Kyllä sitten voi tuo miehen asenne sapettaa! Minulla on olo, että mitä tahansa minua "vaivaa" tmv, on ihan sivuseikka, sillä mieheni vääntää aina asiat niin, että hänellä on kuitenkin isommat ongelmat.
Esim 1. Jos valitan että olen väsynyt, mieheni sanoo "no mieti oonko mä väsynyt kun olen tehny sitä ja tätä jne." Eli sivuuttaa täysin sen, että minä olen väsynyt, sillä ei ole mitään merkitystä. Kun olin lasten kanssa kotona, en nukkunut öisin kunnolla ja päivisin meni aika kotiaskareissa. Miehen tullessa kotiin hän lähes suuttui jos mainitsin puolikkaalla sanallakin että väsyttää, koska minähän "SAIN OLLA KOTONA". Eli hän tulkitsi sen niin että kahden vauvan kanssa kotona oleminen se vasta leppoisaa onkin.
Esim 2. Jos sanon että päätäni särkee, hän sanoo "ole tyytyväinen ettei sulla ole sellaisia päänsärkyjä ku mulla on, niitä ei kukaan kyl halua" Eli taaskaan ei ota minkäänlaisesti huomioon sitä mitä MINULLA on.
Esim 3. Jos olen yleisesti joskus allapäin ja hieman masentunut, hän melkeinpä suuttuu sillä mullahan on kaikki asiat jokatapauksessa paljon paremmin kuin hänellä, eli mun ei pitäis todellakaan valittaa.
Tämä on oikeasti tosi raivostuttavaa, ja toisaalta melko masentavaa. Joskus hän kuitenkin saattaa ihmetellä miksen ikinä kerro mitään (mitä murehdin, mietin, ajattelen yleensä), ja silloin olen sanonut, että ei ole mitään vitsiä kertoa mitään kun millään ei ole mitään väliä mitä MINULLA on, koska jokatapauksessa miehellä itsellään on aina tuplasti isommat murheet ja jutut.
No tästä nyt tuli ehkä sekavaa, mutta tulipaha sanottua pihalle mikä tänään ottaa päähän.
Esim 1. Jos valitan että olen väsynyt, mieheni sanoo "no mieti oonko mä väsynyt kun olen tehny sitä ja tätä jne." Eli sivuuttaa täysin sen, että minä olen väsynyt, sillä ei ole mitään merkitystä. Kun olin lasten kanssa kotona, en nukkunut öisin kunnolla ja päivisin meni aika kotiaskareissa. Miehen tullessa kotiin hän lähes suuttui jos mainitsin puolikkaalla sanallakin että väsyttää, koska minähän "SAIN OLLA KOTONA". Eli hän tulkitsi sen niin että kahden vauvan kanssa kotona oleminen se vasta leppoisaa onkin.
Esim 2. Jos sanon että päätäni särkee, hän sanoo "ole tyytyväinen ettei sulla ole sellaisia päänsärkyjä ku mulla on, niitä ei kukaan kyl halua" Eli taaskaan ei ota minkäänlaisesti huomioon sitä mitä MINULLA on.
Esim 3. Jos olen yleisesti joskus allapäin ja hieman masentunut, hän melkeinpä suuttuu sillä mullahan on kaikki asiat jokatapauksessa paljon paremmin kuin hänellä, eli mun ei pitäis todellakaan valittaa.
Tämä on oikeasti tosi raivostuttavaa, ja toisaalta melko masentavaa. Joskus hän kuitenkin saattaa ihmetellä miksen ikinä kerro mitään (mitä murehdin, mietin, ajattelen yleensä), ja silloin olen sanonut, että ei ole mitään vitsiä kertoa mitään kun millään ei ole mitään väliä mitä MINULLA on, koska jokatapauksessa miehellä itsellään on aina tuplasti isommat murheet ja jutut.
No tästä nyt tuli ehkä sekavaa, mutta tulipaha sanottua pihalle mikä tänään ottaa päähän.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tuo reaktio. Jotenkin jotkut eivät osaa olla sympaattisia vaan heti vertaavat sanomaasi johonkin muuhun. Äitini tekee tuota. Soittaa ja kysyy kuulumisia ja kun joskus esim. ollut pää kipeänä, niin hänellä olikin alkuviikosta aivan tajuton migreeni tai jos on flunssaa, on hän juuri ollut kuumeessa ja vuoteenomana tai ainakin ihan varmasti on tulossa jne.
Samaa harrastavat ne, jotka kuullessan kuolemantapauksesta, muistavat heti jonkun lähipiiristään kuolleen juuri tuohon samaan tai ainakin kärsineen siitä.
Mikähän tuon reaktion ajaa päällensä? Miksei joskus voi kuunnella sitä toista ihmistä ja ihan vaan keskittyä siihen, mitä sille toiselle kuuluu? Tekeekö miehesi samaa lapsillenne? Vai ovatko lapset vielä niin pieniä ettei tuollaisia tilanteita synny.
taitaa kuitenkin olla sitä empatiaa ja halua kertoa toiselle että tietää miltä toisesta tuntuu. Kyllä mä ainakin usein kerron omasta kokemuksesta jos joku kertoo jonkun "merkittävän asian" kuten kuolema/ero/särky... yritän siis lohduttaa tai kertoa miten itse siitä selvisin. En ole edes ajatellut olevani itsekäs!! Mainittakoon vielä että pidän itseäni kyllä kuuntelijana, enkä yritä väheksyä toisen tunnetta.
Toi kuulostaa niin tutulle!! On sit mitä tahansa vaivaa tai murhetta ni kyl miehellä on paljo pahemmin!!
Kiistelyy tule ihan mist asiast tahansa!!
Raivostuttaa sekin ku oon ny ruvennu kunnolla kuntoilemaan, lenkkiä ja kotona jumppaa yms yms niin miehen pitää siinäki kilpailla.. Kumpi tekee pidemmän lenkin, kumpi tekee enemmän vatsalihas liikkeitä, kumpi syö terveellisemmin.. ARGH!! ja sitten nimen omaan vähätellään tätä mun "saavutusta"! Yhtenä päivänä olin niin ylpee itestäni ku jaksoin tehä 12km lenkin.. No mies siihen että "mä teen aina niin pitkän, mitä erikoist tossa nyt on???!!!"
Nii et Tosi Kiva!! :)
Kyllä monet naisetkin tekevät tuota.
Meillä esimerkiksi töissä yksi nainen tuli neuvomaan minua töiden teossa, ihan turhaan, osaan kyllä ihan itsekkin, ja sanoin sitten että "älä viitsi nyt, olen muutenkin stressaantunut", johon hän vihaisena vastasi että "no kyllä sä nyt vähästä stressaannut!" Mistä hän minun elämäni, työni ja nukutut yöt tietää?
Minä teen itse tuota!! Olen sen tajunnut vasta tässä vuoden sisään, ja koko ajan yritän olla tekemättä sitä. Inhottaa itteänikin kun mies vaikka sanoo että "onpas väsynyt olo" niin minähän siihen että "ei varmasti voi olla niin väsynyt kun minä!" Siis hyi kamala että ärsyttää!! En tosiaankaan tiedä mistä tommonen tapa on tullut, mutta kovasti yritän päästä siitä eroon!
Oikein hävettää aina kun tajuan että olen taas "lytännyt" mieheni puheet ja kääntänyt kaiken itseeni!:(
Apua!!:(
Tosi rasittavaa, mut jotkut vaan voi olla luonteeltaankin tuollaisia, esim. eräs kaveri jolla on aina asiat ainakin tuplasti huonommin kuin itsellä. Se on sellaista omaan napaan tuijottamista jota ei itse edes aina huomaa. Oletko koittanut ihan suoraan nostaa kissan pöydälle, ja kertoa miltä sinusta tuntuu kun olet väsynyt vauvan pitämisestä ja muusta.
Minä sanoin kerran miehelle, että mä lähen nyt ulos ja sä varmaan pärjäät lasten kanssa ja siivoot sillä välin kun olen poissa. Ainiin, ja lapset eivät ole vielä saaneet päivällistä joten tee se myös.. Sehän on ihan iisiä eiks niin? Tämän jälkeen oli hyvä aika alkaa ottaa asia puheeksi, nyt kun mieskin edes vähän havahtui tilanteeseen ;)
tsemiä!
ihanasti kun satuin mainitsemaan kovasta särystä en-muista-missä-ruumiinosassa, hän tuumasi vaan että "sun kivut on kuule hyttysen pisto verrattuna mun kipuun..", tosi lohduttavaa.
ainahan löytyy joku jolla on asiat huonommin kuin itsellä mutta se ei siltikään poista sitä ongelmaa mikä itsellä on. jotkut ihmiset eivät halua osoittaa minkäänlaista empatiaa, ehkä he ajattelevat että heidän ongelmansa ja murheensa ovat suurempia kuin toisilla ja niihin pitäisi kiinnittää huomiota.
ensi kerralla kun miehesi alkaa valittamaan esimerkiksi jalkasärystä niin pistele takaisin kertomalla vaikkapa niistä ihmisparoista joilla ei ole jalkoja ollenkaan, että mitäs siinä valitat. :)
tähänkin joku voisi vastata sulle napakasti että "ole onnellinen että sulla sentään on mies, olet sentään terve ja jos tuo on sinun suurin murheesi niin ole tyytyväinen..!" :D
Sano miehellesi, että minä puhun nyt itsestäni enkä sinusta!
Tai kysy, olisiko mahdottomuus puhua minuutti sinun asioistasi, vaikka miehesi onkin kyllä ylimaallinen sankariselviytyjä sinun rinnallasi.
Hyi kun mä oon ilkeä... ;)
miehesi on ehkä ajattelemattomuuttaa sekä kuonteeltaan tuollainen. Tuskin piirre on ihan uusi, mutta on nyt vasta alkanut ärsyttämään?
Koitappa puhua nyt asiasta vaikka tunnetusti se ei ole kovin helppoa tai sitten jos se alkaa koetella liittoa niin ulkopuolisen avustuksella tilannetta selvittämään jossain neuvonnassa.
Arvaan sen verran, että ei miehesi taida ihan kamalan huomioiva ja sinua auttava olla sitten muutenkaan? Näkenee asiat ennemmin omalta kuin toisen kantilta?
huonon itsetunnon merkki, että kääntää kaikki jutut itseensä esimerkiksi juuri tuolla tavalla. Ärsyttävää, kyllä, mutta onhan se varmasti osittain tottakin. Kokeile huviksesi seuraavan kerran, että alatkin päivitellä, kuinka kauhean huonosti miehelläsi on asiat ja kuinka sinä sentään pärjäät paljon paremmin ja sinä olet niin terve ja jaksat niin hyvin, kuinka helppoa sinulla on ja olet erittäin onnellinen, ettei asiasi ole sentään yhtä huonosti kuin miehelläsi. Aika monelle tulee kauhea tarve yllättäin olla parempi sekä siinä, kuinka huonosti menee kuin myös siinä, kuinka hyvin menee.