Oletteko törmänneet ilkeisiin tai muuten epäsovinnaisiin kirjoihin? Mikä tekee niistä ilkeitä? Onko mauttomuus sama kuin tahdittomuus?
Ehdotukseni:
1.Banks, Ampiaistehdas.
Kertoja-päähenkilöä kusestetaan tämän tietämättä ja sitä kautta myös lukijaa. Hyvin kekseliästä.
2.Bulgakov,Saatana saapuu Moskovaan.
Näinköhän teosta voi luonnehtia ilkeäksi mutta ainakin pirulliseksi monessa mielessä.
3.Simmons, Yön lapset.
Yksin Vladin ansiota.
Ehdotukseni:
1.Banks, Ampiaistehdas.
Kertoja-päähenkilöä kusestetaan tämän tietämättä ja sitä kautta myös lukijaa. Hyvin kekseliästä.
2.Bulgakov,Saatana saapuu Moskovaan.
Näinköhän teosta voi luonnehtia ilkeäksi mutta ainakin pirulliseksi monessa mielessä.
3.Simmons, Yön lapset.
Yksin Vladin ansiota.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ehkä inhottavin kirja jonka oon lukennu oli Mahlaa suonissaan... se oli kyllä muuten hyvä mut se loppu näin: "...Haukasta oli varttunut katkera mies; hän hallitsi kansaa johon ei kuulunnut ja siitti lapsia naiselle jota ei rakastannut."
mut silti se on aivan ihana kirja..
Kurt Vonnegutin koko varhaisempi tuotanto on muun ohella ainakin epäsovinnaista, ironista, kyynistä ja ilkeää Teurastamo 5:stä alkaen. Viimeiset teokset ovat löperöitä ja osoittelevia.
Vähemmän tunnettuja, mutta pirullisen hauskoja ovat Vénédikt Erofejevin "Moskova-Petushki" ja Slvawomir Mrozekin "Elefantti".
"Rajallisessa mielessä - hyvästi!"
kuinka unohdinkaan. Siis Vonnegutin.
Myös minusta Moskova-Petushki ja elefantti ovat hiton hauskoja. Lisäisin vielä: Robert Heinleinin "Tuomiopäivän komedian" ja Harry Harrisonin lähes koko tuotannon, erityisesti Bill - linnunradan sankari -sarjan.
Tuli vielä mieleen yksi täydellisesti aloittajan kriteereihin sopiva: Nathanael Westin "Iisi miljoona".
Thomas Mannin novellikokoelmassa "Kuolema Venetsiassa" on muutama tosi ilkeä novelli äijän omista lapsista. Eikä "Buddenbrookitkaan" omiaan myötäkarvaan silittele.
Helvi Hämäläisen romaaneissa on sellaista realismia joka oksettaa, ainakin jos tietää jotain niiden taustoista.
Visvantäyteistä vuodatusta siitä kuinka maailma on paha paikka, ihmiset ovat kusipäitä ja itsellä menee kaikki vituilleen...
Jeff Longin "Helvetin piirit" ja "Vuosi Nolla" olivat melkoisen ilkeätä lukemista, siis positiivisessa mielessä.
Aika karua tarinaa heittää se mies. Molemmat kirjat kummittelivat mielessä pitkän aikaa jälkeenpäin. Ei mikään huono tarinankertoja todellakaan.
Jeff Longin Helvetin piirit on tosiaan loistava kirja. Hieno kuvaus maailmasta. Olen odotellut, että Vuosi nolla tulisi kirjastoon, kun pihiys iski ;)
Ainakin Jyväskylän kirjastoista Vuosi Nolla löytyi jo aikapäiviä sitten...