotusten lisääntyy sen mukaan mitä enemmän tutustutte ensin toisiinne muilla tavoin. Sen jälkeen se tuleekin jo luonnostaan.

ole paljon.Mun pikkuserkulla joka asuu pohjanmaalla on tyttöystävä Raisiosta.
pete ja iltsu on ollut nyt yhdessä 3-4 vuotta.
heillä on vuoden ikäero