Jos joku osais auttaa?

Oon 17 ja en opiskele, ei kavereita, ei mitään. Elämä on muutenkin ihan merkityksetön, tiedän jo että musta ei tuu isona mitään, en menesty tai saavuta koskaan mitään. Ei millään oo mitään väliä enää. Eutanasia pitäisi saada lailliseksi jos tietää että ei ole yhteiskunnalle tai kenellekään mitään hyötyä. Sulla varmaan asiat hyvin muhun verrattuna, koitat vaan tsempata ja et välitä mistään. Jos vittuillaan niin käyt vaan kiinni, siinä et menetä mitään ja vaikka turpaan tulee niin kipu väliaikaista.

Yks tyyppi kerto tän kerran:

1. Säännöllinen elämän rytmi: nukkuminen yöllä ja valvominen päivällä, syö riittävästi ja liiku riittävästi. Juo vettä, se virkistää.
2. 8-8-8 -rytmi eli 8 tuntia nukkumista, 8 tuntia työtä tai työtä vastaavaa vapaaehtoistyötä ja 8 tuntia vapaa-aikaa, joka jakautuu 4-4 eli 4 tuntia omiin harrastuksiin/yksin olemiseen ja 4 tuntia sosiaalisiin kontakteihin.
3. Tee sellaista mikä tuottaa iloa! Mistä tekemisestä pidät? Lenkkeilystä? Vapaaehtoistyöstä? Musiikista?
4. Käy säännöllisesti mielenterveysyksikössä tai vastaavassa juttelemassa omasta olostasi. Kun puhut yhdelle ihmiselle, hän oppii tuntemaan sinut ja osaa neuvoa tarvittaessa.
5. Kun luottamus on mennyt, älä pakota itseäsi luottamaan. Anna luottamuksen syntyä pikkuhiljaa.
6. Kun opettelet kuuntelemaan ajatuksiasi ja tunteitasi, opit pikkuhiljaa ymmärtämään itseäsi ja motiivejasi. Masennuskin alkaa hälvetä.. pikkuhiljaa.
7. Kun opit tuntemaan itseäsi, opit myös hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet, välillä energisempänä, välillä väsyneempänä.

Haluaisin auttaa sua, jos jotenkin vain pystyisin. Olisiko sinulla vaikka sähköpostia? Voisit kirjoitella mulle ja yrittäisin sit parhaani mukaan auttaa sua. En ole mikään ammatti-ihminen, mutta mulla on samanlaisia kokemuksia kuin sullakin ja voitasiin jakaa niitä kokemuksia ja yrittäisin auttaa sinua parhaani mukaan. Jos laitat sähköpostisi tänne niin otan yhteyttä. Olen 17v. tyttö.

alottaa joku harrastus. ihan sama onko taitoluistelua vai potkunyrkkeilyä. kyllä varmaan on jotain mikä sua kiinnostaa.liikunta poistaa stressiä ja sitä kautta saa helposti uusia kavereita. ite olin ennen myös todella ujo ja kotiin sulkeutunut. sitten sain yhden kaverin. hän repi mut puoliväkisin ulos ja tutustutti omiin kavereihinsa. tämän kaverin sain ihan sattumalta, vahingossa.. kumma miten pienikin asia, kuten esimerkiks toisen vahingossa kamppaaminen voi tuoda kaverin. ei siis kannata miettiä ettei tuolla ole ketään mulle. kaikille on kavereita. ja ihminen saa olla ujo. en minä vieläkään killu ikkunoista ja huutele kaikille. mutta jos joudun tilanteeseen jossa on outoja ihmisiä niin kuuntelen ensin mistä he puhuvat. sitten saatan yhtyä keskusteluun jos tiedän asiasta jotain. oma persoonallisuus pitää aina säilyttää. miksi itsetuntosi on huono? onko sinua kiusattu vaikka silmälaseista tms? jos joku kiusaa tai haukkuu sinua niin haistata sille pitkät ja puolustaudu. einyt tietenkään nyrkeillä mutta opettele sanomaan takaisin. tässä muutama vinkki :)