Ihanteellinen perhekoko juuri sinulle

Ainoana lapsena haaveilin aina suuresta perheestä. Kuvittelin aina, että minulla on neljä tai viisi lasta. Haaveeksi jäi sillä ei lapsia niin vain "tehtykään" ja kun ensimmäisenkin sain vasta 36 vuotiaana niin lapsiluku jäi sitten kolmeen. Sitten tuli ero ja kun ikääkin on jo noin paljon niin näihin lapsiin on tyytyminen. Tosin onhan minulla nyt vaikka minkälaiset mahdollisuudet suurperheeseen...

Muistan miten nuorena haaveilin että minulla olisi aikuisena viisi lasta ja koira. Ajattelin että olisi kaksi poikaa ja kolme tyttöä. Kun ensimmäinen lapseni oli syntynyt, muista miten ajattelin että huhhuh, tähän yhteen jäi, ikinä en enää synnytä. No, meni vajaa kaksi vuotta ja synnytin taas... Ja nyt huomaa, että minulla on viisi lasta, kaksi poikaa ja kolme tyttöä - ja se koira. Ja mies ja sillä on vaativa työ ja minulla on aikaaaaaa.... :D

olisimme halunnet enemmän lapsia mutta emme saaneet kuin neljä, lukumäärää emme kyllä osanneet sanoa kuinka monta lasta haluamme

Lapsena ja nuorena aina haaveilin 12 lapsen perheestä. En tiedä miksi juuri tuo luku edusti minulle sitä "oikeaa" lukua.
Vielä ensimmäisen neljän synnyttyä ajattelimme puolison kanssa että mikä ettei, ehkä se "tusina täyteen" on se, mikä meille sopii ja tulee.
Sittemmin asiat muuttuivat muutamaankin otteeseen ja haikeudella olen joutunut hyväksymään sen ettei se tainnyt se kaksitoista minulla täyttyäkään.
Yhdeksän olen synnyttänyt, kahdeksan lasta on ja iltatähteä vielä toivomme.
Aika näyttää saammeko.

aikanaan uskoin etten hanki yhtään lasta, mutta sitten kun se esikoinen oli tulossa vaihdoin milipiteen. Sitten olin sillä linjalla että katsotaan nyt tämän yhden teko (synnytys) ja päätetään jatkosta sitten. Vitsinä tuli heitettyä joko ainokainen tai sitten neljä..

No, ensin kun oli kaksi niin se tuntui hetken sopivalta ja sitten alkoi kaivata vauvaa taloon ja sitten tehtiinkin kolmatta. Kolme tuntui oivalliselta ja olihan talossa nyt se poika ja perillinen (heko heko..). Meni taas aikansa ja päätettiin että kyllä meille vielä yksi mahtuu ja tuumasta toimeen. Siinä kyllä sattui monenlaista matkalla ja junioria tehtiin sitten parisen vuotta ilman hedelmällisyys ongelmia.

Kun porukka aoli tämän verran niin se tuntui sopivalta.

Itselle kun alkoi tull aikää niin mietin josko vielä vaiko eikö ja milloin se takaraja lopulta tulee vastaan ja kaduttaako sitten jne. Nyt kesällä nelikymppisten kunniaksi siivoilin vaatehuonetta ja heitin paljon vauvakamaa kierätykseen. Se oli jotenkin sellainen "tämä on nyt tässä"-juttu.

Nyt joskus mietin kyllä, että olisi aikanaan ehkä pitänyt hankkia yksi tai kaksi lisää. Toisaalta en enää juniorin jälkeen olisi ollutvalmis vauvan kanssa valvomaan ja hössäämään.

Meillä kun on lapset eka alukuunottamatta nukkuneet niin hitsin huonosti tosin eri syistä niin juuri yöunet on jotenkin kuuma kysymys tässä aihepiirissä. Muutenkin kun nukkuminen on mielesitä vaikka öisin kukunkin myöhään..

Nuorena tyttönä ajattelin aina, että kolme lasta olisi sopiva koko. En tiedä, johtuiko ajatus siitä, että itselläni on kaksi sisarusta eli meitäkin oli siis kolme. Mieheni perheessä oli myös kolme lasta, ja hänkin oli kanssani samaa mieltä kolmen lapsen hankinnasta.
Kun kolmas lapsemme sitten syntyi, minulle tuli melko pian sellainen tunne, että onko tässä nyt meidän koko perhe, ei siis enää ikinä pientä vauvaa tämän jälkeen!
Niinpä päätimme sitten hankkia vielä neljännen melko pian kolmannen perään. Tulikin kaksoset :)
No, siinä oli sitten neljäs ja viimeinen kahdessa eri persoonassa :)

Lapsena aina ajattelin, että tahdon paljon lapsia.. ainakin viisi!:) Nyt meillä on 3 lasta (tyttö 3 v. ja kaksospojat 1v.).. Haluaisin ainakin vielä yhden lapsen. Suurin haaveeni olisi saada vielä joskus kaksostytöt, mutta se haave tuskin toteutuu!;) Mieheni ei ehkä haluaisi enempää lapsia, mutta ei nyt täysin ole tyrmännytkään ajatusta. Tällä hetkellä perheenlisäys ei kuitenkaan ajankohtaista, mutta onneksi ei ole mitään kiirettä, kun olen itse kuitenkin vielä suht' nuori.

täytyi oikein pinnistellä muistia :)Muistelen että ihanne perhe oli mielestäni 2lasta ja tietysti tyttö ja poika. Nythän ne tosin tuplaantui, 2tyttöä ja 2poikaa.Meidän perheen kasvattaminen on alkanut jo 70-luvulla ja kummasti jatkui vielä 90-luvulla :)

Halunnut kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Mieluiten kahdet kaksoset!! nyt olen kolmen pojan äiti ja se on nyt hyvä näin. Enempää lapsia en toivo.

Muistan, että pienenä halusin 8 lasta ja ajan myötä se kutistui neljään. Neljä oli myös mieheni mielestä hyvä määrä.
Ajan kuluessa tuli neljä täyteen ja vielä toiset neljä, joten se pikkutytön unelma toteutui.

Joskus silloin kun meillä oli kaksi ekaa lasta niin "suunittelimme" että kolmas,iltatähti,"tehdään" sit joskus kolmevitosina.;) No,iltatähti syntyikin kolmevitosena mutta olikin jo meidän viides! Heh =D
Kun kolmas syntyi hyvin pian kakkosen jälkeen niin ajattelimme että perhekoko on siinä...ennenkuin tultiin toisiin aatoksiin.;)Vauvakuumeet ja ajatus että vielä yksi ovat tehneet tehtävänsä.Lapsia on saatu viisi vaikka nuorempana "uskalsin" haaveilla vain kolmesta.Mielestäni tämä perhekoko on meille just sopiva.Ei enempää eikä vähempää. =)

Halusin 10 lasta, 5 tyttöä ja 5 poikaa. Nyt minulla on 4 lasta, 2 tyttöä ja 2 poikaa. Tasan ei käy onnen lahjat!

Koskaan en kuvitellut hankkivani kuin kaksi lasta, tytön ja pojan, ja ko. järjestyksessä. Saimme tytön ja pojan, juuri oikeassa järjestyksessä. Ei enää lisää.

Mutta... niin se vaan meni, että ihan tekemällä tehtiin tämä kolmaskin, tilattiin tyttö, vaan tuli ihana poika.

Meillä on pitkät ikäerot (lasten välillä aina täsmällisesti 4v3kk), ja nyt alkaa olla se aika, että pitäisi hankkiutua raskaaksi, jos saman ikäeron haluaisi. Mutta kun tuo kuopus on vielä niin pieni... ;)

Ei enää... kai... neuvolan täti kyllä aikoinaan totesi, että kyllä sinä tänne vielä kerran tulet... Onneksi on kierukka, tämä raskaaksi hankkiutuminen ei suju enää niin spontaanisti kuin aiemmin.

Jos olisi isompi talo ja meillä paremmat tulot, tekisin vielä lapsen. Nyt ajattelen, että tehtävämme on myös turvata hyvä tulevaisuus nykyisille lapsillemme.

Päätin teini-ikäisenä,että sitten kun olen about 26-27-vuotias haluan 2 lasta ; tytön ja pojan.On aikaa bailata,tienata rahaa etc.

Toisin kävi...25-vuotiaana olin 5 lapsen äiti,ja 30-vuotiaana tein vielä "iltatähden".
Näin se elämä heittelee...mutta olen tähän tilanteeseen erittäin tyytyväinen,vaikkei ihan suunnitelmien mukaan mennytkään =)

Mä olin aika varma, etten halua lapsia lainkaan. Ensimmäisen jälkeen kuitenkin mielipide muuttui ja nyt odottelen viidettä.

Tämä on jotenkin nyt niin lopullista, tiedän, että lapsi jää viimeiseksi ja tämä on just se määrä mikä minulle on tarkoitettu ja minkä itse vielä jaksan hoitaa.

On toteutunut eikä mieli ole muuttunut yli kahteenkymmeneen vuoteen. Kahden hengen perhe on juuri sopiva itselleni eikä isompaa missään nimessä. Ihan liikaa tehdään lapsia kun töitäkään ei riitä kaikille ja pakolaisia tulvii entistäkin enemmän tänne. Paremmin olisivat asiat jos enemmän olisi sosiaalisia ihmisiä jotka eivät ajattelesi ensimmäisenä itseään vaan kykenesivät katsomaan laajemmalla skaalalla tulevaisuuteen. Mitä järkeä tänne on synnyttää ylenmäärin ihmisiä liikaa kun niitä ei tarvita missään? Vastuuttominta on synnyttää monille eri kumppaneille lapsia samaan perheeseen eikä lapset ymmärrä sitä että kaikilla on eri isät ja suvut välttämättä. Pitäis hälytyskellot soida jo ensimmäisen eron jälkeen ettei välttämättä kykene parisuhteisiin pidemmän päälle ja koskaan ei ole toinen syyllinen ja itse syytön epäonnistumisiin, syy niissäkin jotka hetken huumassa tekee päätöksiä joissa ei päätä eikä häntää.

Hymyilyttää, kun täällä kolmevitoset puhuvat, että hankkivat "iltaähden", vähän niinkuin vanhoilla päivillään... :)

Itse olemme mieheni kanssa molemmat nelilapsisista perheistä, ja kovasti olisin itsekin halunnut ainakin kolme jälkeläistä, miksei neljääkin. Kävi nyt vain elämän kanssa niin, että tämä sopiva lasten isä löytyi vasta kolmevitosena, ja ensimmäinen lapsi saatiin useiden mutkien kautta maailmaan vuosi sitten, 39-vuotiaalle äidille. Toki on ainakin toinen vielä haaveissa, mutta kovin paljon peliaikaa ei taida olla jäljellä "suurperhettä" silmällä pitäen. Salaa tässä toivoisinkin kaksosia -vaikka aika epätodennäköiseltähän tuo näyttää, kun kummankaan suvussa ei yksiäkään sellaisia ole aikaan saatu... :)

Siis näillä mennään, eikä menneitä haikailla!

nuorena halusin kaksi lasta, molemmat poikia. Sitten syntyikin kaksospojat ja heidän ollessaan reilun vuoden vanhoja, tunsimmekin haluavamme vielä yhden lapsen ja poikien ollessa kolmivuotiaita, syntyi tyttö.
No sitten tuli ero miehen kanssa tytön ollessa muutaman vuoden vanha mutta välit pysyivät hyvinä alkusähellyksen jälkeen.
Muutaman vuoden kuluttua tapasin nykyisen mieheni jolla olikin kaksi lasta, tyttö ja poika.
Totesin haluavani uuden mieheni kanssa yhteisiä lapsia ja onnekseni myös mieheni niitä halusi joten siitä on seurauksena kaksi poikaamme. Lisäksi meillä adoptoimme tytön ja se olikin pitkä ja raskas prosessi niin kuin jotkut varmaan tietävätkin.
Joten tätä nykyä täällä on kahdeksan lasta ja yhtä vielä toivomme

Olen nyt 17. Minulla on vain yksi sisko ja jo viisivuotiaana valitin äidilleni siitä, miksi minulla ei ole enempää sisaruksia. Aluksi, jo lapsena haaveilin jonain päivänä saavani 5 lasta. Myöhemmin en enää tyytynyt viiteen, halusin 7. Sen jälkeen aloin miettiä, että 10 olisi mukava tasaluku. Tällä hetkellä haavena on 12 lasta, tosin vielä taitaa mennä muutama vuosi ennen kuin perheen perustaminen alkaa, ja ihan hyvä niin.

halusin max yhden lapsen. Nyt lapsi alkaa olla melkein täysi-ikäinen, minä vielä lapsentekoiässä. Mutta ei lapsia enempää, kiitos. Nautin vapaudestani mieheni kanssa.